Sataa, sataa, sataa, sataa.

Tänäänkin ponkaistiin kuudelta ylös. Kari lähti tallille ja mä jäin odottelemaan papparaisia kotiin reissultaan. Papparaiset tulivat ensin ja kiirehtivän omaan kotiinsa. Kari kotiutui puoli yhdeksältä. Töllötettiin hetki Formulaa, joka ei kyllä nykyään jaksa kiinnostaa yhtään. Vettä sataa kaatamalla ja seuraava viikko on pelkkää sadetta. Jippijaijee.

Aamupäivän mittaan mitään muutosta säätilaan ei tullut ja koirakin piti vetää väkisin pihalle. Vähän ennen kahta päätettiin kuitenkin, että pakko se vaan on lähteä liikenteeseen. Kari oli luvannut lyödä Nadirin kenkään. Kun päästiin tallille, niin asiakas siellä jo nuokkui. Mun piti tehdä yhtä ja toista, mutta unohdin askareeni tyystin, kun sain teeseuraa. Samalla muistin, että mulla oli Liettuan reissulta ostetut teet vielä maksamatta, joten olen kohta kuukauden ollut teepummina. Onneksi meille oli heinäkuorma juuri tulossa ja sain maksettua velkani.

Neljältä tosiaan auto pörähti pihaan. Kari lopetteli kengityshommaansa ja siirryttiin kantohommiin. Onneksi Taina ja Rita olivat paikalla. Jostain syystä paalit alkoivat tosi nopeasti painaa enemmän ja enemmän. Ja onneksi kuljetusporukka oli myös aktiivisia kantamaan. Ripeästi ne paalit taas siirtyivät suojaan. Nyt on talvi enemmän kuin turvattu ja Sellalle on kuivaheinää seuraavaan laidunkauteen asti.

Kun työt oli tehty, niin istuttiin vielä hetki teen ja kahvin äärellä. Koiran painivat ja eläväinen pälätys täytti tallituvan. Käytiin Tainan kanssa tarkastamassa kuivatushuonetta ja ihan ei annettu kiitettävää arvosanaa. Karin puomit on liian lähellä toisiaan ja liian lähellä hyllyä. Muuten systeemi on toimiva. Pitäisi nyt vaan saada hanke valmiiksi ja parempi lämmönlähde tilaan. Sekä myös valo.

Tyttöjen kanssa juteltiin vielä vähän valmennusjuttuja. Kunhan Urjala on viety läpi, niin edessä on enää kevyt hassuttelu Kuumassa ja kauden niputtaminen. Pyritään tapaamaan lähiaikoina ja samalla tekemään tulevan vuoden suunniltemat. Jännä nähdä, mitä saadaan vuodessa aikaiseksi.

Aamulla ponkaistiin reippaina kuudeltä ylös. Miten se onkin arkiaamuisin niin vaikeaa jopa seitsemältä päästä ylös, mutta viikonloppuna kuusi on ihan ok. Aamun hämärissä siirryttiin tallille. Siellä heräiltiin kun painelin rehuhuoneeseen. Kolina kuului, kun nousivat pystyyn. Silmät sikkuralla sitten alkoivat mutustaa porkkanoita ja kaurojaan.

Tehtiin aamutalli tavanomaiseen tapaan. Kari vähän siirteli heiniä ylisiltä alekerran heinälään ja Hopon karsinaan, joka saa nyt taas toimia välivarastona. Laittelin karsinoihin heinät valmiiksi ja väkkärit myös. Kari kantoi pihalle vesiä ja Pedro touhotti omiaan. Lopuksi lakaisin käytävän ja suljin tallista tarhaan johtavan oven. Suljin, mutta en laittanut hakasta kiinni. Ja tämä juttu nousikin esille jokunen tunti myöhemmin kun Ritan porukka etsi tarhasta hevostaan ja löysikin sen karsinasta syömässä heiniään. Nadir on taitava lukkojen kanssa ja koska salpa ei ollut paikallaan, niin ei ollut kummoinen temppua avata tallin ovi kahvasta ja tulla sisälle. Jatkossa sitten ketjut päälle ja salpa kiinni.

Me pyrähdettiin aamutallin jälkeen Kärppälään. Team Humiseva Harjun nuoriso odotti siellä jo malttamattomana (uudet) kypärät päässä. Eipä silti, Lassin MITOt ovan kyllä asialliset päähineet. Katsottiin ensin satulatilanne. Hoksattiin, että vastaus ongelmiin oli leveä ja vähän pidempi vyö. Näin ollen ratsastajat pääsivät selkään ja koska hevoset oli jo verkattu, niin hyvin lyhyen alkuverkan jälkeen siirtyivät raviin ja mä aloittelin kuvaamisen. Typyt lähtivät sovitusti tekemään 15 kilsan lenkkiä tuntiin. Tästä lisää Tien päällä-osiossa.

Kari ehti töidensä lomassa käydä ratsastamassa Sellan kentällä. Kastui tietenkin likomäräksi, niin kuin asiaan kuuluu. Rita ja Taina tekivät iltatallia ja mä tiirailin kotona päivän videosatoa.

Sateinen viikko. Maanantaina ja tiistaina vettä tuli ihan taukoamatta ja tehtiin ilmeisesti taas jonkin sortin ennätyksiä. Ja lisää on tiedossa. Karilla hitsasti jo keskiviikkona kiinni ja sorakuorma on tilattu. Mulla piti olla keskiviikkona pieni operaatio, noh, eikös se siirtyikin kahdella viikolla, ei voitu leikata. Eli jännitin turhaan viidestä puoleen kahdeksaan. Ja turhaan olin yrittänyt tyhjentää työpötää siten, että olisin ollut loppuviikon saikulla.

Keskiviikkona saimme myös tiedon, että taas lähipiiristä laitetaan yksi hevonen taivaslaitumille. Myötäelän vahvasti aina kun näitä uutisia kantautuu korviin. Hopon tuhkat on edelleen levittämättä ja Urhon haudalla en ole vieläkään käynyt. Haluaisin sinnekin laittaa jonkun muistomerkin, mutta ensin pitäisi kai pystyä siellä käymään.

Keskiviikkona vielä realisoitui kesäkauden päätös. Orvokki palasi talvikotiinsa. Vähän kai meidän tulee ikävä. Lisäksi kolmen hevosen lauma ei ole mikään lauma. Mutta katseet nyt vaan kohti uusia tuulosia.

Perjantaissa ja torstaissa ei mitään sen kummempaa mainittavaa. Satoi vähän alkuviikkoa vähemmän.

Aamutalli tavaomaiseen tapaan. Niistä kyllä nauttii. Ja pakkohan se onkin nauttia, eihän sitä muuten viitsisi tehdä. Nämä on niitä juttuja, jotka tässä pahassa ja ankarassa maailmassa auttamat lataamaan akkuja. Pedrostakin on tullut jo ihan asiantunteva tallikoira ja se tietää tallirutiinit jo hyvin. Sen homma on kaivaa pieni kuoppia kuivikepatjoihin.

Iltapäivällä Kari kiirehti takaisin tallille ja tällä kertaa lähti vähän näyttämään Ritalle uusia reittejä.  Lenkki meni mukavasti. Hyvin kulki sekä Sellalla, että Nadirilla. Jälkimmäinen valmistautuukin parin viikon päästä 80 km:n kisaansa Urjalassa. Samoissa kekkereissä Minttu ja Rolle lähtevät ensimmäiselle yhteiselle 80 km:n kisalenkilleen. Toivotaan menestystä ja onnea kummallekin ratsukolle. Kvaaleja lähtevät hakemaan ja ne toivottavasti myös saavat.

Sella pääsi lenkin jälkeen pesulle. Se on jo aika pörhäkässä karvassa, joten helposti tulee kuuma. Kari siivoili vielä tarhaa ja puuhaili juttuja ja palaili kotiin normaalisti yhdeksän jälkeen.

Caro laittoi hevoset ulos ja kökittiin kotona. Saatiin kuin saatiinkin pitkään roikkunut pihatien raivaustyöt vietyä loppuun. Samalla sain tehtyä NBCH2018-happeningiin liittyviä kirjoitushommia. Päätettiin myös Karin kanssa, että lahjoitetaan mestaruusluokkaan Podiumin satula. Turunen on kiinnittänyt itsensä iltajuhlaan ja lahjoittaa mitalikolmikolle herkkukorin. Muutama muukin tukija ja yhteistyötaho on saatu haalittua kasaan. Mulla on hyvä pössis kisojen suhteen ja kiva puuhastella niihin liittyviä asioita tällä tavalla ajoissa. Uskon, että suunnitelmallisuus on hyväksi näissäkin hommissa. Ja ehkä panostus kesän kisoihin on osaltaa sitä surutyötä, jota tässä edelleen tehdään.

Tallille ehdittiin joskus kahden jälkeen ja kaikkea siinä tuli taas väkerrettyä niin pitkään, että Taina ja Rita ehtivät tulla iltatallihommiin jo ennen kuin päästiin jaloista pois. Jäivät sinne raapimaan Karin esimerkin mukaisesti paskaa tarhoilta kun me nostettiin kytkintä.

Laura on aloittanut opintonsa Ypäjällä ja on jo viikon verran varmistellut, että pääsee takuuvarmasti tänään tallille mukaan. Mä kupeksin jälleen töissä, mutta onneksi likka sai kyydin meille, niin päästiin sentään jollain tavalla järkevään aikaan liikenteeseen. Juttua riitti. Kaikesta päätellen koulu oli nyt kuitenkin juuri sellainen kuin tyttö oli toivonutkin ja paljon oli jo hauskoja tarinoita kerrottavana.

Kun päästiin tallille, niin haettiin Sella sisälle. Se pääsi häntäpesulle, sillä taas on se aika, kun maasta pitää tonkia kaikka mahdollinen ja sen myötä peräpää rallattaa. Mulla oli onneksi taas töistä saatua silvershapoota, joten hieno saatiin hännästä. Sella otti tyytyväisenä lämpimän perspesun vastaan.

Lyötiin Sellalla Urhon Desert selkään ja kukkikset päähän. En ole antanut Lauran aiemmin niillä ratsastaa, mutta ajaltiin tänään kokeilla. Homma sujuikin smoothisti siihen asti kunnes naapuri alkoi ammuskella haulikollaan pellolla liikkuvaa mielikuvitusriistaa.  Ajattelin aluksi, että antaa nyt vaan kaikkien siedättyä, mutta Sellan ratsastus muuttui kentällä asteen verran haastavammaksi kamalassa paukkeessa.

Olin juuri aikessa mennä sanomaan, että homma taisi olla tässä, kun ratsastaja olikin jo tehnyt saman johtopäätöksen. Sella vietiin talliin ja muu joukko otettiin takaovesta.  Vähän olivat korskeina, mutta ei mitään sen suurempaa draamaa saatu aikaiseksi.

Polttiaisia on ihan törkeästi! Tatanka on hinkuttanut harjansa ihan tyngäksi. Ärsyttäviä öttiäisiä. Laiteltiin Cavalorin kutinaa hillitsevää suihketta. Laura hoiteli muutenkin hevosten iltahoidot ja mä häärin pihalla heinien ja vesien kanssa. Isot paalit pölisevät. Tein maakasoja ja arvelin, että yön kosteus ja tuuli pöllyttää pahimmat pois ja aamulla vähän pöliseväkin heinä on syötävää.  Pienet paalit ovat priimaa.

Yhdeksän jälkeen lähdettiin kotimatkalle. Laura kertoili uudesta hevostaan, joka tulee maahan parin viikon päästä. Oli innoissaan ja lupasin autella kaikessa mahdollisessa. Olen kyllä todella iloinen, että koulu on alkanut noin hyvin. Juteltiin vähän koulutöistä ja kaikesta huomasi, että peruskoulun tahmeuden jälkeen nyt motivaatiotakin on ihan toisella tavalla. Toivottavasti se kantaa seuraavat kolme vuotta.  Ja miksi ei kantaisi. Kiva seurailla sivusta.

Piti taas ennättää tallille ajoissa, mutta kuten aina, piti ja piti. Tällä kertaa mä kupeksin töissä ja homma meni kamalan pitkäksi. Kotona käännähdin sen verran, että vaihdoin vaatteet ja kaappasin koiran pykälään ja kiirehdittiin tallille kamalan naputuksen saattelemana.

Alettiin tallitöihin ja Kärkkäisen osalta siinä oli kyllä mindfulnessit kaukana. Mulle tallihommat ovat ennen kaikkea terapeuttinen toimepide. Tykkään siitä, että radio soi taustalla, kurkin ikkunasta hevosten touhuja, nysvään milloin mitäkin, siemailen teetä yms. Kari taas on kellottanut jokaisen toimen ja kaiken pitää tapahtua nanosekunnissa. Mullahan menee hermo sellaiseen hosumiseen! Ja varsinkaan olkipelletti ei kuivikkeena oli paras mahdollinen jos tallitöiden tekijä haluaa hosua ja huiskia. Pistinkin äijän aika nopeasti pihalle, niin sain touhuta omiin nimiini ja tavoitella mielenrauhaa. Töissä on aika karmaisevia tilanteita, joten hevosten harjailua ja niiden rouskuttelun kuuntelu on kyllä juuri sopivaa iltahommaa.

Podiumilta liikkuu nyt  hyvin tavara. Puoli vuotta on odotettu Lassin uusia MITO-kypäröitä ja vihdoinkin saatiin ensimmäinen setti maahan. Ja ehkä se sitten on niin, että hyvää kannatti odottaa. Värivaihtoehdot ovat vähintäänkin herkulliset. Kypärä on höyhenen kevyt, siinä on säätöjä joka lähtöön. Ja nyt voi sanoa, että on todellakin ilmastoitu malli. Löytyy räppänää jos jonkinlaista. Niskan säätöosa on uudistunut ja lisäksi kypärän takosassa on näppärä ykstyiskohta, joka auttaa mm.lampun pysymistä paikoillaan. Eiköhän jo Urjalan kisoissa nähdä ensimmäiset kappaleet kisakäytössä.

Ilokseni olen saanut todeta, että NBCH-kilpailut kiinnostaavat lajin harrastajia, ilahduttavan moni on ilmoittanut lähtevänsä kisoihin mukaan pienellä panoksella. Lähinnä on tarjottu työpanosta ja se tulee tarpeeseen. Seuramme on pieni ja vaikka kaikki jo olemme kiinnitettyinä tuleviin kisoihin, niin olemme täysin riippuvaisia seuran ulkopuolelta tulevista avustajista. Edelleen tarvitaan porttivahteja, tallivahteja, liikenteenohjaajia, reiteille merkkaajia ja paljon, paljon muuta. Puhumattakaan siitä, että yhteistyökumppaneita tarvitaan myös. Me neuvottelemme Podiumin kanssa, että saataisiin sponssia satulan muodossa. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että Italia sponssaa puolet ja Team Suonpää toisen puolikkaan satulan arvosta. Mutta tarkoitus on, että pääluokkaan saadaan satula.

Anna saapui kengitykseen. Tamma ei ole helpoin mahdollinen asiakas, mutta äijä sai takapäänkin laitettua ja emäntä pääsi jatkamaan matkaansa.

Kelit edelleen ihanan kesäiset. Toki yöt ovat viileät, mutta sateetonta, joskin syksyisen sumuista aamuin ja illoin.