Olin vähän katellut sääennusteita ja todennut, että pidän tänään vapaapäivän. Säästyin aamun lumitöiltä ja lumisateen auttamatta aiheuttamalta aamuruuhkalta. Lisäksi sain heti aamusta lyötyä tulet takkaan ja nauttia reippaasta pakkaspäivästi mukavasti kotisohvalla töitä painaen. Luksusta!

Kun hommat oli tehty, niin kaivoin joulupukin askartelemat Suomi-sukat (made by SA) esille, vedin North66-pöksyt jalkaan ja suuntasin tallille. Pakkasta oli rapsakat 18 astetta, mutta vielä pärjäsi kuuskutosilla hyvin ilman pitkiä kalsareita. Tallireissut yksinään ovat mulle vaikeita. Jos on koira tai joku muu mukana, niin on jotenkin helpompaa. Tänään oli jotenkin tosi vaikea matka. Ikävöin Hopoa mielettömästi. Sen läsnäolo jo itsessään teki mut onnelliseksi. Puhumattakaan yheisistä ratsastusretkistämme. Ne ajat eivät enää palaa ja se tekee mut melankoliseksi.

Tallilla kolmikko oli tiiviisti yhdessä ja aika pirteällä tuulella. Tulivat reippaasti tervehtimään. Ja kun hais sisältä melassivesiämpärit niin sitten tultiinkin jo juoksijalkaa. Nyt selvisi sitten viimeistään lauman arvojärjestys. Sellahan se määrää kaapin paikan. Kannoin lisää juomaa ja kaikki saivat osansa. Kun tarkatin tilanteen, niin lämitetyn juoma-astin kantena olikin jää, jota kukaan näistä kolmesta ei ollut tohtinut rikkoa. Taas tuli Hopoa ikävä. Se polki rikki lähes teräsjään ja ymmärsi, että jääkansi kannattaa rikkoa ja tyydyttää jano eikä vaan itkeä kipon vieressä ja kärsiä janoa. Voi, voi. Näitä viisauksia toivoin Hopon ehtivän varsalle opettamaan, mutta toisin nyt sitten kuitenkin kävi ja sen tosiasian kanssa täytyy vaan opetella elämään.

Tyypit saivat kuitenkin juotua ja näytin niille, miten kannattaa toimia, jos sattumalta juomakippo on täytetty liian täyteen ja pieni jääkansa muotoutuu muutoin sulan veden päälle. Tuskin meni oppi perille, mutta täytyy jatkossa tarkistaa aina se, että juomaveden pinta ei tule yli lämmitysveden. Kopeloin tyypit loimien alta. Lämmintä oli. Tatanka toppaloimi oli tosin jäänyt pieneksi ja huomiseksi sille täytyy katsoa Sellan loimista joku. Kierrätystä. Sitähän tässä nyt on harrastettu. Meillä on hirvittävä määrä loimia, joten varsaa varten ei tarvitse ihan heti uusia ostaa ja Urhokin on suurelta osin puettu jo olemassa oleviin vermeisiin.

Talli oli mukavasti plussan puolella ja pidin hetken tallituvan ovea varmistaakseni sen, että ei myöskään illan aikana ehdi mennä pakkaselle. Kaikki vaikutti olevan hyvin, joten levittelin pienoisen paalin pitkin tarhaa ja katselin hetken tyytyväistä mutustelua ja poistuin paikalta.

Kari hoiteli iltatallin. Kolmikko oli tyytyväisinä pihassa ja osa laittamistani heinistäkin oli vielä syömättä. Tallissa saivat taas lämmintä juotavaa ja jäivät yöpuulle ihan normaalisti. Tallin lämpötila lähti nopeasti nousuun. Se on todettu aiemminkin, etät jos pakkanen pysyy maltillisesti kahdenkympin tuntumassa, niin meillä pärjätään hyvin. Jos mennään lähelle kolmeakymppiä, niin sitten meillä on pienimuotoisia ongelma saada lämpö pysymään.

Yllättävää kyllä, aamulla maa oli peittynyt lumeen! Pakkasta oli myös muutama aste ja tuntui ihan talvelta. Illalla tuntui jopa aika kirpakalta. Aloin epäillä, että taitaa luomakunnan herralta lähteä homma taas lapasesta. Auramieskin oli käynyt. Toisen kerran tänä talvena!

Kari hoiteli iltatallin. Kaivoi oikein loimet esille. Vaikka ennusteet eivät lupaa mitään sietämätöntä pakkasta, niin näin yllättävä säätilamuutos suokoot laumalle loimet päälle. Tallilla ei mitään ihmeellistä. Päivä kerrallaan.

Aamu alkoikin aika huvittavissa merkeissä. ERTF oli kovasti lähdössä reissuun, mutta sattuneesta syystä passit olivat meillä. Viime viikolla ehdottelinkin Karille, etät pitäisi laittaa firman toimialaan lisäys, että hoidamme myös passiasioita. Tällä kertaa asiakkaan aikataulut vielä pettivät ja niipä Kari lähti passikuriiriksi Seutulaan. Juuri ja juuri ehtivät ja pääsivät matkaan. Seuraava lasti suomalaisia lähee matkaa huomenna. Ennen kaikkea toivon oman seuran edustajalle menestystä. Tietenkin lähetän tsemppiajatuksia kaikille tutuille eri puolilta Eurooppaa. Niin siellä tuntuu löytyvän edustusta vähän joka maasta.

Sellan piti päästä illalla lenkille, mutta hommat venähtivät ja tallikuviot typistyivät pieneksi seurusteluksi. Ennuste lupaa todella kipakkaa pakkaskautta ja reippasti lunta. Uskon kun näen. Tänään sateli muutaa hippunen ja se ei vielä hurraahuutoja kirvoita.

Vuodet vaihtuu, mutta hevosenomistajan arki pysyy samana. Kuudelta mulla soi kello ja puoli seitsemältä olin tallilla. Siellä hörisi kolme höpönassua. Äijä jäi kuorsaamaan ja koira myös tiukasti edellisen kainalossa. Tallissa disco raikasi ja valot olivat päällä. Sen verta oli ollut jännittävää, että Tatanka ei ollut mennyt makuulle ollenkaan. Sellalta oli jäänyt heiniä huomattavasti ja Urho oli stepannut karsinansa ihan sekaisin. Kaikki olivat juoneet tavanomaista vähemmän. Muutoin olivat ihan rauhallisia. Söivät aamukauransa ja malttoivat odottaa mun pakollisen kopeloinnin ja harjailun ajan. Kovasti olivat ulos menossa. Urho taas ensin, sitten Sella ja sitten Tatanka. Nyt ei varsakaan jäänyt käytävälle hassuttelemaan. Olin hyvilläni kun totesin Urhon jalat kuiviksi ja liikkeen normaaliksi.

Siivosin tammojen karsinat ja kannoin sellalta jääneet heinät tarhaan. Pihalla tuntui kaikille maistuvan niin heinä kuin vesikin. Sinne jäivät tyytyväisinä ja meikkis kurvaili kotiin keittelemään sesonkipuuroa ja herättelemään kotijoukkoja. Liikenne oli täysin kuollutta mennessä ja varsin rauhallista myös tullessa. Tosin joitakin autoja oli liikkeessä eli ilmeisesti ihan jokaisen ihmisen elämä ei vuoden viimeiseen päivään pysähdy.

Kun päivä saatiin käyntiin, niin Kari lähti vuorostaan tallille. Siellä on kaikkea pientä puuhaitavaa edelleenkin ja nyt kun pakkasia on luvattu niin täytyy saada tuuletusluukkuihin paremmat säädöt. Sella piti päästä lenkille, mutta se nyt jäi kaiken nikkaroinnin jalkoihin.

Mulla oli kotona varusterumbaa. Snupan jäämistö oli päätynyt meille. Osa tavaroista jäi omaan käyttöön ja osa lähti kiertoon. Tässä on lähipiirissä niin paljon elukoita, että kertyy käsiin mitä tahansa, niin aina löytyy jatkokäyttäjiä. Tämä kierrätyshomma on oikeastaan vasta viime vuosina mulle alkanut aueta ja täytyy myöntää, että onhan se hieno juttu. Toisen roska voi olla toisen aarre. Muutama euro siihen väliin, niin kaikilla on hyvä mieli.

Suomalaisia on lähdössä Dubaihin kisaamaan. Mia ja Nea ovatkin jo siellä, mutta Tanja tekee parhaillaan lähtöä. Elellään hengessä mukana. Toivottavasti suomalaisilla on onni myötä. Dubaissa kisaaminen tuntuu kuohuttavan kovasti tunteita. Kullakin on oikeus  mielipiteisiinsä ja asia ei missään tapauksessa oli yksiselitteinen. Se mua kuitenkin ällöttää, että tässäkin asiassa ihmiset ovat kaksinaamaisia ja harrastavat kaksinaismoralismia. En oikein ymmärrä sitä, että miten emiraattien harjoittama hevoskohtelu paranee siitä, että suomalaiset tai pohjoismaalaiset eivät kisaisi siellä. Ennemmin ehkä kansaivälisten ratsastajien (ja toimihenkilöiden) läsnäolo edesauttaa eläinten oikeaa kohtelua. Ja se vasta ällöä onkin, että toisaalla suureen ääneen tuomitaan ja toisaalla liehitellään kisoihin osallistuvia. Tai haukutaan koko laji mädäksi ja hetken pääsätä hingutaan itse arabimaihin kisaamaan. Mutta kuten sanoin, kukin tyylillään. Ihmettelen vaan. Ja ihmettelen sitäkin, että jos kisaaminen halutaan kieltää, niin olisi sitten kielletty heti vuoden alusta, eikä siinä vaiheessa kun kausi siellä jo loppuu. Ja jos kielletään, niin sitten vaan sanktioita peliin. Paljon porua, vähän villoja sanoi piru kun sikaa keritsi.