Työviikko vaatii kyllä veronsa näin työvuoden alkajaisiksi. Iltaisin väsyttää kamalasti. Tallikäyntiä arvottiin ja todettiin, että mennään siirtämään traileria metsurin alta pois vasta aamulla.

Kari teki pitkän päivän ja kotiutui joskus yhdeksän kieppeillä. Mäkään en lähtenyt tallin suuntaan, joten typykät oleilivat laitumella omaan piikkiinsä.

Padisen ilmomaksuun on tulossa muutoksia ja tällä kertaa ilmeisesti ratsastajan kannalta miellyttävämpään suuntaan. Joku kun ihmettelee, että miksi kummassa pitää ulkomaille lähteä kisaamaan kun kotimaassakin on ihan samanlaisia kisoja. Ei ole! Kisaaminen ulkomailla on jo itsessään jotain ihan muuta, kuin kieppua kotimaassa samoja reittejä vuodesta toiseen. Ja nyt kun suuntaus on se, että kisajärjestäjät ovat alkaneet saada merkittäviä sponsoreita, niin kyllä ulkomaille tosiaankin kannattaa lähteä jokaisen kynnelle kykenevän. Ensinnäkin on se elämys- ja kokemusefekti ja esimerkiksi tällä kertaa osallistumismaksu on olematon ja sen jälkeen kuitenkin on mahdollisuus päästä kiinni voittorahoihin, jolloin reissu voi oikeasti olla jopa tuottoisa. Eipä silti, eihän tätä nyt kukaan rahan takia tee, mutta joa aina ei tarvitsisi maksaa itseään kipeäksi, niin olisihan se hieno juttu. Tästä samasta syystä Varman kisat ovat nousseet suosioon, sillä sieltä tietää ratsastaja saavansa hyvät palkinnot, jos menestystä tulee.

Muutenkin pidän aivan käsittämättömänä kommenttia, että turha on ratsastjien ulkomaille lähteä. Totta munassa ulkomaille pitää mennä. Sen myötä oma tekeminen kehittyy, kun näkee vähän toisenlaista tekemisen mallia. Ulkomailla toimiminen tekee hyvää meille toimihenkilöille ja myös kisajärjestäjille. Kõrvemaan kisajärjestäjät ovatkin jo olleet yhteydessä ja kyselleet kiinnostusta tehdä yhteistyötä kisajärjestelyissä. Mielestäni tosi hyvä suuntaus, sillä yhteistyö opettaa aina jotain uutta. Mikään seura Suomessa ei järjestä sellaisia kisoja eteikö voisi jotain kehittää ja ottaa oppia muualta. Meillä on myös unohtunut se, että tason 1 ja tason 3 kisat eivät voi ulkonäöllisesti näyttää samalta. Kun tasoluokitusta laadittiin, niin yksi ajatusmalli oli se, että kaikki ulkoiset puitteet kasvavat kun tasokin kasvaa. Meillä ainut muutos on helposti vain toimareiden määrä. Sitä tasoluokituksella ei aikanaan haettu.

Sara on lähdössä Padiseen hakemaan varmuutta 80 km suoritukseen. Olen änkeämässä mukaan, mutta majapaikkaa ei meinaa löytyä mistään. Kari ehdottelee telttaa virnuillen ja olen jo moneen kertaan todenut, että en nuku teltassa enkä autossa. Sänky on jostain löydyttävä!

Tässä on vähän kärvistelty kuivaheinävajeen kanssa, mutta sattumien kautta kävikin niin, että löytyi toimittaja ja kuski ja aktiivinen talkooporukka, joten saatiin alkuhätiin 200 n. 20 kg paalia tallin pihaan. Kun pistettiin hihat heilumaan, niin supervauhdilla paalit siirtyivät tallin ylisille ja osa alakerran pikkuheinälään. Vielä mahtuisi toinen setti, jos tässä kyyti saadaan järjestettyä uudelleen ja sama iskuryhmä ehtisi rutistaa toisenkin kerran paaleja sisätiloihin. Täytyy sanoa, että kyllä siinä niska oli hiessä jokaisella. Homman jälkeen istuttiin vielä porukalla hetki alas ja hörpittiin virvokkeita sekä pientä purtavaa. Kahdestaan olisi siirretty niitä paaleja varmaan koko yö, joten iskuryhmästä oli mieletön apu.

Riitta oli käynyt tyhjäämässä paskalavan ja siirtänyt sitä eri paikkaan. Nyt se olikin ihan ideaalissa kohdassa. Vähän oli pitänyt taas lankoja availla. Viikonloppuna on tulossa puunkaataja, joten vierastarhan aidat puretaan kokokaan ja rakennetaan aavistuksen eri formaatilla uudelleen. Saadaan sulava kulku pihatarhoihin ja toivottavasti sellainen välitys tolppiin, että lavan tyhjennys onnistuu jatkossa entistä helpommin. Nyt onkin pari päivää ollut mainiota kesäkeliä joten heinähommat ja pihahommat ja vastaavat sujuvat aika kivasti.

Aurinkoinen ja lämmin päivä, joten Sella pääsi lenkille. Ensin homma vaati kuitenkin kotona raivokasta tossujen säätämistä. Tehtaalta tulleet osat eivät ihan operoimatta sopineet vanhoihin tossuihin, joten luovuutta ja nokkeluutta tarvittiin. Itse lenkki meni hyvin. Sella on nykytilassaan varsin seesteinen. Ei se laitumellakaan osoita enää nuoruusvuosien temppuja ja temmeltämistä.

Kari on taas uraokoinut näiden kotisivujen kanssa ja kohta kaikki aimepien vuosien kisaraportit on saatu siirrettyä vanhasta uuteen. Vielä pitäkisi siirtää vanhat päiväkirjamerkinnät ja sitten olisi kaupan vuoro. Vuorokaudessa ei tunnu tunnit riittävät tämän tyyppisten siirtojen ja muutosten tekemiseen. Kymmenessä vuodessa sanoja ja lauseita on tullut kirjoitettua melkoinen määrä.

Ylänteeltä tuli vahvistus, että NBCH 2018-kisojen yhteydessä saamme järjestää myös SM-kilpailut matkalla 120 km. Toivottavasti saadaan myös aikaiseksi sääntömuutos, että taso 3.1 ylettyy 120 km matkaan asti, niin kisat voidaan edelleen pitää tasolla 3.1 ja mitään uusia kvaalauksia ei tarvita. Ajatuksemme on toteuttaa kisat samoin kuin esim. Virossa, että ratsukko voi osallistua joko kansalliseen tai kansaiväliseen luokkaan ja samalla SM-luokkaan. Osallistua  siis kahteen luokkaa yhdellä ratsastuksella.

Vettä satoi niin paljon, että ei tehty yhtään mitään. Ei tallilla eikä kotonakaan. Kulissesissa kuitenkin jotain tapahtui, sillä päätettiin muutamasta kisakuviosta ja etsittiin raivokkaasti majoitusta Padiseen, mutta huonolta näyttää. Joskus aina lähden mukaan näihin katsotaan sitten myöhemmin -juttuihin ja joka ikinen kerta manaan mielessäni, että jos vaan noudattaisin omaa intuitiotani ja varaisin kaikki jutut tyyliin 3 kk ennakkoon, niin ei olisi näitä viimehetken säätämisiä. Jokaisen pitäisi vaan tehdäasiat omalla tavallaan, niin ei tulisi turhia tykytyksiä. Eipä silti, nythän olen lähdössä reissuun ihan vaan turistina, niin se on aika sama, missä ja millä jne.

Aamulla ajelin vapauttamaan hevoset pihapiiriin. Samalla aitailin niille vähän uutta aluetta ja touhuilin mitä touhuilin. Caro teki niillä päivällä vielä uuden alueen syötäväksi ja kun sade vähän taukosi iltapäivällä, niin ajeltiin taas tallille.

Hevoset änkesivät heti sisälle talliin ja karsinoihinsa. Annettiin niiden oleilla sisällä kaikessa rauhassa ja juotiin itse kahvit ja teet. Sitten Kari otti ensin Tatankan kaviot käsittelyyn ja sitten vuorossa oli Seljanka. Varsa tietenkin kikkaili ja Sella seisoi asiallisesti paikallaan. Kyllähän silläkin nuorena niitä omia kotkotuksiaan oli. Kupikun tamma sai kuitenkin kaipaamansa kaviohuollon.

Caro ilmaantui paikalle ja vietiin kolmikko takaisin laitumelle. Sinne olikin ilmaantunut matkaratsastuspiireihin uutukaiseksi tullut unkarilainen arabi. Sella totesi tyynesti tulokkaan olemassaolon, Tatanka vähän kekkaloi, se oli jo aiemmin kieputtanut kuuppaansa niin, että melkein tyrmäsi Karin, jolla vähän aika näkyi silmissä vain tähtiä.  Orvokkihan innostui oikein todella ja Carolla oli pienimuotoisesti tekemistä, että pääsivät ohittamaan ruunakaksikon. Kolmikko saatiin  kuitenkin varsin siististi omaan lohkoonsa. Pientä juoksentelua siinä oli tarjolla, mutta ei mitään ihmeellistä. Uusi tulokas ei myöskään ollut tammakolmikosta erityisen kiinnostunut, joten rauha palasi varsin nopeasti. Lompsittii takaisin tallille. Katseltiin matkalla hetki uutta hevosta ja mietittiin sen tulevia kisasuunnitelmia. Jotenkin olen aina iloinen, kun joku tekee unelmistaan totta ja siitäkin, että maahan tuodaan uutta verta. Meidän arabikantamme on todella pieni ja sisäsiittoinen, joten ulkomaantuonnit ovat tervetulleita.

Tallilla puuhailtiin vielä jotain. Tyhjäsimme esimerkiksi paskatynnyrin. Kari yökki ja valitti sitä, että sammion päällä oli mun pienoiset aamukiepurat. Viimeksi saimme kipon tyhjätty ihan ilman draamaa, mutta nyt sitä kyllä riitti. Lopulta paskat oli lapioitu lantalaan, mutta kusitönikälle meidän pitäisi vielä tehdä jotain. Purin vielä vierastarhan aitalangat, sillä Riitta oli seuraavana päivänä tulossa tyhjäämään paskalavaa.

Olen vähän huolissani siitä, että saimmeko oikeasti akkumme ladattua loman aikana, kun heti loman alkajaisiksi menetimme Urhon. Tämän tason menetys on aika musertava. Eikä Hoponkaan lähdöstä ole kuin hätäsesti puoli vuotta. Ei mene viikkoakaan, että en näiden kahden perään itkisi. Varsinkin nyt heti duunien alkaessa asiaan jotuu palaamaan aika usein. Ja samalla kun muut tekevät kisasuunnitelmia NBCH-kisoihin, niin se on puukonisku omaan sydämeen. Hoen itselleni, että nyt vaan on näin.  Ja niinhän se onkin. NYT VAAN ON NÄIN.

Caro vapautti hevoset aamulla pihalle. Me ajelimme päivemmällä paikalle. Hevoset siellä tyytyväisinä touhuilivat omia touhujaan. Houkuttelin ne Caron pihalle aidattuun takatarhaan, sillä siellä olsii paljon syötävää, mutta aika vähän sinne viitsivät mennä pitkään kasvillisuuteen. Perässä tietenkin tulevat mihin vaan, mutta heti kun ihminen poistuu alueelta, niin piippakorvat tulevat perässä. Kari nikkaroi aitoja ja kuivatushuonetta, minä harjailin hevosia.

Kari oli tavannut kaupassa yhden entisen tallikaverin. Hän kertoi menetyksistään ja huolistaan hevostensa kanssa. Yhden toisen ystävän hevonen oli vähällä halkaista kallonsa kikkaillessaan trailerissa. Kolmas tuttu kertoi, että heidän entisen tammansa alkukesän varsa oli hiipunut hengettömäksi. Alan melkein jakaa yhden eläinlääkäriystäväni näkemyksen, että on suoranainen ihme, että hevoset ylipäätään pysyvät vuottakaan hengissä syntymänsä jälkeen.

Kari ajeli taas töiden jälkeen tallille ja jatkoi kuivaushuoneen seinien rakentamista. Hevoset vaeltelivat valtoiminaan tarhojen, tallipihan, kentän ja Caron puutarhan alueella. Niilla on aika paljon aluetta kaluttavana ja tekevät kyllä työtä käskettyä. Illalla Kari ohjaili ne  varsinaisiin tarhoihin ja levitteli muutaman kasan ihan kunnollista heinää yötä vasten. Ettei tarvitse pelkällä sipsillä elellä.

Satunnaista sadetta, mutta kuitenkin aika lämmintä. Töiden jälkeen Kari ajeli tallille, rasvaili ja sumutti ja intoutui niputtamaan kuivatushuoneeseen Lundian paikoilleen. Hevoset edelleen tyytyväisinä ja Caro vähän ehdotteli, että jos vietäisiinkin ne takaisin laitumelle vasta lauantaina, sillä perjantaille on luvatta ihan älytöntä sadetta. Mikäpäs siinä.

Caro päästi pollet päiväksi pihalle temmeltämään ja me ajeltiin tallille kuuden jälkeen. Saivat jatkaa puutarhurointia ja äijä naputti kuivaushuoneessa ja korjailtiin taas vähän muutenkin paikkoja. Vettä on tullut ja tulee enemmän kuin yleensä koko elokuun aikana. Toivotaan nyt, että sataa kaiken kerralla ja loppuu sitten siihen. Hyvä juttu, että pahimman sateen sattuessa ovat tallilla, sillä kaikki tuntuvat viihtyvän katoksissa. Lisäksi saavat hinkuttaa itseään oikein huolella. Kentällä ovat käyneet kaikki piehtaroimassa, joten nauttivat nyt täysin siemauksi talliympäristön eduista.