Hevoset laidunsivat omissa oloissaan. Mä yllätin itsenä Lepuskin uudesta maauimalasta. Työnantajan piikkiin saa käydä vuodessa sata kertaa uimassa Espoon uimahalleissa. Tämä oli kerta numero yksi.

Hevoset ovat tulossa ainakin hetkellisesti tallille. Alkaa tuntua syksyltä. Samalla saa alkaa taas suunnitella tallivuoroja ja muuta systeemiä.

Tänään oli Tatankan vuoro päästä liikenteeseen. Taluttelulenkki. Juniori käyttäytyi ihan asiallisesti mutta Sella pisti pienen hötkyilyn päälle kun jälkikasvu katosi näköpiiristä. Tämän puuhastelun jälkeen Kari kävi vielä tallilla laittamassa langat paikoilleen vierastarhan etuosaan. Illalla varattiin lauttaliput NBCH-reissuun ja Sara laittoi ilmon sisään. Ensimmäisenä. Ja Turunen varmaan sitten keskiviikkona viimeisenä. Ihan hyvällä fiiliksellä ollaan lähdössä reissuun. Joskus näinkin.

Aamusella pakkasin Pedron autoon ja lähdimem ajelemaan kohti Forssaa. Siellä raviradalla Liettuaan lähteävät ratsukot tekivät viimeistä viritystä ja samalla valmennustiimi sai käsityksen siitä, missä mennään. Mulla ei ollut kummallista virkaa, mutta vein mennessäni muutaman tilatun jutun ja OP antoi vaihtarina Karille rakennussarjan kiitokseksi konsultaatiosta. Lisäksi olin luvannut kuvata Riemuratsukoiden edustusratsukoista pienen klipin, jota voidaan käyttää ensi vuoden PM-kisojen yhteydessä. Olen pyytänyt eri toimijoilta n. 10-30 sekkaa kestäviä videoita, joissa kukin puuhaa omaa puuhaansa kisojen toteutumisen vuoksi ja huikkaa tervehdyksensä. Täytyy sanoa, että aika hiljaista on ollut, mutta kuitenkin olen saanut muutaman pätkän ja vielä muutama on editointipöydällä.

Kun treenit alkoivat, niin sain muutaman hyvän pätkän kuvattua. Pedro löysi ihanan aarteen, jonkun ravurin pudottaman putsin ja heitteli sitä itselleen. Puolessa välissä harjoitusta Johanna otti verikokeet ja mulla oli vastuullinen tehtävä merkata koeputket oikein. En todellakaan ole parhaimmillani koeputkien parissa ja pari sekaannusta sain jopa aikaiseksi. Onneksi tajusin virheeni ja sain ne korjattua ennen kuin veriputkilot lähtivät eteenpäin.

Kari lähti aamupäivällä moikkaamaan hevosia ja oli aikeissa lähteä Sellan kanssa lenkille. Riivatun rivi oli kuitenkin riehaantunut ja homma jäi rasvailun, rapsuttelun  ja taluttelun tasolle. Laidun alkaa olla loppuun syöty. Hyvä niin. Ovat paksukaisia ja jopa Nadir on viikossa pyöristynyt. Lisäheinää on jo tarjolla ollut hyvän tovin, joten laihtumisesta ei taida olla toivoa ennen kuin laidunkausi loppuu.

Kotiuduttiin melkein samaan aikaan ja kummallakin oli kovasti hevosjuttuja kerrottaavanaan. Lisäksi mulla oli Karille tuliainen. Rakennussarja kiitokseksi konsultaatiosta.

Nyt oltiin taas touhukkaina. Tallilla pistettiin hihat heilumaan. Diana ja mummi olivat käyneet hakemassa polttopuita omiin tarpeisiinsa ja nyt tuikattiin viimeiset risut palamaan. Jokunen ranka oli jäänyt ja niistä rakennettiin tarhaan jumpparataa. Raijattiin niitä kulkureiteille ja yksi paksu runko jäi vierastarhaan puuhapalikaksi.

Samassa urakassa paukutettiin uudet tolpat vierastarhan etuosaan. Kari päätti jälleen kerran sniiduilla ja vetää ihan nollabudjetilla, joten kaivettiin aitatarpeiksi kaikki vanhat laudat mitä vaan löydettiin. Osa on pakko tehdä irrotettavilla tolpilla, jotta lava saadaan tyhjättyä talvellakin helposti. Samalla roiskin nuotioon irtorisuja ja kun molemmat puuhat oli tehty niin kähäytettiin tikuissa makkarat. Maistui.

Käytiin vielä laitumella moikkaamassa hevoset. Sella oli ihan järkyn kurainen eikä meillä ollut mitään harjoja mukana. Mulla oli kisaviikonlopusta jääneitä omppuja ja tuntuivat maistuvat huikean hyviltä. Tammakolmikko tunki ihan suuhun, ruuna oli vähän pidättyväisempi.

Olen katsellut vähän suomenhevosia. Jotenkin tuntuu, että voisi olla aika. Mutta en sitten tiedä. Hopoa on edelleen kamala ikävä, melkein päivittäin. Urhoa myös. Surkeaa. En ole edelleenkään käynyt sen haudalla ja haluaisin tehdä kummastakin jonkun muistovideon, mutta ei vaan pysty.

Ei käyty tallilla, mutta sen sijaan vietettiin koti-iltaa herkutellen. Joskus niinkin.

Sama meno kuin edellisinäkin päivinä. Hevoset laitumella ja Kari nikkaroi tallilla. Sara ja Moniosaaja valmistautuvat Pm-kisoihin ja Meduza on matkalla Suomeen. Lohjan ja Urjalan kisatkin lähestyvä. Lupauduin Urjalaan stewardiksi. Ohjelmaa siis riittää.

Hevoset laitumella ja Kari kävi nikkaroimassa kuivatushuonetta. Vähitellen se valmistuu. Huomattavasti nopeammin lähestyy syksy. Meillä on hommat vähän vielä levällään. Toinen satsi heinääkin pitäisi vielä tulla. Pihattoon pitäisi levitellä olkia, kauraa pitäisi hakea, lisää kuiviketta pitäisi tilata ja vähän sellaista muutakin pientä puuhaa. Intiaanikesää ei taida tulla, joten viikon päästä taitavat hevoset olla jo tallissa tai ainakin tallin pihassa.

Hevoset nautiskelivat loppukesän semisiedettävästä kelistä. Rita oli käynyt koulun jälkeen laumaa moikkaamassa ja todennut, että aika leppoisat siellä oli tunnelmat. Ilmeisesti vähän sen jälkeen porukka olikin päättänyt puskea langoista yli/ali/läpi ja Ilmo oli yllättänyt ne heinäkasalta. Ajateltiin, että varmaan joku Sella oli kurkotellut lankojen ali ja huomaamattaan pujahtanut väärälle puolelle lankoja. Sillähän on taipumusta juuri tuohon.

Liettuan PM-kisat lähestyvät. Päätettiin lähteä kisaturisteiksi. Vuosi sitten oli varattu mökkikin, niin ei kai sitä käyttämättäkään voi jättää. Alkuperäinen suunniltema oli kyllä kilvoitella mitaleista, mutta kuten on moneen kertaan todettu, niin nyt kävi näin. Kaikesta huolimatta luulen, että meillä on hyvä reissu edessä. Team Töppärän ja Team Zendurancen kanssa majoitutaan samaan möksään ja autellaan kumpaakin kööriä suorittamaan kisansa kunnialla läpi. Suomalaisia on lähdössä paljon, joten katseltavaa varmasti riittää. Se vähän harmittaa, että yhtään suomalaista tomaria ei kisohin saatu mukaan. Olisin ilman muuta ollut käytettävissä. Aina on etua myös kilpailijoille, että omasta maasta on myös toimihenkilöitä. Pelkästään jo yhteinen äidinkieli helpottaa asioita.

Aamulla ajeltiin vähän seitsemän jälkeen tallille. Uudet tallilaiset olivat jo innokkaina paikoilla. Käytiin vähän läpi aamurutiineita. Touhuttiin siinä muutenkin jotain pientä ja tietenkin juotiin teet ja kahvoset. Hevoset olivat pirteässä kunnossa. Ei mitään kosketusherkkyyttä missään. Sellalla oli ihan aavustuksen pehmeyttä kaikissa jaloissa, joka suli kun pääsi pihalle liikkumaan. Vahvisti jälleen sitä käsitystä, että kisan jälkeen hevosten pitäisi oikeastaan saada aina olla seuraava yö ulkona. Pariskunta lyötään samoihin lankoihin ja söivät heinänsä sulassa sovussa. Nadir antoi heti tilaa kun Sella sitä tahtoi. Eli lähinnä tamma kierrätti ruunaa kasalta toiselle kunnes lopulta söivät samalta kasalta.

Hetken päästä lähdettiin taluttelemaan Pedroa ja kahta hevosta laitumille. Sella innostui heti taas suokeista. Niissä sitä vaan on jotain Sellankin mielestä. Nuoret hevoset olivat ihan hämmenntyksessä ja kun uusi tulokas lyötiin samoihin lankoihin, niin pikkutammat olivat kyllä kuin liimattu toisiinsa. Aika laimeaa juoksentelua nähtiin, joten kesysti meni. Seurailtiin hetki menoa, mutta ei siinä ollut oikein mitään seurattavaa, joten palattiin tallille.

Nadirin ihmiset lähtivät syömään itse tehtyä muussia ja uunimakkaraa, jota munkin olisi tehnyt mieli. Me jäätiin polttamaan risuja. Tallipiha pitäisi saada siistiksi, sillä jos kelit eivät radikaalisti muutu, niin hevoset tulevat varsin pian takaisin tallille. Kelit ovat olleet jo aika syksyiset. Aina sitä toivoisi että hevoset saisivat olla pellossa pitkälle syksyyn, mutta näin tuskin tänä vuonna tapahtuu.

Pitkästä aikaa oltiin lähdössä yhdessä ja kahdestaan kisareissuun. Siitä täytyy olla toista vuotta, jos ei jopa vuosia. Aika simppeliähän se on, kun kahdestaan kuljetaan. Oli meillä sentään toinen hevonen kyydissä ja varsin poikkeuksellisesti samalta tallilta toinen, vieras, ratsukko. Eli tavallaan uusi tilanne.

Liesjärvelle suunnattiin ja pirtsakasti Sella pisteli 50 km kisan läpi. Menomatkalla totesin kisakirjaa katsellessani, että meillähän on käynnissä Sellan matkaratsastusuran kymmenvuotisjuhlakausi. Tammalla on startteja lähemmäs 40 ja suoritettuja kilsojakin varmaan kohtalaisesti. Tulos kisasta oli hieno juttu ja kyllä ylpeä täytyy olla, että kaikkien  vaiheiden jälkeen mammuska vielä kipaisee 50 kilsaa tahtoessaan varsin helposti. Tänään ei tosin suoritus ollut kamalan helppo liian kovan alkuvauhdin johdosta, mutta uskoisin, että kesäkilot karistettuaan se menisi kivasti myös 80 km maltillisemmalla vauhdinjaolla.

Raportissa kisasta enemmän, mutta iloisin mielin kisasta palattiin kotiin. Nadir otti helpon voiton ja Seljanka ansaitun kolmossijan. Näkkileipää on nyt koko talven tarpeiksi. Parivaljakko jäi talliin vielä yöksi ja kovin sopuisasti suhtautuvat toisiinsa.