Kari Dohassa, Heidi unessa ja Team Nadir tallilla. Päivän uutinen oli, että aurinkokin vähän pilkisteli.

Alkuviikon olen kamppaillut kiivaasti sen eteen, että olen painanut tämän päivän pois mielestäni. Aamulla lähdin vielä aika ronskina duuniin. Onneksi olimme sopineet yhden ideointipalaverin niin, että lähdimme ulkoilemaan. Aivot toimivatkin paremmin ulkoilmassa. Saatiin yksi tilaisuus ideoitua ja samalla etsittyä pari geokätköä ja kerättyä liikuntapisteitä. Lounastimme vielä asian äärellä. Vasta kun pääsin kotimatkalle aloin hermoilla iltapäivää ja iltaa. Hevoset oli jätetty Team Nadirin hellään hoivaan ja sen suhteen mulla ei ollutkaan hätäpäivää. Tanja rekrysi itse itsensä saattajaksi. Mulla oli pieni epäilys aikataulutuksen suhteen, mutta homma toimi erinomaisesti. Turhaan epäilin, että Turunen tulee kolme tuntia myöhässä!

Pieni takapakki tuli kun omaishoitaja päästikin koiran vilahtamaan pihalle ja samalla vilahtamaan avonaisesta portista ulos. Sillä seurauksella, että piski paineli taas hätyyttelemään naapuruston kanoja ja siitä metsään, jossa me sitten Tanjan kanssa rämmimme tahoillamme. ONNEKSI koira löytyi varsin nopeasti. Harmiksi kanojen omistaja ajoi autolla pihaan ja ripitti mua oikein huolella. Lopuksi jouduin sanomaa, että olen nyt lähdössä leikkaukseen, joten on pakko poistua paikalta. Täytyy nyt vaan toivoa, että koira vähitellen oppisi pysymään poissa sieltä kanojen pihasta. Ja että vieraatkin osaisivat laittaa portin kiinni, kun  tulevat pihaan.

Tanja vei mut Sympatumiin, sain Diapamin huuleen ja oikeastaan taisin olla enemmän paniikissa siitä, että koira otti ritolat kuin siitä, että kohta laser-säde laulaa. Homma meni kuitenkin ihan säädetysti ja paria tuntia myöhemmin köllöttelin jo kotisohvalla jäätelöpikari kourassa ja jääpussi poskessa. Tanja oli erinomainen saattaja ja noutaja. Hoiteli kaiken puhumisen ja kyselemisen ja talutteli mut turvallisesti autoon operaation jälkeen.  Piti mua vielä sohvalla silmällä kun välillä olin hereillä ja välillä torkuin. Mahtava ystävä!

Päivä oli aivan karsea ja ihan jokainen juttu meni päin puuta. Aamulla ensimmäisenä totesin, että mulla on silmä mustana, eikä mitenkään ihan vähää. Seuraavaksi sain kiikuttaa auton huoltoon kun moottorivalo taas alkoi palaa. Eka aamu kun auton ikkunoista sai raapia jäätä. Sijaisautoksi sain jonkun hirvityksen ja siitä hommat vaan loppua kohden paheni.  Joka paikassa oli myöhässä ja mikään ei oikeastaan mennyt niin kuin olisi toivonut. Ja joka paikassa joko vinoiltiin mustasta silmästä tai vaihtoehtoisesti sitä nolona selittelin. Päivän edetessä violetin sävy vain syveni.

Kuivatushuone on nyt kuitenkin puhallinta vaille valmis. Olin tosi tyytyväinen tilanteeseen. Niin tyytyväinen, että lähdin heittämään jeppeä kotiinsa Espooseen. En raaskinut jättää tihkusateeseen julkisten armoille. Ainakin yksi asia oli edennyt tovoittavaan suuntaan. Meillä nyt ei suuren suuri tarve kuivatustilalle ole ollut, mutta ainakaan mun ei tarvitse enää kantaa kosteita kamoja kotiin. Tai niitä ei kuivatella tallin tai tallituvan puolella.

Kun lopulta illalla ajelin tallilta kotiin, aika vauhdikkaasti, niin poukkasi hirvi eteen. Sain kuin sainkin pysäytettyä autoni kolmen metrin päähän. Aiemmin päivällä eteen hypähti peura! Matka jatkui seuraavalla bussipysäkille jossa jouduin vähän vetämään henkeä ja keräilemään kamoja, jotka olivat lennähtäneet jalkatilaan. Loppumatkan juttelin Savon Eukon kanssa. Pääasiassa eläimien menetykseen liittyviä juttuja. Oli kuitenkin kiva kuulla ystävän kuulumiset. Liian harvoin tulee otettua aikaa ja soiteltua ihmisille. Pitäisi parantaa tapansa tuossa(kin) suhteessa. Yllättävää kyllä uni tuli nopesti. En edes nähnyt mitään kaheleita unia, kuten viime aikoina on tapana ollut.

Satu kävi aamulla pistämässä hevoset sateiseen aamuun. Ennusteen mukaan ei pitänyt sataa, mutta satoi sitten kuitenkin. Me lähdettiin Pedron kanssa Espooseen ja Qatarista tuli valitusviestejä siitä, että on niin kuuma ettei pysty olemaan. Ongelmansa kullakin.

Kari oli antanut tarkat mitat kuivatushuoneen laudoitukseen. Jeppe oli osan jo pätkinyt ja iltapäivällä pätki loputkin. Pedro riehui työsalissa ja mä kannoin puutavaraa Rangerin lavalle. Tihkusateessa ajettiin tallille. Ihan alkuunsa juotiin iltapäiväteet ja sitten alettiin hommiin. Mulla oli lähinnä avustavia tehtäviä, mutta raivokkaan siivouksen jälkeen homma lähti etenemään.

Mä touhuilin pihalla ja hevosten kanssa. Tympeää kuraa! Vaikka sitä meillä ei ole mitenkään mielettömästi, mutta tympeää se on silti. Kun otin hevoset sisälle, harjailin niitä ja kylmäsin Tatankan jalan, niin kävi pieni haaveri. Nyhdin suojaa pois väärältä puolelta hevosta. Tatanka nosti kuuliaisesti jalkaansa, mutta mun pää olikin edessä, joten polvi kopahti simäkulmaan. Hieno homma, tähdet lentelivät hetken ja kävin katsomassa, että eipähän mitään, homma jatkuu.

Jeppe piti yhden tauon seiskan pintaan ja puolen yön tienoilla tuli viesti, että homma alkaisi olla aika lailla hanskassa. Maalaushommia jäi seuraavalle päivälle.

Likat olivat analysoineet kisareissunsa. Nina jatkaa maajoukkuetoiminnan vetäjänä. Mj-valmennukseen olisi pitänyt halukkaiden ilmoittaa itsensä, mutta mulla ei ole tarkkaa tietoa, kuka omista ”suojateistani” ilmoitti ja kuka ei. NBCH-lähestyy vääjäämättä ja yksittäiset asiat tarkentuvat. Saatiin taas yksi pr-video julkaistua. Muutama niitä vois vielä tulla, niin olisi kymmenen täynnä. Jokaiseen on koitetta saada jokin hauska koukku.

Myös lajiseminaari lähstyy ja sen myötä uusi komitea. Nähtäväksi jää millaisen elimen kanssa pääsemme kesän päätapahtumaa rakentamaan. Me emme varmaankaan seminaariin osallistu, mutta mielenkiinnolla toki odotamme uusia tuulia. Jos vaikka jotain positiivista oikeasti tapahtuisi ja lajia lähdettäisiin vaikkapa taas kehittämään.

Aamulla varhain tallille. Peruskuviot. Laitettiin myös tuleva kuivatushuone sillä tavalla valmiiksi, että rakenusmies pääsisi sinne alkuviikosta toteuttamaan itseään. Kari lapioi vielä hetken soraa ja sai kuin saikin ensimmäisen kerroksen katoksen suojakankaan päälle levitettyä. Sitten hänellä olikin jo kiire lentokentälle.

Mä pidin vielä muutaman tunnin Skype-session aiheesta Matkalla matkaratsastajaksi. Meneehän se noinkin. Olisi kiva koklata joskus vähän isomman porukan kanssa noita nettilähetyksiä. Levikin kun on täältä katsottuna aika kaukana, niin tekniikat avulla ainakin alustavat teoriapläjäykset saisi hoidettua verkon yli ihan näppärästi. Täytyy taas ideioida ja kokeilla jotain uutta.

Illalla kävin vielä tekemässä Pedron kanssa iltatallin. Pedro on aika tohkeissaan nykyään tallihommista, vaikka vuosi sitten tullessaan se lähinnä inisi. Pimeä tulee kamalan aikaisin. Ei voi mitään. Pohjoiseen lupaillaan jo lunta!

Jepjep, kello soimassa neljältä ja puolta tuntia myöhemmin oli Mersun nokka menossa jo kohti Urjalaa. Motarillahan matka taittuu nopeasti ja yllätykseksi itsellenikin olin jo kohta kuuden pintaan kohteessa. Ja siitähän se sitten lähti liikkeelle vauhdikas kisapäivä. Ratsukoita tuli ja meni, se mikä säilyi oli jatkuva sade. Aamu aavistuksen lupailu muuta, mutta puolen kymmenen aikaan se alkoi ja iltaan asti se kesti.

Reipasta väkeä oli paikalla, vaikka osalta porukasta meni tiedotus ohi silmien ja korvien ja sen myötä myös mahdollisuus osallistua. Järjestäjä oli muuttanut luokkien lähtöaikoja perustuen eri luokkien osallistujamääriin. Kilpailijatiedotteessa ilmoitettu asia ei tavoittanut kaikkia kilpailijoita ja näin ollen poisjääntejä ja läheltä piti myöhästymisiä sattui poikkeuksellisen paljon. Kisajärjestäjät manasivat muutenkin, että ihmiset jättävät ilmoittautumisen ihan viimeiseen tippaa, joka taas tuottaa lähes aina ongelmia. Lisäksi sääntöjä ei lueta, kilpailijatiedotteita ei lueta ja reittiselostukseenkaan ei tulla. Sitten kuitenkin odotetaan yksilöllistä palvelua kaikissa mahdollisissa asioissa. Ei sen mielestäni ihan niinkään pitäisi olla. Toki maksava asiakas on kuningas, mutta tietyt pelisäännöt pitäisi kuitenkin olla käytössä.

Lopputuloksena kuitenkin kaikille maaliin asti ratsastaneille hyväksytty suoritus. Muutamia super-iloisia ilmeitä näkyi sateesta huolimatta. Pikku-Linda lähetti Karille peukkukuvan hyväksytyn n. 40 km suorituksen jälkeen ja Minttu tuuletti kaksin käsin ekaa 80 km:n tulosta ja ihan super-ihania olivat Sara ja Saana huoltajina. Rita teki myös hyvän päivätyön kun naputteli vähän varmistellen 80 km tuloksen ja samalla viimeisen noviisikvaalin.

Vähän tarkemmin päivästä Tien päällä-osiossa.

Rita nakkasi hevoset aamulla ulos lähtiessään Nadirin kanssa kisareissuun. Kari hoiteli tallityöt puolen päivän tietämissä ja jatkoi tallitöiden jälkeen soran lapioimista. Muutama kasa tarhassa odottaa levittämistään. Kun mä aloin lähtestyä kotia, niin Karikin lopetteli tallilla. Rita otti tammatkin sisälle laitellessaan Nadiria kisan jälkeen yöpuulle.

Hienoa oli nähdä nuorison taas onnistuvan ja illalla painoi päätä tyynyyn väsyineitä, mutta onnellisia nuoria urheilijanaisia. Näissä pimuissa on kyllä upeaa energiaa.

Töissä selvitin muutamalle toisesta kultturista tulleelle, että perjantai ja 13. on vanhojen uskomusten mukaan pahaenteinen päivä. Meille se kuitenkin oli jollain tavalla helpottava, sillä Tatanka liikkui edellistä päivää paremmin. Ehkäpä kuitenkin tässä selvittiin pienemmilla vaurioilla kun ensin pelkäsin.

Tänään ei myöskään satanut ihan yhtäjaksoisesti ja jossain välissä pääsi jopa aurinko pilkahtamaan. Kari kävi itse aamulla tarkastamassa tilanteen ja laittamassa hevoset ulos. Vähän myöhemmin Rita vietteli taksvärkkipäivää tallihommien merkeissä. Pakkailivat kisakamat ja valmistautuivat muutenkin vaativaan kisapäivään. Tähän aikaan vuodesta reissut eivät enää ole kamalan helppoja. Kolea keli on aina ennemminkin uhka kuin mahdollisuus. Eikä se jatkuva sadekaan kamalan mukava kisaseuralainen ole. Mukava on kuitenkin nähdä, millaisia tuloksia tehdään. Ritan lisäksi myös Minttu lähtee tavoittelemaan 80 km:n tulosta. Saana ja Sara ovat huoltojoukoissa, joten teinihirviöt ovat kaikkia Urjalan erämaassa mukana tohinoissa.

Kari kävi vielä illalla tallilla. Tatanka oli siellä jo kylmäsuoja kintussa syömässä heiniään. Ritan porukka jäi vielä viimeistelemään touhujaan ja Kari palaili kotiin ja yritettiin mennä ajoissa nukkumaan, silllä mulla tulisi olemaan herätys ennen neljää.

Aamulla tulikin sitten tieto, että Tatanka on kolmijalkainen. Kari lähti siltä makaamalta tallille. Ja niinhän siellä oli surkea hevonen, jonka vasen etunen oli lämmin ja kipeä. Kiparia ja kylmää ja seuraillaan tilannetta.

Kari jäi tallille odottamaan suorakuormaa ja sekin homma meni ihan fiaskoksi. Auto oli ihan liian raskas ja suuri ja jäi vielä tarhaan jumiin. Tarvittiin kikka kolmonen ja nelonen, että se saatiin nousemaan ylös. Melkein jo tarvittiin Ilmoa ja kulmakunnan traktoreita.

Töiden jälkeen kaappasin Pedron kyytiin ja kiirehdin tallille pillittämään. Menen aika helposti tiloihin, kun hevosten terveydentilassa tulee muutoksia huonompaan suuntaan. Hopon menetyksestä ei ole vielä vuottakaan, Urhon menetyksestä puoli vuotta. En kertakaikkiaan pystyä käsittelemään ajatusta, että menettäisimme vielä jonkun eläimen. Harjailin hevoset ja pillitin. Päätettiin kylmätä vielä Tatankan kinttu ja siitähän vasta sirkus syntyi. Se ei kertakaikkiaan olisi halunnut mennä pesariin ja kun sitten päätyi sinne, niin aikoi istua nurkkaan. Ihan pähkähullu tamma. Pakitti vaan sitkeästi kulmaan ja alkoi kyykätä istualteen! Noh, kerran karkasi pesukarsinasta ja toisella yrittämällä Kari pakitutti sen pesariin ja kinttu saatiin kylmätty.

Tämän jälkeen jäin laittelemaan paikkoja säppiin ja Kari lähti hinaamaan traileria kotiin, jotta Laura saisi haettua uuden hevosensa satamasta. No sekin jäi haaveeksi. Hannu haki kopin, mutta hevonenhan ei sitten saapunutkaan. Tietenkään. Homma siirtyi viikolla.

Sauna oli tervetullut päätös päivälle ja uni tuli silmään helposti, mutta näin aivan järkyttäviä painajaisia.

Päivällä kävin kiireesti ruokiksella Finnoossa Sarin luona. Autoon kannettiin taas useampi säkki mysliä, Buteja ja buustereita sekä uutta Emeregency 911-pastaa, joka on erinomainen tuota laukaisemaan ähkyä. Nythän lähestytään taas niitä aikoja jolloin ähkyt vaanivat kulman takana. Täytyy puuta koputella ja toivoa, että ei satu omalle kohdalle tai lähipiiriin. Jotain olemme kuitenkin vuosien saatossa tuostakin asiasta oppineet. Ja Sari kovasti kehui tätä uutta tuotetta. Muutama muukin kiinnostava tuoteuutuus oli esittelyssä. Cavalorilla on kyllä erinomaisia tuotteita tukeamaa vaativampaakin suoritusta ja me tuotteet aika kivuttomasti toimitamme vaikka suoraan kisapaikoille.

Pienessä tihkusateessa illalla tallille. Mun piti viedä Ritalle vähän FreeButea viikonlopun kisaa varten. Lauran hevonen on tulossa ja olin myös luvannut sille kaivella omista kätköistäni pari loimea ensihätään. Ja vielä kolmantena asiana oli ottaa vähän kuvia keskeneräisestä kuivatushuoneesta, sillä maananataina tulee toivottavasti apupoika tekemään sen loppuun.

Ikävällä tavalla ilta huipentui siihen, että Tatanka liukastui tullessaan sisään. Reippaasti askelsi sisään ja siinä sitten luikasteli betonilattialla ja kopautti kinttunsa karsinan seinään. Ei noteerattu sitä suuremmin silloin, mutta suureksi harmiksi typy olikin seuraavana aamuna lähes kolmijalkainen.

Rita ja Taina jäivät viimeistelemään iltatallia ja me kiirehdittiin kotiin syömään. Vettä satoi reippaasti ja kaikki järvet sekä joet tulvivat ja pellotkin alkavat näyttää järviltä tai lammilta.

Liput hilattiin salkoihin Aleksis Kiven kunniaksi. Radiossa pohtivat aamulla, että kumpikohan oli ensin: Lumikki ja seitsemän kääpiötä vai Kiven Seitsemän veljestä. Eivät oikein päässeet selkeään lopputulemaan. Vettä satoi kaatamalla koko päivän. Espoossa tiet peittyivät veden alle jo illalla. Kari teki iltatallia ja saikin tallilta puhelun, että Nadir on saanut naarmin silmän alle. Kari sen huuhteli betadinella, mutta piti sitä onneksi harmittomana nirhaumana. Ovat lähdössä viikonloppuna kisoihin ja kaikki tuollainen on turhaa.

Hevoset tulivat aika halukkaasti sisälle. Tarhat ovat kuraiset, mutta eivät onneksi ihan lampina, niin kuin monella. Huumirintajuhan tähän jatkuvaan sateeseen on jo loppunut. Tekisi mieli pakata koko omaisuus ja elikot autoon ja suunnata etelään. Niin kauas, että sade loppuu.

Tyrvään Pappilassa olisi ollut tänään avajaiset, mutta ikävä kyllä mulla oli iltakeikka Haukilahden koululla ja Karilla iltatallihommat, joten emme päässeet mukaan juhlahumuun. Täytyy käydä Pappila kuitenkin katsastamassa ennemmin tai myöhemmin.