Hevoset laitumella kaikessa rauhassa. Lajin kulisseissa kuuluu taas kummaa kohinaa. Olen aivan kertakaikkisen ällikällä lyötynä, että ihmiset, joiden pitäisi visioida lajin kehytystä keskittyvät lähinnä menneiden kaiveluun. Lehdessäkin oli taas totaalisen typerä juttu. HU on menettänyt kyllä arvostukseni jo moneen kertaan, mutta suunnattomasti harmittaa myös sen roskalehtimäinen uutisointi. Hampaaton on myös liiton organisaatio, kun eivät saan tonkimista ja pönkimistä loppumaan. Eritysesti mua ihmetyttää se, että lajin asiantuntijoiksi on nostettu sellaisiakin ihmisiä, jotka eivät tiedä lajista yhtikäs mitään, mutta joiden agenda tuntuu olevan jonkun ihmiset totaalinen mustamaalaaminen ja nujertaminen. Oksettavaa! Epäkohdat voi käsitellä ilman sarvia ja hampaita ja yleensä olisi aika kiva, että itseensä liittyvät asiat käsiteltäisiin asianomaisten kesken. Toki olen itsekin kuullut, että sanomisia, tekemisiäni ja mahdollisia ajatuksianikin on ruodittu milloin missäkin. Se ei mua hirvittävästi haittaa, mutta väärinkäsitykset ja virheelliset jutut jatkavat liikkumistaan, jos ei juttujen todenperäisyyttä tarkista siltä henkilöltä, johon jutut liittyvät. Sama taitaa päteä hevosten kilpailulupiin. Kyllähän hevosen omistaja ne parhaiten tietää. Ainakin luulisi näin. Voin toki olla väärässä ja kuka tahansa kadunmies tietää asiat paremmin. Kannattaa siis aina tämän tyyppisiä asioita kysellä ihan tuolta turuilta ja toreilta. Sillä saa herätettyä juur sellaista oikeaa luottamusta ja asiantuntijuuden tuntua. Mallikasta toimintaa, kerrassaan.

Matkustuspäivä Pietarista kotiin. Päätä särki ja väsytti. Kun päästin kotiin, niin kellahdin sohvalle päiväunosille ja Kari lähti hevosia moikkaamaan laitumelle. Karvakavereilla kaikki hyvin ja kotona kelailtiin tohkkeissani reissun antia ja aloin kirjoittaa kisaraporttia.

Venäjällä kisapäivä ja ensimmäisen luokan startti klo 04:00, tai ainkin sen piti olla silloin. Päivä oli sanalla sanottuna mielenkiintoinen! Kisaraportti löytyy omalta paikaltaan, kunhan saan sen kirjoitettua. Vähän aikaa ottaa pureskella kaikkea koettua, kuulutua ja nähtyä ja sijoittaa asiat omalle paikalleen oman mielen mind mappiin.

Kari ja Laura kävivät valkoisten kanssa lenkillä. Keli oli liian kuuma ja Kari totesi, että vajaa 15 km saa riittää. Sella lähti näin kenraaliharjoituksen kunniaksi lapasesta ja siinä samassa hötäkässä hajosi tossukastakin yksi osanen. Se saataneen tilattua ja korjattua ennen Liedon kisaa.  Vähän kyllä jännittää, saako Laura pidettyä tamman aisoissa kisapaikalla.

Lenkin jälkeen suihku tallilla ja takaisin peltoon.

Mä istuin iltaa toimarikollegoiden kanssa. Mielenkiintoisia keskusteluja, joissa niissäkin on pureksittavaa. Ehkä tämän kisareissun paras anti oli nämä keskustelut lajin kehityksesta, tapahtuneesta ja tulevaisuudesta. Meilä oli paljon aikaa puida ja puntaroida juttuja ja vertailla esimerkiksi kansallisia sääntöjä. Kunhan saan ajatukset järjestykseen, niin taidan listata ajatuksia, jotka voisivat sääntömuutoksen kautta ihan oikeasti viedä meilläkin lajia eteenpäin ja poistaa muutaman tällä hetkellä ongelmaksi muodostuneen asian. Todelliset muutokset vaatisivat kuitenkin aika rohkean hypyn ulos sieltä laatikosta ja tarkastelemaan asioita uudella tavalla Yksi näistä jutuista on meidän ihanneaikaluokat. On aika hölmöä pyrittää niitä yli 50 km matkoilla. On aika hölmöä, että ihanneaikakisoissa vaaditaan eläinlääkärin läsnäoloa. On aika hölmöä, että noviisikvaalit kerätään osin ihanneaikakisoista. Tässä nyt noin alkupaloina mielipiteitä, joita sain meidän kansallisesta toiminnasta.

Hirvittävällä douppaamisella sain kuin sainkin itseni torstaina matkustuskuntoon. Aamulla alkoi siis melkoinen elämysmatka itään, kohti Pietaria. Reissusta tarkempi raportti kisasivuilla. Only in Russia. Monessa kohtaa alkavan vikonlopun aikana toistelimme toimihenkilöporukkamme kanssa edellistä lausetta. Tunnelma kuitenkin torstaina oli jännittynyt ja innokas, köhästä ja pienestä kuumeilusta huolimatta.

Omat hevoset nautiskelivat laidunelmämästä. Kohta puolen päivän jälkeen torstaina taivas repesi, mutta se ei suuremmin piippakorvia haitannut. perjantai taas oli hellepäivä, mutta mikäpäs hevosten on ollessa, kun syötävää riittää.

Ja niinhän siinä kävi, että aamulla ei ollut asiaa ylös sängystä Eikä ollut seuraavaan kolmeen päivään. Olin aika sakeassa usvassa kolme vuorokautta ja yritin tehdä kaikkeni, että saisin itseni kuntoon ennen loppuviikkoa. Kari ja Caro hoitelivat hevoset. Kelit olivat aika kivat ja saivat pihatarhat uudistettua. Mä nukuin.

Keskiviikkona hevoset pääsivät laitumelle. Lauran piti tulla avuksi, mutta hänelle tulikin muuta menoa ja mo olin ulkona kuviosta. Caro ja Kari tekivät sitten kaksi lenkiä. Ensin herkkupöytien ääreen pääsivät nuoriso-osasto, jotka löyvät turvat maahan ja alkoivat syödä. Hetkeä myöhemmin valvoiset vauhtikoneet tulivat paikalle. Muutama juoksuaskel siinä otettiin, mutta varsin rauhallista oli. Ilmeisesti Sella on jo seestynyt keski-ikäinen, koska sitä ei enää kiinnosta pistää laulaa sekaisin siinä kohtaa, kun vapaus koittaa.

Vähän pyrähtelyä ja pään kieputtelua, vähän Orvokin häätämistä kauemmas, vähän syömistä ja vähän jaloittelua. Jotain otököitä lenteli ilmassa, mutta eivätköhän siedä sen, kun ihanaa tuoretta on tarjolla. Toivottavasti kelit pysyvät nyt  hyvinä ja toivottavasti on siedätetty riittvästi vihreälle. Kamalasti on tullut ähkyuutisia ja kaviokuumeuutisia ja en halua meille mitään sellaista. Tätähän se aina on: toivotaan, toivotaan-juttuja.

Ajoin aamulla kuuden jälkeen tallille. Hevoset olivat tyytyväisinä sisällä. Auton lämpömittari näyttä kahta ja kun tallissa useampi räppänä oli jätetty auki, niin tallin lämötila oli 8 astetta. Eli oikeastaan juuri se, minkä toivoisin olevan yölämpötilan pihalla, jos hevoset olisivat laitumella. Harjailin ja kollailin koko sakin ja lähetin pihalle. Orvokki halusi jäädä käytävälle tupeksimaan ja Tatankakaan ei sitten halunnut lähteä omasta looshistaan. Sain töniä niitä moneen kertaan ennen kuin liipaisivat pihalle. Siivosin karsinat ja katselin lauman touhuja. Se on aina yhtä seesteista katseltavaa näin aamulla, kun nelikko keskittyy heiniinsä. Vähitellen lähdin kohti kotia ja pieniä päiväunia. Kari veteli suorilla puolille päivin.

Iltapäivällä lähdettiin taas tallille. Kari oli kipeä, mutta oli pakko saada kesätarhahommaa vietyä eteenpäin. Laurakin tuli mukaan ja totesi, että voidaan keskittyä aitojen rakentamiseen ratsastamisen sijaan. No likka heilutti rautakankea, Kari heilutti lekaa ja mä heiluin itse. Saatiin kuja valmiiksi ja purettua väläiakaiset langat pois. Oma kolmikko laidunsi taas pellon reunassa ja kolmikkoa katsellessa totesin, että Urho on vähän ep. Kari kävi tutkimassa tilannetta ja kappas vaan, ruuna oli jossain tiukassa tilanteessa mennyt turvalleen. Molemmat polvet olivat auki ja turpa veressä. Taas ei voinut muuta kuin arvailla ,että mihin ihmeeseen se on vetänyt pahkat. Todennäköisesti Orvokkia jahdatessaan. Eli ehkä se oli sitten oikein sille.

Kotimatkalla Kari veteli takapenkillä sikeitä. Laura oli kaivanut lantalasta äidilleen lannoitetta ja ideoi itselleen kesäkuuksi hevospaskabusinesta. Illalla ennen nukahtamista mun kurkku alkoi tuntua karhealta ja se oli sitten siinä…

Kari lähti aamulla vajaakuntoisena tallille ja mä lähdin täysissä voimissani töihin. Toiset ja samalla viimeiset Suvivirret soivat. Nyt on enää muutama viikko aikaa päivittää omaa osaamista, hoidella muutama roikkuva juttu ja siivota pöytä kesäkuntoon. Kari päätti puuhata vielä ruohonleikkurin parissa tallireissun jälkeen ja kun se oli tehty, niin ukko olikin ihan puolikuollut ja painui nukkumaan.

Hevoset otettiin taas yöksi sisään, sillä luvassa edelleen lähes nollaan painuva  lämpötilaennuste.  Ennen sisäänottoa tein niille kuitenkin peltotielle perinteiseen tapaan harjoittelulaitumen ja oma kolmikko nakersi siellä ja Orvokki omalla lohkollaan. Orvokki otettiin ensin sisälle ja sitten oma kolmikko tuli itse valitsemaansa järjestykseen. Tammat ensin ja Urho sitten kaikessa rauhassa omaan tyyliinsä viimeisenä. Kun se käveli tallin käytävää pitkin se heilautti tervehdykseksi päätään muiden karsinoiden suuntaan. Ihan niin kuin Hopo teki aina tullessaan viimeisenä talliin. Jäin miettimään, että Urholla on ollut valtava kasvun paikka. Se on noussut vuodessa oman pikkulaumansa pohjimmaisesta lauman johtajaksi. Siitä on tullut jotenkin myös aika tyyni uudessa roolissaan.

Kari yski ja sätki koko yön ja mä mietin, että takuuvarmasti olen seuraavaksi kipeä. Mukava tuliainen Göteborgista!

Karin piti reissulta kotiuduttuaan lähteä heti Urhon kanssa lenkille, mutta A) hän oli tulossa kipeäksi ja B) pohjoinen Siperian tuuli kuljetti mukanaan kaikkea kissaa pienempää, joten jättivät väliin. Hevoset tulivat erittäin halukkaasti sisälle talliin yöksi. Kesästä ei ole tietoakaan ja keli on oikeastaan jopa hyytävä. Untsikalla olen jo parina aamuna lähtenyt töihin ja autosta saa laittaa lämppärin päälle.  Oma iltani meni lukuvuotta lopetellessa.

Kari ehti kaiken muun lisäksi piipahtaa keskustassa hakemassa mun passin. Vähän meni tiukille, kun vetkuttelin anomuksen jättämistä. Nyt on viisumi valmiina, olihan mulla Venäjän Olympiakomitean kutsu perusteluna ja ilmeisesti mitään venäjävastaista toimintaa en ole harjoittanut. Yöllä sain  myös junaliput varattua. Oli siinäin oma vaivansa kaikkine passinumeroineen ja muine tietoineen kahteen kertaan näpyteltäväksi. Viikon päätä onkin jo Pietarissa täys hulina käynnissä. Mukava päästä reissuun ja odotan jotain vähän erilaista tekemistä, kuin meillä tai muissa naapurimaissamme. Matkaratsastus lajina tuntuu nauttivat vähän jokaisessa maassa erilaista arvostusta ja sillä on erilainen status. Tämä näkyy myös siinä, miten kilpauluja järjestetään. Jokaiselta reissulta on jotain tuliaisia tuotavana siitä, miten asiat voisi tehdä ja samalla pystyy kehittämään omaa tekemistään ja myös muiden lajin parissa toimivien tekemistä. Ikävä kyllä emme ole ihan edelläkävijöitä, joten opittavaa on paljon.

Kari reissussa ja mulla viimeiset vitsaukset duunissa. Caro hoiteli hevoset. Väilillä pitivät sadetta katosessa ja piilottelivat Siperiasta puhaltavaa pohjoistuulta. Välillä taas maistelivat tuoretta ruohoa tilapäistarhassaan. Kesästä ei ole tietoakaan. Ulkoillessa pitäisi olla pipo päässä ja pitkät kalsarit jalassa. Hevosia pitäisi melkein loimittaa, sillä ovat ohuessa karvassa, mutta kelit ovat kuin marraskuussa. Rakeitakin on saatu ja vähän pohjoisempana tulee räntää. Niin että hyvää kesää vaan!

Kari ja Laura painelivat tallille etukenossa ja laittelivat hevoset lenkkikuntoon. Nyt alkaa olla viimeiset hetket saada Sellan ja Lauran kisarutiinit kohdilleen sillä tavoite kisa on viikko ennen juhannusta Liedossa. Menivät kohtuurauhallisesti 12 km lenkin metsässä samoillen.  Kari otti vähän videomateriaali Lauran ratsastuksesta ja tutkailtiin sitä lenkin jälkeen. Mä ajelin Pedron kanssa pakalle vasta lenkin jo loputtua. Laiteltiin hevoset nappailemaan vihreää ja siivoiltiin tarhoja. Sateenuhka oli ilmeinen ja näin ollen otettiin hevoset yöksi sisään. Aika erikoista on, että lämpötilaa laskee vielä oisin lähemmäs nollaa ja ollaan ihan juuri kesäkuussa.