Aamulla väännettiin itsemme sängystä melkein kukonlaulun aikaan. Mun olo oli vähän edellistä aamua parempi, mitä nyt pieni hiki tuli pukiessa ja kamoja pakatessa. Koira kaapattiin mukaan ja lähdettiin reissuun. Ekaa kertaa Liettua kutsui ilman hevosta. Paikan päällä satoi kaatamalla, mutta me saimme ajella poutasäässä. Tarkoitus oli ehtiä paikan päälle ennen tarkastuksia ja ehdittiinkin. Pienimuotoinen kisaraportti ilmestyy aikanaan. Taas asioita päästiin tarkastelemaan uudesta näkövinkkelistä: osin joukkuejohdon roolissa ja osin tulevan kisajärjestäjän roolissa. Mun joukkueenjohdolliset hommat olikin aika paljon tehty jo ennen reissua. Olen yrittänyt parhaani mukaan kaivaa ja jakaa tarvittavaa tietoa ja olla avuksi. Ninalla on sen verran vahva ote porukasta ja sen luotsaamisesta, että apuvalmentajan tehtäväkenttä on aika ohut siivu.

Rita ja Tainja pitivät hyvää huolta meidän hevosista.

Yritin mennä aamulla töihin, mutta eihän siitä mitään tullut ja tiesin sen jo mennessäni. lltapäivällä olin  takaisin kotona ja peiton alla. Kari kävi illalla tallilla, sillä ihan vaan muutama juttu oli unohtunut Zendurancelta kotiin. Päivä Liettuassa oli tosi sateinen ja kolea. Jotain säätämistä ilmeni myös, sillä olihan siellä iso porukka mukana. Meillä ei vielä oikein ole rutiineja siihen, että mukana on kymmeniä suomalaisia erilaisissa rooleissa. Tulevaisuus näyttää kuitenkin siltä, että väkeä tulee olemaan jatkossakin vähintään kahden joukkueen verran, joten suurien massojen hallinta täytyy myös ottaa haltuun.

Illalla tuli viestiä Liettuasta ja kohtalaisen hyvillä mielillä siellä painettiin päätä tyynyyn.

Sara ja Laura laittelivat hevoset pihalle aamulla. Olivat ihan fiksusti, vaikka vieraat hevoset temmelsivät pihalla. Tai ehkä ne eivät sitten enää ole vieraita kun kumpikin on samalla tontilla pyörinyt useinkin. Meidän lauma pääsi pihalle ja heinien kimppuun ja kisatykit pääsivät matkalleen. Mä nukuin taas hikoillen pitkälle iltapäivään ja aloin sitten seurailla päivityksä matkan varrelta. Aina se on jännää kun kisoihin vankkurit valuvat tahoiltaan. Matka sujui hyvin mutta hitaasti. Vasta myöhään illalla olivat kohteessa. Suomalaisia siellä oli jo osittain paikalla ja osa vielä matkalla.

Kari kävi illalla hoitamassa omat hevoset, mä nukuin.

No tänään oli tapahtumaa tällä torpalla. Mitä nyt päivän meni multa nukkuessa kuumetta alas, mutta ilta ja yö oli sitten reippaasti  vauhdikkaampi. Turunen  vakuutteli, että viimeistään puoli kuusi ovat liikenteessä. No eivät ihan olleet. Monta viivettä, niin kuin aina. Jos jollekin sattuu ja tapahtuu vielä meitäkin enemmän,niin se on kyllä Turunen. Varsinainen Team Zendurance. Tapahtumaketju oli jälleen kerran ihan uskomaton.

Erilaisten veivausten kautta Kari lähti taas hoitamaan pikaisesti yhtä kengityshommaa ennen kuin Team Töppärän auto tuli hakemaan kengityskamat ja vähän muutakin kamaa meidän tallilta mukaansa. Huoltoauto purjehti lahden yli jo tänään.  Tässä vaiheessa Sara istui surkeana postilaatikolla odottamassa peukku pystyssä. Pitkä oli odottavan aika. Mutta tulihan se kyyti lopulta ja Heppu pääsi matkaan.

Seuraavaksi pihaan ajoi Laura, joka oli jo kyllästynyt odottamiseen. Hevoset oli jo otettu sisälle ja käytiin Lauran kanssa aamukuviot läpi. Kari oli jakanut tarhat kahtia, joten Valtolle oli oma tilansa ja Hepulle omansa. Laura ahtautui Rangerin takaluukkuun ja me ajeltiin kotiin. Tunsin päässäni, miten kuume nousi jälleen. Juotiin iltateet ja painuttiin nukkumaan. Tai mähän nyt en saanut tietenkään unta ja odotin tietoa seuraavan aallon saapumisesta. Ja kuin hyökyaalto puolen yön korvilla Turunen, Harju ja Töppärä valtasivat kämpän. ”Mitään ei tarvii laittaa”, mutta kummasti maistui kauraleipä ja lakritsitee. Ja vielähän siinä piti tunnin verran ihmetellä. Lopulta kaaduin puoli kuolleena sänkyyn ja kissa sekä koira aloittivat jonkun ihmeellisen takaa-ajoleikin. Piski kai muutenkin hermoili kun kämppä oli täynnä vierasta väkeä. Touhuili jotain koko yön ja valvotti ainakin mua, Lauraa ja Saraa.

Viideltä pomppasin ylös, sillä seurue oli lähdössä. Pää humisi ja keittelinkin ensimmäisen satsin Finrexiniä jo silloin. Jossain väsymyksen aiheuttamassa tilassa olimme illalla kalkuloineet aikataulun ihan väärin. Eikä ollut onnikaan myötä, sillä satamassa vaan kylmästi ilmoittivat, että eipä eipä, ei tähän lauttaan. Noh, onneksi Eckerö oli vasta valmistautumassa lähtöön ja vaihtoivat lennossa lauttaa. Ja tästä ei pitänyt sitten puhua kellekään mitään, mutta eipä mennyt montaakaan minuuttia, niin sain jo kolmannelta taholta viestin, että yksi porukka taisi myöhästyä lautasta. Heh heh, niinhän se aina menee. Mikään ei pysy salassa. Eikä tuo nyt ollut eka kerta näissä piireissä, eikä vikakaan.

Mä vaivuin syvään uneen.

Illalla tallille tuli yksi hevonen sovittelemaan satuloita. Oikea mallia ja väri ja materiaalit löytyivät. Samalla kentällekin tuli taas käyttöä. Omat hevoset töllistelivät hetken toimitusta kiinnostuneena, mutta mielenkiinto lopahti aika nopeasti. Typerää ohjelmaa. Muutama kierros ja satula vaihtoon. Ne painelivat koivikkoon nykertämään viimeisiä vihreitä.

Yöt ovat aika lämpimiä, mutta polttiaisia on mielettömästi. En siis viitsi jättää hevosia ulos. Lisäksi maa on kostea. Nadir ei vielä osaa tulla pihaton läpysköistä läpi, joten olen jotunut laittamaan niihin kiristimet, joten myös ötökät pääsevät pihattoihin.

Tatanka on hinkuttanut nyt tallille päästyään harjaansa ja häntäänsä. Kaivoin Cavalorin Sw-Itch-sumutteen ja hinkutus loppui kuin seinään. Olisi pitänyt tajuta aikaisemmin, että polttiaiset saavat sen kutiamaan noin paljon. Sellan sumutin heti kun tulivat tallille ja sen pehko on erittäin hyvässä kunnossa.

Caro ihana kävi laittamassa hevoset ulos ja me väännettiin itsemme sinne vasta puolen päivän jälkeen. Touhuttiin aamutallihommat ja vähän jotain muutakin askaretta. Mulla alkoi olla aika ikävä olo päässä ja nielussa, joten kiirehdittiin kotiin yhden irtokengän kautta. Illemmalla Kari lähti vielä tallille touhuamaan ja Rita otti hevoset pollet sisään.

Aamu alkoi joskus kuuden jälkeen palautellen muistiin Liettuan katumaksuja ja majoituspaikan liinavaatetilannetta. Sitten alkoikin puhelin soida, sillä päivänsankarilla oli vähän vaiheikas lähtö kengitysreissuun. Kympiltä meillä oli tällit Ritasissa. Turunen oli ajoissa, me oltiin vartti myöhässä. Äijä pääsi hommiin ja me lähdettiin käymään Kyliksellä. Ostettiin välipalaa ja supersuloista kääretörttua merkkipäivän johdosta.

Kari oli ostanut ihan uudenlaiset kengät ( Mustadin Equi-Librium) kisapollelle laitettavaksi. Kestoa ja pitoa pitäisi olla. Hevonen oli levollinen ja silmämääräisesti hienossa kunnossa. Viimeistely on mennyt hyvin ja tiimin makta kohti Liettuaa alkaa tiistaina. Ensimmäinen etappi on meillä. pari hevosta yöpyy tallissa ja tiimit ainakin osittain meillä. Keskiviikkona sitten seilaavat Tallinnaan ja ajelevat Latvian läpi liettuaan. Suurin osa suomalaisista reissaa PM-kisojen venuelle keskiviikon ja torstain aikana. Me kaasuttelemme nilkka suorana perjantaina perässä.

Vieraat saatin takaisin kotimatkalle. Pussitin säkit täyteen heinää, Kari täytteli tallin juoma-astiat ja me kiirehdittiin myös kotiin. Kari paineli nukkumaan ja lähti kuudeksi hommiin. Mä lähdin ajelemaan tallille ja kuuntelin radiosta korista. Nyt ei auttanut Markkasen tai Koposen lahjakkuus. Joskus vaan pallo ei pompi oikealla tavalla ja vastustaja on vahvempi.Tallilla odotto neljä möllöttäjää. Kellän ei ollut kiire sisälle. Päin vastoin. Kun olin laittanut karsinat valmiiksi ja avasin tallin ovet niin Sella alkoi paimentaa nuorisoa kiireesti kentän taakse ja kauemmas noutajasta. Mietin jo hetken, että annan niiden jäädä yösi ulos. Luvassa oli kohtalaisen lämmin yö ja pihatoissa on mukavan kuivaa. Nadir kuitenkin katkaisi mun aatokset. Se lähti kiertämään kenttää ja oli tulossa tallin suuntaan. Tein pihaton oviliuskoihin vähän muutoksia, joten tällä kertaa se tuli rohkeasti sisälle. Hetkeä myöhemmän saapui Orvokko kera Tatankan ja jonkun ajan kuluttua kentän takaa kaarsi myös Seljanka. Porukka oli kasassa ja kesktityi väkkäreihinsä. Tatankan naama oli ihan punainen, oli hinkuttanut sitä punamultaisen katosksen seiniin. Rapsuttelin niitä ja juttelin mukavia. Virittelin ovet sillä tavalla rakosalleen, että tallissa säilyisi sopivan viileä ilma. Lopulta sammuttelin  valot, sanoin heipat ja ajelin kotiin.

Vielä ehdittiin vähän miettiä kisareissun juttuja. Esimerkiksi pukeutumista eri tilanteisiin. Takuuvarmasti jotkut suomalaiset ovat mukana myös palkintojenjaossa. Silloin valkoiset housut ja saappaat olisivat ihan paikallaan. Ja hevosella puhtaat sekä puunatut varusteet myös.

Illalla töiden jälkeen kiirehdittiin taas tallille. Olen oikeastaan jo odottanutkin näitä iltatalleja. Pedrokin lähti pykälään. Kari puuhasi omia juttujaan, mä päätin mennä avamaan vielä viimeisenkin pihatarhalohkon. Kaduin sitä oikeastaan heti, sillä se osa pihasta on niin korkean kasvuston vallassa, että hevoset liikkuvat kovin pienellä alueella. Nadir ei täysin vielä ole launa tasavartainen jäsen, joten en halunnut sen menevän tammojen kanssa sinne ahtauteen. Se kuitenkin vähän hätääntyi joutuessaan laumasta eroon, vaikka välissä oli vain lankanauha.

Annoin hetken puputtaa loppukesän kasvattamia voikukanlehtiä. Sitten Kari otti Nadirin sisälle. Tatanka lähti mun imuun ja meni talliin seuraavana. Sella sitten omassa rauhassaan ja Orvokkihan ei olisi tullut voikukanlehdiltä millään pois, joten se piti oikein hakemalla hakea viimeisenä.

Kourallinen kauraa oli jokaisella valmiina kupeissa, joten tasainen mussutus alkoi heti. Se on niin terapeuttinen ääni. Harjailin Sellan ja Tatankan. Polttiaiset ovat kiusanneet ja tuntuu, että kaikki paikat kutisevat. Pitäisi ehkä pestä ne vielä ennen kuin talvi tulee. Sella otettiinkin pesariin ja pestiin kintut. Kurarupi tai rivi vuohisissa oli nyt parempi. Lisää rasvaa ja toivotaan ihon parantuvat ennen kuin yhtäjaksoinen sadekausi alkaa. Muualla riehuva hirmumyrskyt, mutta meillä tihuttaa tasaista sadetta ja lämpötila on himpun yli 10 asteen. Erehdyin katsomaan Siauliain säätä. Melkein samalta näyttää! Aika viileää, verrattuna siihen, mihin on totuttu ja jopa tihkusadetta. Saapa nähdä, jos ennuste vielä muuttuisi.

Nadirin porukka kävi aamulla laittamassa hevoset ulos. Varmaan ottaa vähän aikaa ennen kuin meidän rutiinimme tulevat tutuiksi. Ja samallahan voi muodostua uusia rutiineja. Hevoset eivät tunnu reagoivan suuremmin siihen, että laidunkausi loppuu. Vähän Sellan pitää Nadirille irvistellä, mutta muuten ei ole oikeastaan mitään ihmeellistä olla ilmoilla.

Kari kaivoi meiltä kellarista käytöstä poistetun postilaatikon ja näpersi siitä kakkospaimenelle hyvän suojan. Nyt saadaan paukutettua sähköä tehokkaasti, kun tarha-aluekin vähän suureni. Hevoset tuntuvat viihtyvän entisessä ankkatarhassa. Siellä on vielä vihreää syötäväksi. Varsinkin Sella nyrpistelee kuivaheinälle. Eihän se tietenkään ole sama asia kuin tuore, vaikka mielestäni saatiin todella laadukasta heinää. Kun kesä oli näin surkea, niin olen kyllä tosi iloinen siitä, että heinäkysymys ratkesi paremmin kuin hyvin.

Aloitellaan nyt sisäruokintakautta maltilla. Aika niukalla heinällä ja vieläkin niukemmalla väkkärillä. Itse myös säätelevät syömistään, sillä vihreää on rajallisesti ja vähitellen jotuuvat sitten täydentämään kuivaheinällä syömisiään. Sella toivottavasti hoikistuu nyt, kun otettiin laitumelta pois. Muu sakki onkin ihan kivassa kunnossa.

Kari ja Rita treffasivat tallilla viiden pintaan. Karsinat oli laiteltu kuntoon ja hakivat Nadirin ja sellan tarhoihin. Kuudelta ilmestyi Cari ja lähtivä uudelle kierrokselle. Juniorit haettiin myös. Hetken päästä nelikko oli tutkimassa tarhoja. Uutta niille on sinnä tänne jätetyt pöllit ja vähän  muutettu vierastarhan aitalinja. Aavistuksen tammat vielä syrjivät uutta tulokasta.

Itse satuin paikalle sopivasti kun kaikki hommat oli oikeastaan tehty. Otettiin ysin kieppeillä hevoset sisälle. Muuten tulivat hyvin ja omiin karsinoihinsa, mutta Tatanka ei meinannut millään mennään Urhon karsinaan ja Nadir ei vielä ole ihan sinut pihaton liuskojen kanssa. Se täytyy vielä noutaa sisälle. Ruoka maistuu kaikille ja heinä on ihanan hyvää. Sitä pitäisi vielä toinen satsi tulla.

Tänään oli vika ilmopäivä Liettuan PM-kisoihin.  Pientä säätöä jälleen ja sehän nyt vaan kuuluu asiaan. Karikin pääsi osallistumaan, kun kävi yhden luvan lunastamassa liitossa ja Turunen skitsoili ihan viimehetkillä omien tunnuksiensa kanssa. Saatiin lanseerattua myös sanonta ” Tuntuu Turuselta”.  Sählingistä huolimatta yhteensä kahdeksan ratsukkoa on lähdössä kisoihin mukaan. Se on hieno juttu. Viime vuonna ei ollut yhtäkään. Silloin tosin oli toimareita ja tällä kertaa ei ole ei yhtäkään. Harmi juttu, kun seuraavat kisat on meillä. Mutta tää on tätä.