Aamulla kuudelta aloin laatia diojani. Kari lähti tallihommiin ja Sellan kanssa pellolle lenkille. Lunta vähäisesti ja maa osin märkää ja upottavaa. Hyvää on kuitenkin se, että kun sato jäi peltoon, niin ei ole mitään traktorin uria tai vastaavia. Tekivät Ritaa ja Nappia varten polut, jotta osaavat kiertää mitatun 2 km lenkin.
Kymmeneltä lähdin ajelemaan. Valitsin väärän reitin ja päädyin 54-tielle, joka on ammuttu täyteen tolppia, joten ajaminen oli stressaavaa. Lisäksi välillä tuli lunta niin ettei eteensä nähnyt. Kirosin mielessäni. Viimeiset vajaat 10 km oli miellyttävää mutkaista luistinrataa jonka sain ajella traikun perässä. Ihmettelin millaista vauhtia kuski ajoi kun en meinannut pikkuautolla pysyä perässä.
Olin kuin olinkin kahdeltatoista paikalla. Pahantuulisena rymistin paikalle ja sain kuulla, että oma puheenvuoroni on kolmelta. Noh, tässä vaiheessa se oli oikeastaan jo ihan sama. Porukka valui paikalle kukin oman aikataulunsa mukaan. Liikkeellä oli ilmoittettuna erilaisia aikoja ja sen mukaan osallistujat myös tulivat. Taisi olla parhaimmillaan puolentoista tunnin liukuma. Aloitusta venytettiin näiden aikataulullisten epäselvyyksien johdosta ja mä en voi sille mitään, että aina ärsyynnyn, kun aikataulut kusevat. Ja kun se tapahtuu jo aloituksessa, niin tietään sen kertautuvan pitkin päivää.
Simojoki puhui aluksi. Ihan yleistä tavoitteellisesta urheilusta. Ei mitään uutta auringon alla. Tavoitteet, sitoutuminen, määrätietoisuus jne, jne. Siitä olin positiivisesti yllättynyt, että hän oli selvästi tehnyt kotiläksynsä. Tiesi lajista muutakin kuin nimen. Vaikka ei ehkä ollut sisällä lajin syvimmässä olemuksessa, niin kuitenkin tiesi jotain ja pystyi puheessa huomioimaan lajin erikoisuuksia. Mielestäni oli hyvää, että painotti kokonaisvaltaista tekemistä ja korosti sitä, että jokaiselle toimelle pitää olla tekijänsä ja verkostossa on paikkansa niin kengittäjälle kuin kumppanillekin. Minun käsitykseni on, että usein meidän laji on vain puuhastelua. Tosi nopeasti ajatellaan, että osaan ja tiedän jo kaiken, jolloin kehitys loppuu. Ja aika harvoin kuitenkaan on koko iso kuva hahmoteltuna. Saati että olisi tavoitteita asetettu edes seuraavalla vuodella saati seuraavalle kolmelle vuodelle.
Simojoen jälkeen lauteille pääsi maajoukkueiden lääkäri Tia Ventto. Hän oli myös erittäin hyvin sisällä ratsastusscenessä ja myös tutustunut lajiimme ja lajisääntöihin. Lisäksi vähän lupaili, että saattaisi jopa tulla piipahtamaan helmikuussa Liedon kisoihin. Pisteet siitä. Hän puhui hyvin siitä, miten vähäisestäkin hevosvammasta pitäisi aina mennä lääkäriin, koska kyseessä on suuren voimat. Jäin myös miettimään sitä, että aivotärähdyskin on aivovamma, jotan ei pitäisi sivuuttaa olankohautuksella. Lisäksi Tia antoi hyviä käytännön ohjeita siitä, miten välttää flunssat ja influenssat. Lopuksi käytiin vähän läpi doping-juttuja. Tämä luento poiki sen, että yritetään saada alkuvuoteen ravintoterapautti puhumaan porukalle. Ei niinkään arkimurkinoinnista vaan siitä, miten kisatankkaus tehdään ja mitä pitkän kisan aikana tulisi syödä ja juoda.
Kun Tia lopetti puheensa, niin oltiin hienosti tunti myöhässä. Tian piti aloitta terveytarkastukset, mutta sovittiin, että mä puhun puhumiseni tunnissa ja sitten alkaa tarkastukset ja vähän myöhemmin kuntotestiosuus.
Porukka oli ollut mielestäni aika hyvin mukana ja keskustellut hyvin. Saimme yhdessä laadittua alkavan kauden toiveet ja mahdolliset valmennusajankohdat. Tietenkin kaikkien ajatukset on PM/SM-kisoissa. Uskon, että kaksi kokonaista joukkuetta saadaan kasaan ja on se kumma jos ei jotain tulostakin synny. Sääntömuutoksiin ihmiset eivät ilmeisesti olleet ollenkaan perehtyneet. Eipä silti, huonostihan ne on tuotu esille ja pitää osata kaivaa läajiseminarin dioista. Eniten itseäni huolestuttaa se, että sm-kisaan liittyvä sääntömuutos ei millään tavoin palvele kisaajia. Oma esitykseni oli, että 3.1 kattaisi matkat 80-120 km. No nyt esitetty muutos on kuitenkin se, että SM voidaan järjestää joko tasolla 3.1 tai 3.2. Ja koska SM-kvaali on tulos samalta tasolta, niin kellään kansallisen tason kisaajalla ei ole kyseistä kvaalia. Ja aika harvalla kv-kisaajallakaan sitä 120 tulosta on. Niin että on taas lajia eteenpäin vievää toimintaa.
Ja sitten tämä pisteytys! Hieno on malli, joka käytössä ties missä. Ainut vaan, että se sivuuttaa täysin palautumisnopeuden. Arvioidaan vauhtia ja sykearvoa. Joka on lähtökohtaisesti epäoikeudenmukainen arvo arvotettavaksi. Mielestäni nopeus ja palautumisnopeus olisivat ne oikeat määreet. Mutta minkäs teet. Näillä mennään, kunnes toisin määrätään. Muutosehdotukset aiheuttivat kuitenkin aika paljon keskustelua.
Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja viiden jälkeen pääsin pakkaamaan kamani. Kaitsun kanssa vielä puhuttiin hetki pihamaalla. Uusi komitea on ilmeisesti mudostumassa. Mulle olisi sama, vaikka mentäisiin ilmankin. Mutta jos se muodostuu, niin toivottavasti jotain alkaa tapahtua aika pian, että homma oikeasti rysähtää käyntiin heti vuoden alussa.
Kotiin ajelin umpipimeässä. Jotain koomailin Hyvinkään jälkeen ja kohta huomasin olevani Mäntsälässä. Raivostuttaava. Turha lenkki päivään päätteeksi. Mutta se täytyy sanoa, että innosta ei homma ainakaan ole kiinni. Ja hyvällä pöhinällä päästään jo pitkälle.

tuvan. Aiemmidta vuosista muistin, että tupa oli ollut vähän kolea, mutta nyt oli lämmintä! Ruokailuun päästiin aika nopeasti ja tarjolla oli perinteinen jouluruoka. Naureskelin, että edellinen vastaava kattaus olikin ollut Riemuratsukoiden vastaavassa juhlassa. Ruoka oli kyllä hyvää ja kaikesta päätellen lämmöllä tehty.
Suonpään Maljan SuMaRan hallitus oli päättänyt antaa Lintalan Marikalle. Valinta oli mielestäni oikein hyvä. Kamalan tarkasti en ole kyseisen ratsukon etenemistä seurannut, mutta sen tiedän, että tulevat kaukaa ja ahkerasti kiertävät kisoja. Intoa ja panostusta tuntuu olevan runsaasti. Usein into ja panostus jossain vaiheessa realisoituu myös menestykseksi, joten hyvällä tiellä varmasti ovat.
Suomi 100. Jotenkin ihanan leppoisa päivä. Suomi on hyvä maa syntyä, olla ja elää. Kunhan vain osaisimme jatkossakin pitää toisistamme huolta. En ymmärrä yhtään fasistisia ulostuloja, tai mitään persujuttuja. Kun täällä asuvat vaan tekevät yhdessä töitä ja kehittävät maataan, niin se on ihan se ja sama, mistä ovat alkujaan lähtöisin. Suuri osa meistä valtaväestöön kuuluvistakin polveutuu ruotsalaisita tai venäläisistä sukujuurista.