Sellan GluShut saapuivat. Kari niitä illalla mallaili ja tultiin siihen tulokseen, että pienellä fiilailulla istuivat hyvin ja pysyivät tallin käytävällä tepastellessa kiinni jopa ilman liimaa. Sama juttu näissäkin, että istuvuus pitää olla just eikä melkein. Ajatus oli, että annetaan tamman olla yö sisällä ja kiinnitys olisi heti seuraavana aamuna, niin kavio olisi kuiva ja liima pitäisi paremmin. Mielenkiintoinen havainto oli, että näennäisesti kuivan kavion ollessa kengässä hetken ja kun kengän otti pois, niin se oli sisäpinnaltaan kostea. Kari käi aprikoimaan, että pitäisikö kavio föönata kuivaksi ennen kuin kengän liimaa paikoilleen.

Muutoin iltatalli eteni normaaliin tyyliin. Onnellisena keräilin kuivatushuoneesta kuivia varusteita. Hevoset olivat vierastarhan puolella ja otettiin siinä ne sisään. Hyvin osaavat kukin omaan karsinaansa, joten helppoa on taas niiden ottaminen sisään mistä tahansa ovesta. Maa on kova, vaikka lähes kaikki lumi onkin sulanut pois. Senkin takia toivoisin, että GluShu-kuvio toimisi, sillä edelleen on ihan sietämätöntä kun hevoset arkovat koppuraista maata.

Likat puuhasivit viimeisiä hämähäkinseittejään myöhään iltaan. Juttelin jokaisen kanssa ja käytiin läpi seuraavaa päivää. Toivottavasti ei sataisi, niin perinteiksi muodostuneet asut pääsisivät oikeuksiinsa. Meidän suunniltemat ovat sellaiset, että yritetään ennättää paikalle vähän kakkoslähdön jälkeen. Jos saadaan aamuhommat vikkelästi hoidettua, niin voidaan ehtiä jopa näkemään lähtö.

Maa on kova koppura. Lunta on laikuittain siellä täällä. Iltaisin lähes täysi kuu kimaltelee taivaalla. En voi olla ajattelematta sitä iltaa ja yötä, jolloin superkuu vei Hopon mennessään. Aika herkästi kirpoaa kyyneleet silmiin. Tammoilla on kaikki hyvin. Seljanka on todella paksussa karvassa ja paksu muutenkin. Tatanka on huomattavasti ohuemmassa karvassa, mutta myös huomattavasti solakammassa kunnossa. Arki rullaa aika kivasti, vaikka Caro ei enää aamuisin hevosia pistä pihalle.

Tytöt valmistautuvat lauantain kisaan ja kuhina on sillä rintamalla kova. Jos en olisi noita pimuja ottanut paimennettavakseni, niin olisi tämä ollut synkkä vuosi.

Pakkaspäivä. Kiitän mielessäni lämmitettävää juoma-astiaa. On ihana tieto, että hevosille on sulaa  vettä tarjolla 24/7, eikä mitään satunnaista ämpärijuottoa. Hevosten juominen on selkeästi vähentynyt, joten juotetaan melassivettä, greenlinevettä tai jotain muuta herkkujuomaa. Lisäksi kuulostellaan suolistoäänet iltaisin. Selkeästi olen hysteerinen asian suhteen. Alkaa olla vuosi siitä kun lähetin Hopon superkuun siltaa pitkin ikilaitumille. En voi sanoa, että suru olisi helpottanut. En tietenkään itke yötä-päivää, mutta suru ja menetys on läsnä. Ja koen aika voimakkaasti hevosten sairastelut sekä ystäväpiirin menetykset. Illalla kuulin erään ystävän tilanneraportin. Keskusteltiin Karin kanssa ja totesimme, että merkit ovat sellaiset, että peli on menetetty. Ja niinhän siinä kävi, että yön pimeinä tunteina hevonen päästettiin pois. Ähky on viheliäinen juttu ja hevoset niin typeriä, että eivät tunnu itse tajuavan yhtään, mikä niille on hyväksi ja mikä ei. Aina puhutaan sitä, että ei ole kenkiä villihevosilla ja ei ole sitä tai tätä. Olen aika vahvasti sitä mieltä, että täällä ei olisi yhtäkään hevosta, jos ihminen ei aikojen saatossa olisi ottanut niitä hoiviinsa. Näin ollen en oikein jaksa niitä vertauksia mitä villihevosilla on tai ei ole. Nykyhevonen on hyvin kaukana villihevosesta.  Niin kuin me ihmisetkin ollaan varsin kaukana luolamiehistä. Vaikka joskus tuntuu, että jotkut ovat vähän lähempänä kuin toiset. Pitää nyt taas vaan toivoa, että päästään yli näistä ensimmäisistä pakkasista ilman mitään ikäviä yllätyksiä.

Sieltä se talvi vaan hiipii lähemmäs. Ilman on kolea ja kylmä. Tatanka vaikutti yhtenä iltana jopa vähän viluiselta. Maa on kova ja kengättömät eivät kamalasti kyllä nauti liikkumisesta. Liimakengät tulossa kokeiluun. Eletään aikoja, jolloin alan tulla levottomaksi ähkyvaaran vuoksi, vaikka yhtään ähkyherkkää ei tallissa tällä hetkellä edes ole. Muutenkin tuntuu vaikealta ajalta.

Kelloja taas veivattiin ja aina se tuottaa vaikeuksia sekä mulle että eläimille. Mä sitten heräilin normaaliin aikaa, Kari ei ollut tullut vielä edes kotiin, joten kaappasin piskin kainaloon ja ajeltiin tallille aamutallihommiin. Alkumatkasta satoi vettä, mutta Ridasjärvellä tipahteli jo lunta pieninä hippusina. Olin ollut illalla vähän huolissani Sellan aavistuksen vaimeista suolistoäänistä. Olinkin antanut hevosille greenline-vettä ja jatkoin samalla linjalla nyt aamullakin. Eipä silti, Sella oli ihan tavanomainen itsensä, paskaa oli normaalisti ja yöllinen tarjoilu oli hyödynnetty.

Harjailin kolmikon ja availin karsinoiden ovia vuoron perään ja painuivat kaikki pihalle. Tatanka olisi jäänyt taas mielellään käytävälle hengaamaan ja tutkimaan mun taskuja, mutta kun mitään herkkuja ei tuntunut olevan tarjolla, niin sekin siirtyi ulos.

Otin karsinat ja tein systeemit iltaa varten valmiiksi. Virinit jopa radion siten, että jokin kanava taas kuului. Aloin mietiskellä pikkujoulujuttuja sillä kyllä jotain täytyy taas järjestää, vaikka karonkkaa ei tänäkään vuonna tule. Kävin myös vähän varusteita läpi ja järkeistin hyllyjä. Koira riehui ja pöllytti karsinoiden kuivikepatjoja ja kuoputteli heinäpaaleja. Huvinsa kullakin.

Kun pääsin kotiin, niin otin pienet päiväunet. Kari heräili jossain vaiheessa, keräsi kengityskamat ja lähti hoitamaan yhden kengityksen ja samalla reissulla kävi kiinnittämässä kuivatushuoneen seinään lämpöpatterin. Nyt tila on valmis. Kokeeksi pisti lämmöt päälle ja totesi, että hyvin lämpenee ja kosteat kamat kuivuvat takuuvarmasti nopeasti. En tosiaankaan toivo vetisiä kelejä, mutta ainakin saadaan varusteet kuivaksi.

Päiväksi luvattiin vesisadetta ja lupaus piti paikkansa. Satoi ihan koko päivän. Ridasjärvellä oli lunta aika kivasti, mutta illalla ei siitä kamalasti ollut enää jäljellä. Ja saappaissa saa kulkea, kyllä se niin vaan menee. Oltiin ennen seitsemää tallilla. Siellä jo höristiin. Kari oli laittanut illalla aika reippaat heinät ja niistä oli jäänyt osa syömättä.  Me edelleen kiistellään siitä, että kuka laittaa heinää liian vähän ja kuka liian paljon ja kuka sopivasti. Uusi vetovaaka on erehtymätön, mutta silti ikuisuusaihe on heinä.

Kari touhuili pihalla ja minä puuhasin sisähommissa Pedron kanssa. Viime talvena se ei suuremmin nauttinut aamutalleista. Lähinnä inisi toppatakki päällä Hopon loimen sisälle paketoituna. Nyt on meininki jo ihan toinen. Riehuu ja puuhaa koko ajan. Surkea juttu on vaan se, että edelleenkään sitä ei uskalla tallilla  vapaaksi päästää, sillä häipyisi varmaankin horisonttiin tai tulisi naapurin ampumaksi omaan peltoon.

Hevoset painuivat pihalle ja kun kävin veskissä niin sain todeta, että Tatanka on ottanut äidistään mallia ja hyödyntää pihaton mattoja korostaakseen omaa tyyliään. Just samalla tavalla oli matto selän päällä kuin loimena. Hyvää tuossa on tietenkin se, että minkään osuminen sen selkään tai kylkiin tai yleensäkään mihinkään ei ole ongelma. Kari suunnittelee muutenkin sen kanssa nyt taas uusia juttuja. Mehän olemme tietyissä jutuissa edelleen tosi maltillisesti, mutta taas joissain jutuissa aika reippaasti. Oman käsityksemme mukaan olemme hyvässä vaiheessa. En aina edes muista hevosta käsitellessäni, että se on oikeasti vielä todella nuori.

Tyttöjen kanssa jultetiin tulevan viikonlopun kisoista. Sara ja Minttu lähtevät ihan humputtelemaan, mutta Saanalla on vähän panostakin kauden viimeisissä kisoissa. Meidän liikkeet on vähän auki, mutta yritetään mennä Kuumaan nuorison edesottamuksia seurailemaan ja kannustamaan. Ovat panostaneet kuulemma asuihinkin. Kun nämä kisat on taputeltu, niin vedetään typyjen kanssa kausi nippuun ja lyödään lukkoon ensi vuoden kuviot.  Nyt vaan näyttää pahasti siltä, että kotimaan kisakausi tulee olemaan lilliputtimainen. Toivottavasti kilpailijat tajuavat, että joskus voisi olla myös järjestävänä osapuolena, niin kisojakin voisi olla vähän useammin. Jos samat naamarit järkkäävät kisoja kuukaudesta toiseen, niin leipääntyyhän siihen hommaan. Lisäksi urputusta saa kuulla liian usein ja kamalasti ei ole tukea tai kannustusta herunut myöskään ylemmältä taholta. Liiton ja siis komitean yksi tärkeä tehtävä on kyllä mielestäni kehittää lajia siihen suuntaan, että kisoja on mielekästä järjestää. Enkä nyt tarkoita sitä, että säännöt pitäisi tehdä sellaisiksi, että jokainen saa järkätä millaiset kisat lystää. Mielestäni sääntöjä pitäisi rukata siihen suuntaan, että tason 1 kisoissa ei tarvittaisi eläinlääkäriä. Se pelkästään antaisi lajiin ihan uutta sykettä, sillä pikkukisoja voisi järjestää olemattomalla riskillä. Tuomarien asemaa pitäisi muutenkin vahvistaa ja tässäkin tapauksessa tasolle 1 riittäisi tulokseen kahvalla mitattu syke, joka olisi hyväksytyn rajoissa, ihanneajassa suoritettu reitti ja tuomarin tarkistama puhtaasti liikkuva hevonen. Jokainen tuomaritason ihminen osaa erottaa liikkuuko hevonen puhtaasti vai ontuuko se.  Eli tehtävä pitäisi kyllä olla täysin hoidettavissa ilman eläinlääkäriäkin. Enkä ole kyllä kuullut, että kukaan olisi alle 30 km:n matkalla vetänyt hevostaan metaboliseksi.

Siivottiin ja järjesteltiin vielä kuivatatushuone ja kylmät säilytystilat. Kannoin remppajampparin jättämän puutavaran pois kuivatustilasta ja Kari setvi varastotilaan siirryjä rojuja. Niistä osan saisi kyllä viedä kaatopaikalle. Niin vaan vähitellen alkaa koko tallirakennuksen alakerta olla läpikäyty. Seinät pitäisi osin vielä pestä, muttaa uusi maali freesasi kummasti. Kuka tietää, jos ensi kesä olisi lämmin ja jos  vaikka vedettäisiin painepesuri/vesi-imuri -combolla koko tallin alakerta puhtaaksi. Toisaalta ensi kesä saattaa olla meillä viimeinen kesä noissa maisemissa, joten voipi olla, että pesuhommat tapahtuu jossain ihan muualla. Aika näyttää. Nyt kuitenkin kylmät säiltystilat ja kuivatushuone ovat hyvässä jamassa ja ilo silmälle. Illalla hinkutin hevoset kuiviksi ja ripustelin onnellisena pyyhkeet kuivumaan. Lämmönlähde ei ole vielä viritelty käyttöön, mutta pääasia että kosteus ei jää talliin saati varustehuoneeseen. Olen niin inhonnut sitä kun märkiä varusteita on roikotetu tallituvassa. Ne ajat ovat nyt takana!

Kari järkeisti vielä kylmän tilan sähköt ja mä pistin jäljellä olevat kuivikesäkit nippuun. Ihan kohta on tilattava uusi setti pellettirouhetta, mutta kulutus on ollut kyllä erittäin maltillista. Hopo oli niin kova kastelija ja Urho sotkija, joten kuivikettakin oli viime syksynä varattava niin paljon, että samoilla pelleteillä mennään edelleen. Tytöt ovat siistejä, Nadir kuluttaa kuiviketta enemmän, mutta ei mitään verrattuna Hopoon tai Urhoon. Häärittiin vielä aamulla jotain ja juotiin kahvoset sekä teet ja sitten lähdettiin kotiin ottamaan päiväunia, sillä Karilla oli taas edessä perinteinen talviajan yötyö.

En ennättänyt tallille koko viikkona. Hyvä uutinen oli kuitenkin se, että leikkaushaava oli parantunut odotettua paremmin ja tikit saatiin ottaa pois, vaikka kipua vähän vielä onkin. Perjantain presis vaati panostusta myös parina iltana ja kun työviikko loppui olin niin kuitti, että perjantainakin jäin vaan kotiin nukkumaan. Lunta tosiaankin tuli ja melkein heti se alkoi myös lähte pois. Kerrankin meillä on tässä vaiheessa syys-talvea talvirenkaat alla! Hevosten liikkuminen on niiden oman viitseliäisyyden varassa. Mutta en ole kamalan huolissani, sillä kuten edeltävänä viikonloppuna sain taas todeta, niin meillä hevosille on kyllä melkoisen paljon tilaa liikuskella. Tietenkin joku peltotarha olisi asia erikseen, mutta kun vertaa johonkin 50 neliön tarhaan ja puolipäivätarhaukseen, niin tilanne on toki aika ihanteellinen. Tosin luin myös hyvän jutun siitä, että täällä meillä ollaan aika fanaattisia ulkoilun suhteen. Hevonen ei välttämättä pistäisi pahakseen, vaikka näillä sade-kurakeleillä oleilisi sisällä. Tätä väittämää tukee kyllä sekin havainto, että todella paljon meillä hevoset oleileivat katoksessa tai pihatoissa.

Jokin aika sitten sain virallisen vahvistuksen, että minut on nimetty toimihenkilökoulutajaksi. Tästä syystä olen vähän katsellut koulutusmateriaaleja sillä silmällä, että miten niistä saisi omaan silmään ja suuhun sopivat. Suurta koulutusrupeamaa ei varmaankaan ole odotettavissa, mutta hyvä on mielestäni heti pyrkiä ottamaan substanssi haltuun. Ja kuka tietää, jos yhä useampi hoksaisi, että toimarkurssit ovat ihan kilpailijallekin hyvä tapa syventää näkemyksiään ja antaa vähän monipuolisemman kuvan asioista. Ja ehdottomasti tarvitsisimme lisää lisenssitoimihenkilöitä. Ja ehdottomasti kannatan sitä, että jokaisella seuralla on kourallinen toimareita omaan käyttöön, mutta myös kannustan siihen, että alempienkin tasojen ksioissa toimareita pitäisi olla useammasta seurasta. Näin tulkinnat ja toimintatavat sekoittuisivat ja leviäisivät mukavasti. Nyt ollaan tässäkin asiassa liian sisäsiittoisia. Kehitys tyssää helposti siihen, kun sama porukkaa veivaa samoja rutiineja vuodesta toiseen huomaamatta sitä, että kysyntä ja tarve saattaa muuttua. Ja myös ne säännöt. Sama ilmiö näkyy myös mun työssä. Opetussuunnitelmat muuttuu, reformi tulee ja menee ja tiukasti vaan pidetään kiinni vanhoista hyviksi havaituista menetelmistä. Mutta siitä olen ihan varma, että mun koulutustyyli ei tule olemaan samanlainen kuin mihin on totuttu ja innollla odotan milloin pääsen tositoimiin.

Tänään päätin lähteä tallille mukaan heti aamusta. Elo siellä oli tavanomaisen tasaista. Tatankan liikuskelee jo normaalisti ja turvottelu on loppunut. Toivottavasti selvittiin säikähdyksellä ja tulevaisuudessa ei tarvitse tähän epäonniseen liukastumiseen enää palata edes ajatuksen tasolla.

Tammat höykkyyttävät Nadiria. Se on melkoinen tossukka. Olen silmäillyt suomenhevosmarkkinoita, mutta vielä ei ole löytynyt meille vähän jämäkämpää herraa pitämään laumaa järjestyksessä. Hopoa ja Urhoa on kova ikävä. Vähän pelkään, miten vaikea tulee olemaan Hopon vuosipäivä.

Illalla mentiin hyvissä ajoin puuhamaan tallille ja Team Nadir sattui samaan aikaan paikalle. Aika rauhakseen saavat varmaakin olla. Harvoin ollaan yhtä aikaa tontilla. Juotiin teet ja syötiin suolatikkuja. Sen jälkeen viimeisteltiin tallihommat ja poistuttiin tyytyväisinä paikalta. Alkavalle viikolle on luvatta pientä pakkasta ja jopa lunta. Nähtäväksi jää, toteutuuko ennuste.

On tullut nukutuksi aika paljon leikkauksen jälkeen ja sama linja jatkui tänäänkin. Todettiin aamulla, että en lähde tallille. Kari hoiteli tallirutiinit ja hengaili hevosten seurassa koko aamupäivän. Kun iltatallin aika koitti, niin lähdin toki mukaan, mutta aika varovainen täytyy olla. Vietiin samalla Haudankoskelta tulleet omenat. Kiva kuitenkin käydä hevosia vähän harjailemassa. Selkään tekisi kamalasti mieli.

Katselin telkkarista lähteyksiä HIHSistä.  Ei ollut oikein onnea suomalaisilla, mutta hienot kisat Tomppa oli taas loihtinut. Vuosien ja vuosikymmenien perinne ja yleisömenestys taitaa nykyään jo olla taattu.

Kari lähti illalla yksille viiskymppisille. Todettiin, että silmä ja poski mustana ja turvoksissa mun taitaa olla parempi jättää kekkerit väliin. Varsinkin kun syöminenkin on työlästä. Mietiskelin vähän ensi kauden valmennusjuttuja. Nuorisolla on suuria suunnitelmia, joten katsotaan sitten, miten asiat etenevät. Luulisin, että kotimaan PM-kisat innostavat monia muitakin tekemään töitä ja suunnittelevan suuria. Kõrvemaa toukokuussa on ideaali paikka tarkistaa talven aikana tehty työ. Kesäkuussa omat PM-kisat ja heinäkuussa sekä elokuussa Padise pyöräyttää omat kisansa läpi. Jos ei näissä ole riittävästi, niin syyskuussa varmaankin taas Kurtuvenai. Riittää kierrettävää ja kisattavaa!

Mun päivä meni edelleen köllötellessä. Aamulla maa oli kuurassa ja pohjoisessa on tullut jo luntakin. Toivottavasti hyttyset ja polttiaiset katosivat myös nyt, kun ensimmäiset pakkasyöt on eletty. Iltaisin ja aamuisin ovat kiusanneet hevosia kovasti. Varsinkin Tatanka tuntuu olevan herkkä niille ja hinkuttaa itseään melkoisesti.

Nadirin porukka teki aamutallin ja totesivat, että vesiastioiden pinnalle oli muodostunut jäätä. Tallissa oli nelisen astetta lämmintä. Jatkossa ei etuovea tarvitse enää jättää auki ja juoma-astian lämppäri täytyy laittaa päälle. Seuraavaksi viikoksi om luvattu viileää varsinkin öiksi.

Kari saapui kuin saapuikin kotiin ennen iltatallia ja uskaltauduin tallille mukaan. Harjasin jopa hevoset, mutta pidin suuni visusti kiinni. Mitään komplikaatioita tähän nyt ei enää toivota.

Kari oli tyytyväinen kuivatushuoneeseen ja niin olin itsekin. Puhallin vielä, niin siellä saa kuivatettua kaiken mahdollisen. Valosysteemikin on hyvä, vaikka vähän viritys, mutta sillä mennään. Ajaa asiansa erinomaisesti.