Kari kävi lyömässä viikonlopun hevosensa kisakenkään. Mua tosin vähän huolettaa ennuste, sillä pakkasyö tekee kisasta ikävän kovilla pohjilla. Toivottavasti pysyy sulana ja talvi saisi tulla kyllä vaikka ihan heti Kuuman kisojen jälkeen.

Kari seikkaili kahden hevosen kanssa. Ensin pöllikselle pääsi Sella. Kari vähän ajatteli, että saa lenkille hevosseuraa, mutta seura liikkui liian hitaasti, niin pienen neuvottelun jälkeen Sella erkani laumasta ja teki lenkin omaan tahtiinsa. Intoa olisi ollut enemmänkin tarjolla, mutta maltillisestihan sen kanssa täytyy mennä. Berberi oli snadisti riitteessä ja alapesu oli taas paikallaan. Chia on ollut hetken tauolla, mutta palataan siihen taas. Kuten myös Tehobact.

Urho lähti omalle kiekalleen vauhdikkaasti. Sama pöllis oli ohjelmassa. Pimeää oli kuin hiilikellarissa. Myös urhon pään sisällä pimeys teki kauhukuvia ja kellon kohdalla tuulen puhaltama lehtikasa muotoutui hirviöksi. Hevonen kavahti pystyyn ja vaaran ainekset olivat luonnollisesti läsnä. Mutta eipä siinä sitten sen enempää. Pysyivät pystyssä ja etujalat palailivat maan pinnalle. Tämän jälkeen matka jatkui ihan tavanomaiseen tapaan. Sykkeet olivat jälleen läpi lenkin naurettavat. Ei tullut hiki, vaikka lämmintä on. Talvi kyllä nyt todella antaa odottaa itseään.

Vettä tihuttaa, lämmintä on yli 10 astetta ja hevosilla vapaata. Kari sai koodattua nettiseurantaan viikonlopun lähtölistan 9 ensimmäistä. Toivottavasti koekäyttö tulee onnistumaan hyvin.

Kari kiersi Urhon kanssa kasilenkin, eli sai tehtyä 15 km:n pyrähdyksen. Keli oli lokakuiseksi aika erikoinen, sillä lämmintä oli yli 10 astetta ja ilman kosteus merkittävä. Mitään mutkia ei ollut matkassa. Perussettiä ja normipäivä. Askellus oli hyvää ja kaikki muutenkin niin kuin pitääkin. Kovan työn tulosta.

Sella sai selkäänsä Mellin. Kenttä oli sulanut ja pystyivät tekemään ihan toivotulla tavalla kiemuroita kentällä. Väistöt ja avot menivät kivasti ja molemmat olivat hommien jälkeen hyvällä mielellä. Tamma oli ollut reippaalla tuulella. Mutta sitähän se on aina. Koskaan ei ole Sellaa voinut laiskaksi tituleerata.

Mä pakkailin maajoukkuevalmennettavien toppaliivejä. Toivottavasti viikon sisällä saan ne jakoon. 50 liiviä tilattiin, joten pian niitä alkaa näkyä kisapaikoilla.

Piti lähteä yhdessä ratsastamaan heti aamusta. Todettiin kuitenkin, että maa on kova ja vetkutettiin tallikäyntiä iltapäivälle. Yllättävää ja harmillista, että maa pysyi kovana ja luonnollisesti sadekelien jälkeen tosi muhkuraisena. Päätettiin viedä valkoiset taluttelulenkille. Kari suuressa viisaudessaan totesi, että riimuilla mennään. Voisin sanoa, että se oli kyllä virhe. Kaksi kahjua sitten pyöri ympyrää. Varsinkin, kun vieras ratsukko vielä sattui samoille reiteille, niin olihan siinä taas säätämistä. Mun ajatus oli ollut, että jos vaikka päävehkeet laitettaisiin päälle, mutta se ei sitten käynyt. Ehkä ensi kerralla.

Hopon otin myös pienelle kävelylle. Eipä siinä mitään, normaalisti taas liikkui, mutta katsotaan nyt vielä viimeinen piikki, ennen kuin taas menen selkään.

HIHS viihdytti hevosväkeä. Ei jaksettu vääntäytyä paikan päälle, mutta seurailin televisiosta kilvoittelua. Myöhään illalla juhlanäytöksessä nähtiin myös muutama matkaratsukkoa pyörimässä areenaa ympäri. Toivoisin kovasti, että johonkin tapahtumaan saataisiin järkättyä demona kilpailun kulku. Norjalaiset olivat omassa hevostapahtumassaan toteuttaneet sen aika esimerkillisesti: lähtö areenalla, ratsukot siirtyivät maastoon, jossa pieni lenkki huoltoineen, maaliintulo taas areenalla ja lopputarkastukset siellä tuuletuksineen. Minimaalinen esittely lajista, mutta kertoisi kuitenkin paremmin, kuin pelkkä reipasvauhtinen laukkailu ympäri kenttää. Tosin kiitosta oli tullut värikkäistä varusteista, joten julkisuusarvo oli kaikesta huolimatta merkittävä.

Vapaata