Aamulla pakkasimme itsemme ja piskin autoon ja kurvailimme Hevonkuuseen. Vähintään kerran kesässä on ollut tapana käydä Turusen tiluksilla rentoutumassa. Ja oikein mietin, että joka vuosi on tainnut kelikin suosia. Ei ollut hevosia mukana, eikä Tanja vonkunut Kari kengittämään tai ratsastamaan, mutta ilman hevojuttuja ei visiitti tietenkään mennyt. Hevosta löytyi myös lihaisasta herkkupöydästä.

Hanu oli mukana alkutohinoissa ja tietenkin käytiin laitumella tarkastamassa Turusen lauman tilanteen. Valedro oli mukavan lihaksikkaassa kunnossa, Lotta kasvanut sopusuhtaiseksi ja tasapainoiseksi tammaksi ja Keijo keikkui puoliksi lankojen ulkopuolella. Laumalla on hyvin tilaa temmeltää ja syötävää runsaasti, joten mikäpä on niiden ollessa.

Iltaa ja yötä istuttiin terapeuttisen puheen merkeissä. Teki ihan hyvää meille jokaisella jauhaa samoja juttuja vähintään neljään kertaan illan aikana. Viimeistään neljännellä kerralla asia oli loppuun käsitelty. Käytiin läpi muutama mennyt kisa ja muutama tuleva ja lajin nykytila, mennyt sekä tulevaisuus sekä tietenkin omia henkilökohtaisia käänteitä. Vielä siinä vahvistettiin omien sidosryhmien merkitystä yöttömän yön sinisinä hetkinä. Juurta jaksaen purkamalla purettiin ja pureuduttiin. Beluga oli jälleen mukana kuvioissa, mutta ehkä se nykytilanteessa on ihan ok. Ja mahdollisesti nyt muutama juttu voitaisiin jättää jo taakse. Tanjalle sydämellinen kiitos, että jaksoi vielä kaiken muun kiireen ja tohinan keskellä ottaa meidät pariksi päiväksi vaivoikseen.

Tammat laitumella ja ilmeisesti hengissä, kun ei mitään ilmoitusta tullut. Positiivista. Jotenkin joka kerta kun ei ole laitumen vierellä kököttämässä on outo tunne, että heittääkö siellä joku henkensä.

Iltapäivälla ajeltiin tallille ja käytiin moikkaamassa tammoja laitumella. Ihan olivat tyytyväisiä ja nyt laidunkin on sopivan matalana, niin eivät vedä itseään täysin ilmapalloiksi. Laitumelta mentiin tallille vähän taas siivoilemaan ja fiksaamaan paikkoja. Vieraita piipahteli sen verran, että yksi kävi hakemassa Freebutea Viron kisoja silmällä pitäen. Tuote myy mr-piireissä hyvin. Se on todettu oivaksi valmisteeksi ajatellen kuljetusta ja kisan rasituksia. Tavanomainen setti on 4-6 Butean ja 1 energiaboosteri. Sinnä hoitaa hyvin vähän pidemmän kuljetuksen kahteen suuntaan ja kisan. Tsemppiä kisoihin. Vähän oudolta tuntuu, että valmisteluista ja suunnitelmista huolimatta jäädäänkin kotiin.

Vielä illalla tallilla pyörähti yksi pariskunta keskustelemassa valmennuksellisista jutuista. Ihan hyvä, että asioista tapahtuu. Ja sitähän elämä on, virta vie eteenpäin, pysähtyä ei voi, vaikka haluaisikin jäädä roikkumaan johonkin hetkeen tai tunteeseen. Vähän vaikeaa laitumella ja tallilla on käydä ja en halunnun hautapaikalle vielä tänäänkään mennä. Sen aika on myöhemmin.

Tammat laiduntavat ja me touhuilimme kotona arkisia askareita. Välillä paistaa ja välillä sataa. Onneksi kuitenkin on kesä ja onneksi kuitenkin on loma. Junnuleiri on saanut paljon huomiota. On kyselty sennuleirejä, tätileireja ja setäleireijä. On jopa tarjottu paikkoja mennä pitämään leirejä. En oikein tiedä, ajankohta on tosi surkea. Jos tilanne olisikin toinen, niin miksi ei. Ehkä jotain vielä tälle kesälle järjestetään, mutta pitää  nyt katsoa. Tässä täytyisi kai kuitenkin kerätä voimia pimeää ja kylmää kautta varten. En vaan oikein miten se tapahtuu nykytilanteessa. Makailin hetken auringossa riippumatossa. Se tuntui tosi hyvältä. Paistaisi nyt vaan aurinko. Mitä vähiten kaipaan on vesisade ja kolea keli.

Kaikki loppuu aikanaan ja junnuleirikin loppui tähän päivään. Tarkempi leirikertomus löytyy Tien päällä 2017-osiosta. Illalla istuttiin hiljaisuudessa ja rauhassa kotona. Kari touhuili pihalla ja päätti lähteä vielä käymään tallilla. Hektisen viikonlopun päätteeksi kävi hiljentymässä Urhon hautapaikan äärellä. Rapsutteli samalla elossa olevat. Olemme nyt taas uuden tilanteen edessä. Onneksi on loma. Pitäisi alkaa suunnitella talvea heinien ja kuivikkeiden ja tallitöiden muodossa, mutta tässä on jokunen muuttuja mukana matkassa.

Heinäkuussa ollaan. Kelit ovat vähän koleat, vaikka onneksi aurinkoiset.  Leiri jatkui ja aloiteltiin tallilla touhut taas yhdeksältä. Nyt valmistauduttiin maastolenkkiin. Karin kanssa lastattiin huoltokamat autoon ja lähdetiin ajoon. Seurattiin ratsukoita tarkalla silmällä. Oli annetti tarkat ohjeet mistä ja miten tulisi ratsastaa. Sella aiheutti Lauralle taas ylimääräistä ohjelmaa. Yhteistyö ei ole ollenkaan mutkatonta. Toisinaan toimii ja toisinaan sitten taas ei ollenkaan. Kuvailin menoa ja lenkin jälkeen katsottiin ratsastusta videolta ja analysoitiin sitä. Mitään ihmeellistä ei ole, sillä ideaalin asennon eteen on tehty töitä pitkin vuotta. Pääsääntöisesti lenkki meni hyvässä järjestyksessä ja hallitusti. Kympin kohdalla kaikki hevoset saivat viilennystä. Rolle ja Heppu jäivät vielä kiertämään laukalla peltoja. Treenattiin vauhdikkaita viilennyshuoltoja ja vesi roiskui sekä pullot putoilivat kiljahdusten ja naurun säestämänä. Hiottiin tekniikkaa ja lopulta saatiin erittäin hyvät suoritukset aikaiseksi. Sitten olikin hyvä palata takaisin tallille ja lopputarkastukseen sekä loppupunnitukseen.

Illalla vielä kukin hieroi hevosensa annettujen ohjeiden mukaan. Melkein sanoisin, että se oli itselleni hienoin hetki koko leirin aikana.  Kari jälleen hääri grillin äärellä ja kana kera salaatin häipyi vauhdikkaasti tuulensuojaan. Ilmeisen tyytyväisinä tytöt taas tekivät ilta-askareensa ja jäivät pelaamaan Monopolia, kun poistuin paikalta. Se näiden nuorten kanssa on mukavaa, että ei tarvitse patistella tekemään asioista. Arvostan sitä kovasti ja sen takia jaksankin heidän kanssaan töitä tehdä, että ovat hirvittävän sitoutuneita. Silloin sitä sitoutuu myös itse.

Vähillä unilla lähdin kohta kuuden jälkeen liikenteeseen. Tallilla aurinko jo paistoi ja siellä uniset nuoret naiset hieroivat silmiään, mutta kohta oltiin jo aamupalalla Kyliksen terassilla ja sen jälkeen alkoi puuhastelu. Ensin tehtiin käsittelyharjoituksia maasta ja pienen tauon jälkeen noustiin ratsaille ja keskityttiin työskentelyyn kentällä. Sää suosi jälleen, aurinko paistoi ja tuuli piti paarmat ja muut öttiäiset loitolla.  Iltapäivällä kierrettiin Rantatien nähtävyydet, käytiin kylärannassa ja tyttöjen toiveesta toteutettiin vielä leirikastekin. Kariaki jo vähän hymyilytti nuorison into ja heittäytyminen.

Syötiin taas yhdessä ja uskon että tytöt olivat aika tattis ja tasaraha, kun pääsivät vaakatasoon. Ohjelmaa on ja oppia tulee myös koko ajan. Lisäksi vaaditaan jatkuvaa keskittymistä, joten ihan takuuvarmasti kroppa ja aivot kaipaavat unta.

Soittelin vielä Tanjan kanssa kotimatkalla. Terapeuttista tavallaan on puuhata tyttöjen kanssa ja yöpuhelut ovat myös erittäin terapeuttisia.  Kari nukkui taas kun menin kotiin. Kaappasin Pedron kainaloon ja vaivuin hetkeksi horrokseen.

En juurikaan nukkunut yöllä. Meidän piti mennä ajoissa laittamaan tallitupaa kuntoon, mutta eihän me mihinkään menty. Juuri ja juuri oltiin kymmeneltä tallilla. Sara oli jo ehtinyt paikalle. Vähitellen muutkin saapuivat. Aluksi tunnelma oli aika alavireinen, mutta niin se vaan lähti päivä käyntiin. Urhosta ei puhuttu ja muutenkin pyrittiin liikkumaan aika turvallisissa vesillä. Mutta onhan asia koko ajan läsnä, kun talliympäristössä pörrätään.

Homma saatiin polkaistua käyntiin. Radalla nuoret tekivät tosissaan töitä ja Kari pyöri siellä muodon vuoksi. Sella oli jotenkin vähän poissa tolaltaan. Joko sen oma elo o järkkynyt tai sitten se taas heijasteli meidän tunteitamme. Saatiin kuitenkin treenit tehtyä ja Kari veti porukan radalle ja takaisin. Tämän jälkeen hän poistui paikalta. Hälinä oli vähän liikaa.

Tytöt pursuivat intoa ja energiaa. Käytiin uimassa ja puuhailivat tallilla koko ajan jotain. Katselin menoa puolille öin. Sää suosi ja hienossa yöauringossa ajelin kotiin aika sekavissa tunnelmissa.

Leirikertomus löytyy Tien päällä 2017-osiosta.

Päivä suoraan helvetistä! Kun sanotaan, että jokin asia tulee kuin meteoriitti taivaalta, niin nyt tiedän, miltä se tuntuu. Päivän puuhailin valmennusleiriin liittyviä asioita ja pihahommia. Iltapäivällä istahdettiin hetkeksi alas ja Kari torkkui nojatuolissa. Mun puhelin soi ja totesin, että Laidun-Erika soittaa. Vastasin. Järkyttynyt ja itkuinen ääni kysyi, missä olemme ja totesin, etät kotona ollaan. Ääni jatkoi, että jotain kamalaa on tapahtunut, että Urholle on tapahtunut jotain. Kysyin, että mitä ja vastaus : ”Urho on kuollut!” Aika pysähtyi ja mietin, että olin kuullut tai ymmärtänyt jotain väärin. Kysin, että Urho on mitä????!!!!  Ja vastaus oli sama. Olimme juuri lähdössä äitini syntymäpäiville. Viimeksi olimme juuri lähdössä vanhempieni 50 v-hääpäivää viettämään, kun Hopon aika tuli läheä.

Jotenkin en jaksa käydä tätä nyt sen enempää läpi. Urho oli saanut sydänperäisen sairaskohtausen ja lähtenyt saappaat jalassa. Yhdeltä laitumella tilanne oli normaali ja kolmelta siellä oli yksi kuollut hevonen. Muistui vaan mieleen, kun Sellasta ohikulkijat totesivat sen kuolleen, niin tällä kertaa vaikutelma oli juuri se, että hevonen nukkuu laitumella. Urho siellä nukkui ikiunta. Mitään ei ollut tehtävissä. Kävimme jättämässä lohduttomat jäähyväiset. Aivan sanoinkuvaamattoman järkyttävää. Olin kuvitellut, että seuraavan kerran ollaan tässä tilanteessa 10 vuoden päästä. Olimme parhaillaan valmistautumassa Padisen 120 kilometrin kisaan ja myöhemmin syksyllä PM-kisoihin. Jälleen kerran koko touhulta putosi pohja pois. Ei ollut eka kerta, eikä varmaan myöskään vika kerta, mutta laittaa kyllä miettimää, että onko tässä touhussa oikeasti mitään järkeä.

Kari olisi halunnut lähettää hevoset avattavaksi jne. Mä olin sitä mieltä, että mikään ei palauta Urhoa meille, joten miksi se pitäisi vieä silpoa ja rahdata paikasta toiseen. Päädyttiin siihen, että naapurista tulee kaivuri, joka kaivaa metsän reunaan kuopan ja jääprinssi lasketaan sinne. Se aseteltiin pystyyn asentoon turpa kohti metsää. En ollut paikalla, en pystynyt. Kari oli ja vei asiat loppuun asti, vaikka oli shokissa. Sella huusi raastavasti, kun iso vaalee laskettiin monttuun. Mikä vaisto nilläkin mahtaa olla, sitäkin on vaikea ymmärtää.

Vaikka tapahtuneesta on jo muutama päivä, niin tätä ei vaan meinaa voida uskoa todeksi. Eikä meinaa haluta hyväksyä. Mutta, kun lähteä pitää, niin näinhän se pitäisikin mennä. Silmänräpäyksessä, saappaat jalassa! Tuska on sanoinkuvaamaton ja taas suremme kumpikin omalla tavallamme. Mun kohdalla tarkoittaa univajetta, mutta edellisestä kerrasta opin jotain ja olen yrittänyt syödä, juoda ja vähän nukkuakin. Ystävät ovat tarjonneet tukea ja apua. Niistä olemme kiitollisia, vaikka emme mitään oikein suostu ottamaan vastaan ja huonosti vastailemme yhteydenottoihin. Nyt oikeastaan täytyy vain saada olla. Omassa rauhassa omien ajatusten kanssa. Suru on meille hyvin henkilökohtainen asia. Illalla Kari avasi Beluga-pullon. Otti Urhon muistolle. Hieno hevonen ja hienoja hetkiä saimme sen kanssa kokea. Se ehti olla SM kolmonen ja saavuttaa kaksi kv-tulosta, vaikka rakenteellinen vika oli jo tuottanut sille lääkärinlausunnon, että ei sovellu edes koko lajiin. Yksi selväpäisimmistä ja rohkeimmista arabeista, joita Kari on saanut ratsastaa. Yhteinen matkamme oli valitettavan lyhyt, mutta vaalimme muistoja elämämme loppuun asti. Hyvää matkaa Jääprinssi.

Koleaa, mutta aurinkoista. Kävi moikkaamassa hevosia ja viemässä tallille vähän tavaraa loppuviikon leiriä silmällä pitäen. Mulla oli tietenki leipää tuliaisina ja ne kiinonstivat erityisesti Sellaa ja Urhoa. Saivat asiaankuuluvat rapsutukset ja jatkoivat askareitaan eli ruohon nyhtämistä.

Törkeän tylsät kelit! Jos ei sada, niin on pilvistä ja lämpötilla jossain kahdessatoista-kolmessatoista asteessa. Välillä ihan hetkellisesti aurinko pääsee pilkistämään ja sitten hetkeä aiemmin satanut vesi höyrystyy hetkessä. Mutta juuri kun asennoidut sateeseen, niin se loppuu ja auta armias, jos asettaudut nauttimaan auringosta, niin alkaakin tulla vettä. Vaihtelu on hyvästä, mutta vaihteluväli voisi olla vähän pidempi.

Kari kävi moikkaamassa hevosia siellä olivat jonossa peput tuulta päin. Sella ensimmäisena, sitten Tatanka, Urho ja ensimmäisenä tuulta vastaaottamassa Orvokki vähän isomman takapuolensa kanssa. Ötököitä on aika vähän. Yöt ovat edelleen olleet varsin kylmiä, joten itikkakanta pysynee maltillisena.