Satu ihana kävi laittamassa hevoset aamulla ulos. Me saatiin siis käynnistellä aamu kaikessa rauhassa ja valuttiin tallille vasta lähempänä kymmentä. Viikonloppusin on aina aikaa tehdä muutakin kuin vain peruskuviot, joten aikaa tallilla vierähtää.

Laura perheineen karautti paikalle ja lähtivät viemään Adronnaa Ypäjälle. Hevonen on kokematon lastattava, joten pieni hetki siinä meni. Olimme Karin kanssa vähän eri mieltä taas metodeista. Tällä kertaa mä olisin kaivannut pehmeämpää otetta ja Kari taas olisi hyödyntänyt pientä pakottamista.  Hevonen lähti reippaasti koppiin, mutta muutaman kerran peruutti sieltä kyllä aika reippaasti ulos. Kokonaisuudessa lastaukseen taisi mennä 20-30 minsaa aikaa, joten ihan hyvin tamma kyytiin saatiin. Vähän se alkoi teutaroida ennen kuin auto lähti liikkeelle, mutta ihan hyvin oli kohteeseen matkustanut.

Rauhalliseksi ja jopa hiljaiseksi muuttui taas tallialue kun vieras hevonen oli poistunut. Onhan se huomattavasti helpompaa kun hevoset kulkevat sisään ja ulos ilman riimuja ja talutteluja. Nyt myös tarha-alue laajennettiin takaisin tavanomaisiin mittoihin, joten kolmella on hyvät tilat. Kolmikkoa ei liikauttanut tippaakaan neljännen poistuminen porukoista. Kahdessa viikossa minkään sortin siteitä ei ollut syntynyt.

Vettä satoi aamusta iltaan, joten Kari oli tosi tyytyväinen, että tekivät pitkän lenkin eilen.

Kari lähti aamulla aamutalli ja mä Karjalohjalle. Mulla oli kurssikeikka siellä. Vuosi on lopullaan ja tulevat sääntöuudistukset piti kaapata seminaarikalvoista ja Miran briiffistä, mutta luulen että pääpiirteittäin ne oli hallussa. Tosin toivon, että esimerkiksi pisteytystä nyt edelleen mietittäisiin ja mm. palautumisaika noteerattaisiin jatkossakin. Se kuitenkin on asia, joka on hyvä oppia nopeuskisoja ajatellen. Jos tottuu kuppaamaan lenkin jälkeen 20-30 minsaa ennen tarkastukseen ilmoittautumista, niin nopeusluokissa voi tulla äitiä ikävä.

Anyways, kurssimateriaalit oli monistettu, kamat kannettu autoon ja ihanassa ohuen lumipeitteen valaisemassa ja punaisen auringonnousun poltteessa ajelin Isotalo Farmille. Kurssi onnistui hyvin ja bonuksena sain tutustua upeaan miljööseen ja isosarvisiin lehmiin. Reissusta lisää Tien päällä-osiossa.

Kari huiskaisi tallihommat alta pois ja alkoi sitten laitella Sellaa ratsastuskuntoon. Rita tuli sovitusti ja lähtivän ratsastamaan hiittiradan suuntaan. Pääasiassa askellaji oli käynti. Treeniohjelmassa on tässä vaiheessa pitkät rauhalliset lenkit. Muutama pätkä laukkaa ja jokunen kilsa hölkkää, mutta muuten Sellan kulkivat vauhdittamaa käyntiä. Käyttivät aikaa kolmisen tuntia ja matkaa taittuui parikymmentä kilometriä. Rita oli ilmeisen iloinen, kun pääsi vähän uusiin maastoihin. Karikin oli iloinen kun ei satanut ja aurinkokin näyttäytyi, tosin vain muutaman minuutin ajan. Sellan kengät pysyivät kiinni ja se oli tavanomaisen pörhäkällä tuulella ja tarjoili Nadirille potkutusnäytöstä. Vanhat metkut on tallella.  Toistaiseksi liimakengät saavat vielä peukkua ylöspäin.

Lenkin jälkeen hevoset pääsivät takaisin tarhaan. Tatankakin oli selvinnyt hengissä lenkin ajan. Olihan sillä A seuralaisena, vaikkakin lankojen toisella puolella. Hevoset saivat väliheinät ja Kari kiirehti kotiin ottamaan päiväunia koira kainalossa. Mä palailin kotiin kuuden kieppeillä ja Kari lähtikin samoihin aikoihin ottamaan hevosia sisään. Iltatallin yhteydessä hevoset myös madotettiin.

Kaura alkaa olla kortilla ja olkipellettirouheet puolentoistavuoden takaa ovat vihdoinkin loppumassa. Kauran saaminen on ollut haaste ja ehkä joudutaan taas kääntymään Töppärän Valinnan puoleen. Mielellään sitä ostaisi omalta kylältä, mutta toimitus on aika häilyväistä. Kuiviketta pitää tilata nyt kun aiemmat on saatu kulutettua. Rouhe osoittautui varsin riittoisaksi, mutta se on kyllä pellettiä kovempi pölyämään. Mutt yksi mikä on varma, niin turvetalliin meidät hevoset eivät ikinä enää mene!

Säpäkkä viikko taas lopuillaan. Vielä venähti töissä ja kehätiellä niin pitkälle, että sain suksia kiireellä tallille heti kotiin saavuttuani. Kari oli onneksi kantanut jo keittolevyn ja glögit autoon. Mulla oli Fridan torilta haetut herkut ja kassilinen kynttilöitä, joten joulua kiirehdittiin rakentamaan.

Rita ja Tanja olivat tehneet tallityöt ja lähteneet pitkälle käyntilenkille. Hosuttiin pöytäliinat ja piparit paikoilleen ja pistettiin joululaulut soimaan. Ehdittiin kuin ehdittiinkin samaan kaikki jutut valmiiksi. Nappi jäi lenkin jälkeen suoraan sisälle ja Kari otti kolme muuta heinille samalla ovenavauksella. Tämän jälkeen iskettiin herkkuihin kiinni. Mirkakin ilmestyi paikalle ja pidot sen kuin paranivat. Juttu luisti ja herkut tekivät kauppansa. Tunnelman kruunasi se, että aamulla tullut ohuen ohut lumikerros pysyi maassa ja sai maiseman näyttämään ihan oikeasti jouluiselta.

Hevoset söivät heiniään ja ihmettelivät varmaan, että eivätkö nuo ihmiset nyt lähde ollenkaan kotiinsa. Kyllähän me lopulta puhalsimme kynttilät sammuksiin ja toivotimme piippakorville hyvät yöt ja poistuimme paikalta hyvillä mielin.

Illalla mä vielä kävin seuraavan päivän kurssimateriaalia läpi. PP-esitys on taas päivitetty, tiivistelmä dioista tehty ja muutkin jakotavarat monistettu. Lisäksi pakkasin mukaan vöhön tavanomaista vähemmän esittelytavaraa, mutta sentään yhden satulan pari kypärää, suitset ja trikoot. Katsoin reitin ja totesin, että kahdeksalta on hyvä aamulla lähteä liikenteeseen. Uskoisin, että aamulla käynnistyy vuoden viimeinen alkeiskurssireissu tänä vuonna.

Vesisadetta koko viikon. Kari sai viikonloppuna taas selkänsä vähän kipeämmäksi, joten siirteli sovittuja kengityksiä pidemmälle ja piemmälle. Lopulta tänään kävi Napin kavioiden kimppuun. Mielestään äijä on nyt bondannut niin hyvin hevosen kanssa, että aiemmin pakollista rauhoitustakaan ei tarvittaisi. No eihän se helppoa ollut ja takapäätä tehdessä tuli pieni napsukin reiteen, mutta kaikesta huolimatta pitkään, pitkään aikaan homma onnistui ilman rauhoitetta.  Eli edistystä on tapahtunut, vaikkakin pienin askelin ja taas kerran Karin ottamalla riskillä. Nyt on Nadirilla kuitenkin talvikengät alla ja pääsevät treenaamaan kevään kisat mielessä.

Adronna on jollain tavalla hermostunut. Voi johtua siitä, että tarhaa yksinään ja muut kimpassa. Heinänsä se syö hotkimalla hetkessä. Karsina on porukan sotkuisin. Varmaan sopeutuisi osaksi laumaa, jos sillä olisi pidempi aika päästä porukoihin, mutta ikävä kyllä ei ole ja se muuttaa viikonloppuna jälleen.

Aamulla me heräiltiin uudessa hevonkuusessa Kärppälässä. Hevoset oli heivattu kotona pihalle ja me lähdettiin siitä puolen päivän aikaan ajelemaan Ridasjärveä kohti. Räntää satoi mielettömästi ja kitkat eivät ihan vastanneet tarpeeseen. Melkoisissa liirroissa tultiin, mutta perille päästiin. Mulla särki päätä en jaksanut siivota kuin pari karsinaa. Kun olimme Pedron kanssa lähdössä kotiin niin Laura porukoineen tuli moikkaamaan hevostaan. Nopeasti vaihdettiin kuulumiset ja sitten mä lähdin kotiin. Kyliksen jälkeen oli pakko vetää parkkikselle ja ottaa migreenilääke. Kiireesti kotiin ja vällyjen väliin piski kainalossa.

Kari jäi Kärppälään vuolemaan Valton kavioita. Siinä ei tolkuttoman kauaa nokka tuhissut. Loska alkoi vähitellen sulaa ja äijä pääsikin huomattaavasti paremmassa kelissä ajamaan kotiin. Kärräsi paskat karsinoista lantalaan, teki tarvittavat moviet tallilla ja kiirehti kotiin päiväunille.

Iltatalli tavanaomaiseen tapaan. Viikonlopusta jäi erinomaisen hyvä fiilis. Niin huikeita ihmisiä oli kasassa, että en oikein osaa sitä edes sanoin kuvailla. Ja ennen kaikkea  nuoriso osaa ylättää positiivisesti melkein joka ikinen kerta.

Kuva K-M Nieminen

Aamulla kiirehdin pistämään hevosia pihalle. Rita tupsahti hetkeä myöhemmin tallitupaan. Ja eipä aikaakaan niin oltiin jo matkalla Vammalaan. Sara oli pummannut kyytiä Toijalan ABC:ltä eteenpäin. Sara siellä odotti jo ties kuinka paljonetukenossa ja mä sitten painoin nilkka suorana motarilla, ettei joutuisi kamalan pitkään odottamaan. Poimittiin toinen nuori nainen kyytiin ja peltipoliiseja vältellen viiletettiin Exlibris-talolle. Kamat kantoon, hissillä yläkertaan ja kauden viimeinen yhteinen tapaaminen saattoi alkaa. Käytiin läpi mennyt kausi, tuleva kausi ja sen jälkeen Matkalla matkaratsastajaksi IV luento.

Kuudeksi siirryttiin Kärppälään. Mersu oli täynnä nuorta energiaa. Pedro ja Kari olivat löytäneet tiensä perille ja lähihistorian pikkujoulut saattoivat alkaa. Ruoka oli herkullista ja sitä oli vähintäänkin riittävästi. Ohjelmallinenkin osuus oli aivan huikea. Käsistään taitavat olivat jo väkertäneet upeat joululahjat, joita ei vounut kuin henkeä haukkoen ihastella. Ja jos siinä vaiheessa luuli huippuhetken jo menneen, niin oli väärässä. Saana ja Minttu olivat kehitelleen melko kattavat palkitsemiset. Pokaaleja oli niin että pöytä notkui. Nauru ja laulu raikasi. En muista yhtä hauskaa tilaisuutta pitkään aikaan.  Reissusta lisää Tien päällä-osiossa.

Kari hoiteli iltatallin ja mä valmistelin seuraavan päivän valmennusluentoa ja iltajuhlahulabaloota. Rita oli todennut aiemmin päivällä, että A pisti T:tä pataan siinä mittakaavassa, että Tatanka oli parasta pistää takaisin Napin ja Sellan hellään huomaan. Kummasta Nappi hyväksyttiin heti porukoihin kun uusi hevonen tuli tallille.

Vettä ja räntää sataa edelleen oikeastaan koko ajan. Mikään sillä rintamalla ei tunnu muuttuvan. Huomenna on myös lajiseminaaripäivä. Vähän kiinnostaa kyllä, mitä upeaa ja mahtavaa lajikomitea on saanut aikaiseksi. Pari vuotta sitten lupaukset ja uho oli aika mittaava. Avoimuuden aikakausi ei kuitenkaan ole tuottanut hirvittävästi uutta, tai sitten en ole siinä sektorissa johon avoimus yltää. Toivon todella, että hallitukseen saadaan nyt ihan uudentyyppinen pj ja annan kyllä täyden tuken Mikael Forsténille. Olisi tarjolla ainakin jotain ihan uutta. Estekomitea on kautta aikain ollut aika kuohuva seurakunta ja monella muullakin komitealla on ollut vaiheensa. Ihan oikeasti negatiivisuus pitäisi nyt saada pois ja käyttää energia tekemiseen ja positiiviseen uudistamiseen. Urheilijärjestön pitäisi kehittää kilpaurheilua ja tähdätä menestykseen, joka puolestaan lisäisi mielenkiintoa lajiin ja lisäisi harrastajamääriä. Tämä on ollut oma näkemykseni aina ja tulee sitä varmasti myös vastaisuudessa olemaan.

Aivan järkyttävät uutiset tavoittivat mut, kun olin ajelemassa kotiin iltakeikalta. Omalta kylältä oli syttynyt talli ja lato tuleen ja mitään ei oltu ehditty tehdä. Karua, niin karua. Moni jo pelästyi uutisoinnista, että kyseessä oli meidän hevoset. Ei onneksi, mutta kyllä noista sähkölaitteista meilläkin on puhuttu ja puhutaan jatkossakin.

Saatiin lajisemaanria varten tehtyä videotervehdys valmiiksi. Itse olemme toisaalla, mutta toivottaavasti video pyörähtää tilaisuudessa.

Adronnaa ja Tatanka laitettiin samoihin lankoihin. Ei suuria tunteita kummallakaan puolella lankaa.

Mä kuppasin töissä mutta Kari pääsi kuin pääsikin viemään Lauran hevosta Ridasjärvelle. Lastaamisen kanssa oli vähän neuvoteltavaa ja varmaankin Laura oppi taas jotain uutta.

Hevonen saatiin kohteeseen ja pääsi tallilla suoraan karsinaan. Tatanka teki heti tuttavuutta ja kaksi muuta suhtautuivat tavanomaisen koleasti. Mietittiin, että tulokas saisi ainakin aluksi tarhata yksinään, jotta muuttunut tilanne tulisi tutuksi kaikille. Tallissa tamma oli kohtalaisen rauhallinen ja heinä maistui niin kuin kuuluukin.

Mulla on suomenhevoskuume. Ystääpiiri tuntuu ottaneet vaivani tosissaan ja saan koko ajan vinkkejä ja linkkejä, mutta ei vaan tunnu oikeaa löytyvän. Missähän lymyävät ne 160 säkäiset, hyvän liikkeen omaavat ja terveet ruunat??