Sellan vuoro päästä lenkille. Sari ja Sennu lähtivät seuraksi ja ratsukot väijyivät ympärillä pyöriviä mustia pilviä, mutta säähtyivät kylmältä suihkulta. Puolessa välissä lenkkiä pienessä spurtissa Sellan tossukka antatui. Se tussahti ihan palasiksi. Näin ollen loppumatka taittuikin varsin rauhallisesti. Hyvä uutinen tässä kuitenkin oli se, että varaosia tilatessaan Kari sai kuulla, että saa osat asevelihintaan ilmaiseksi. Hyvä niin, mutta toivottavasti osaset ehtivät tulla ennen alkavaa viikkoa, että Laura pääsee Sellan kanssa leireilemään.

Kari lähti aamupäivällä Urhon kanssa urheilemaan. Parin tunnin lenkillä kävivät katsomassa seuraavan viikon ”leirin” pitkän lenkin alun ja lopun. Maastopolut ovat yllättävän kuivia, vaikka vettä on melikuvian mukaan tullut ihan koko ajan. Tutuilla poluilla liikkuminen on kuitenkin osin estynyt, koska alueella on tehty paljon metsätötä. Vaatii uusien reittien kartoitusta.

Kari on mietteliäs sen suhteen, lähteekö Urho Viroon kokeilemaan 120 kisamatkaa. Hevonen tuntuu ihan hyvältä, mutta paino sanalla ihan. Senpä tapia osallistumispäätös jää varmasti ihan viimeiseen päivään. Vaikuttaa siltä, että moni muukin pohtii vielä osallistumistaan, sillä KIPAssa ei vielä näkynyt yhtään osallistujaa.

Meillä on ollut keskikesän perinne, että otetaan hevoset kotiin heti lomien alkuun. Nyt Kari koko liian työlääksi ajella edestakaisin ja sitten olisi tietenkin myös Orvokki-ongelma. Sillä ei sitä oikein viitsisi jättää yksinään peltoon. Onhan siellä toki muitakin, mutta ovat kuitenkin tottuneet olemaan laumana. Joten pihapiirin minilaitumilla ruoho rehottaa. Napurit jo ovat kyselleet, että koska hevoset tulevat, joten kai edes valkoiset pitää tänne jossain vaiheessa hakea.

Aloitettiin armoton juhlinta käymällä laitumilla. Ei mitään ihmeitä, mutta valkoiset olivat pyöristyneet viikossa mielettömästi. Jos kesällä meinaa kisoihin mennä, niin täytyy alkaa pitää niitä välillä tallilla. Nyt ovat olletkiin oikein superfoodin äärellä, kun pääsivät kisojen jälkeen ihan koskemattomaan lohkoon.

Öisin on ollut niin viileää, että ilmeisesti ötökätkit ovat heittäneet henkensä. Hyvä puoli tässä vähän vaisussa kesässä, että ötökät eivät ole ihmeemmin kiusanneet hevosia. Sanottiin polleile heipat ja siirryttiin kotiin polttamaan kokkoa ja grillaamaan. Ennen kahtatoista taidettiin olla jo punkassa, mutta saatiin sentään pihatöitä hyvintehtyä!

Tatanka 2 vuotta. Tavallaan aika kuluu nopeasti, tavallaan hitaasti. Kaikke on parin vuoden aikana tapahtunut ja vähitellen nuori hevonen siinä kasvaa ja kehittyy joukon jatkona. Porukka lomailee laitumella. Kelit ovat koleat, mutta syötävää riittää.

Kuva Erika Kerttula

Kari työmatkalla ja mulla viimeiset työpäivät käsillä ennen lomaa. Kesä ei ikävä kylä vieläkään oikein vakuuta toisinaan on lämmintä ja aurinkoista, tosinaan sadetta ja koleaa ja välillä jopa rakeita. Olosuhteet saattavat vaihtua hyvinkin nopeasti. Hevoset ovat laitumella ja varsinkin tiistaina illalla mietin, että keli on kyllä aika kolea. Loimittamaan en ala, siitä ei tule muuta kuin vahinkoa, kun takertuvat omiin ja toistensa loimiin. Harkinnassa on, että pitää ne taas piakkoin ottaa talliin yöksi. Sadetta tulee siinä määrin, että mikään makoilu tuskin tulee kyseeseen. Syötävää on runsaasti, joten eivätköhän pidä itsensä lämpimänä, mutta en myöskään toivoisi niiden paisuvan aivan valtaviksi ilmapalloiksi. Juuri ksioissa sain taas todeta, että ovat kyllä paksuja.

Sain asiakaspalautetta. Mehän ei kamalasti myytituotteitamme mainosteta, koska lähinnä ajattelemme niin, että Podiumin tuotteita ostaa harrastaja, joka on lajin parissa ollut jo pidempään ja huomannut, että laatu ja tuotekehittely on se juttu, jota tarvitaan. Halvalla saa mitä sattuu, tässäkin asiassa. Moni on ostanut halpaa ja huokeaa ja esimerkiksi suitsien käyttöikä on ollut vuoden verran. Kannattaa siis maksaa vähän enemmän ja kesto saattaa olla 10 vuotta ja ylikin. Jalustimia ja varvaskopperoita on myös moneen, moneen lähtöön. Pääsin hipelöimään Podiumin näköisiä ja merkittävästi halvempia ja yllätys, että painoivat varmaan kolminkertaisesti. Satuloiden kanssa on vähän niin, että vaatii vähän paneutumista, kun siirtyy perinteisestä satulasta Podiumiin. Pitää satuloida tosi eteen, pitää rohkeasti pidentää jalustinhihnoja lähemmäs 10 senttiä ja lopettaa suunnaton keventäminen. Silloin homma toimii. Jos näin ei tee, niin satula ei takuuvarmasti anna toivottua nautintoa hevoselle tai ratsastajalle. Tästä syystä emme satuloitakaan suuremmin markkinoi vaan odotamme, että asiakkaalle tulee tarve ja sen jälkeen autamme parhaan taitomme mukaan. Tämä varsin hiljainen kaupankäynti saattaa ihmetyttää, mutta olemme todenneet, että asiakkaat kyllä löytävät meidät ja tuotteemme, kun ovat sen verta lajia harrastaneet, että kaipaavat laatua, kestävyyttä ja tuotekehittelyä. Ja nyt lähiaikona olen saanut useamman palautetteen myyntituotteistamme. Oikein käytettyinä ne ovat ylivertaisia. Emmehän me muuten niitä myisikään, kostä matkaratsastusvarusteiden myynti Suomessa ei varsinaisesti ole menestyksellistä liiketoimintaa, se on ennemminkin konsultaatiota. Mutta suuri kiitos palautteesta. On ilo tarjota laadukkaita varusteita ja suoristusta tukevia tuotteita lajin harrastajille.

Ihan nuutuneena ajelin aamulla tallille. Ilokseni hevoset olivat siellä pirteinä vastassa. Hörinää kuului joka suunnalta. Heinää oli vielä syömättä vaikka kuinka, joten eivät kärsineet nälästä vaan nyhtivät jo lyhyeksi kaluttua tuoretta. Lisäilin kuitenkin muutaman maakasan, tarkistin vedet, keräilin melassivesikiulut pois ja kopeloin valkoiset. Kaikki hyvin ja varsin nopeasti olinkin jo kotimatkalla Kun istahdin autoon, niin alkoi sopivasti sataa kaatamalla vettä. Ihana Suomen kesä!

Iltapäivällä Laura ilmaantui taas meille ja kolmelta lähtivät hevoset takaisin laitumelle. Talli ja piha-alue jäivät vään räävittömään kuntoon, mutta kunhan loma alkaa, niin laitetaan hihat heilumaan. Porukat pääsivät uusille lohkoille, mutta tällä kertaa nuoriso omaan lohkoonsa ja valkoiset omaansa. Toivon, että pääsevät pian taas yhteen, ettei tarvitse uudelleen aloitta ryhmäytymistä.

Karilli oli kiire lentokentälle, joten tallikäynti oli varsin nopea.

Raveissa oli kuollut hevonen, siitä uutisoitiin aika ikävään sävyyn. Samalla heräsi somekeskustelu hevoen käytöstä yleensäkin. Vaikeita asioita. Tuntuu jotekin todella naivilta sanoa, että kaikki lemmikit pitäisi vapauttaa tai laittaa jonnekin luonnonsuojelualueelle elelemään. Hevosharrastus kokonaisuudessaan on ristiriitainen asia. Siinähän eläintä hyödynnetään aika rankasti. Toisaalta pidän ainakin ratsastusta hevosen kanssa yhdessä tekemisenä. Hevosta valmistellaan suoritukseen ja ainkin meidän lajissa, vaikka se rankkaa onkin, hevosen kuntoa tarkkaillaan koko ajan. Mutta yhtä kaikki, hevosta käytetään hyväksi. Mutta olisiko hevonen edes sääntynyt meidän aikoihin asti, jos siitä ei olisi ollut ihmiselle merkittävä hyöty. Hyöty ja kumppanuus. Sama rooli kuin koiralla ja jopa kissalla. Noh, näitä jos kamalasti miettii, niin eläimistä pitäisi luopua. Mitään oikeutusta ei varsinaisesti taida löytyä. Hevosten kuolemat ovat ikäviä urheilutapahtumissa, mutta kuolee niitä toki laitumille ja talleihinkin. Tänne synnytään ja tänne kuollaan. Nämä ovat niitä elämän suuria kysymyksiä.

Liedossa keskikesän matkaratsastuskarnevaalit. Mainio idea oli järjestää kisat iltapainotteisesti, koska nythän nautitaan yöttömästä yöstä. Olen tätä jo vuosia seueroille ehdotellut, joten ihanaa, että tapahtuma toteutui. Tutut reitit ja tuttu hyväntuulinen meininki. Aina on keksitty vähän jotain uutta ja sen takia Majatalli järjestää kyllä maan parhaat kisat. Ja koko komeuden kruunaa palkinnot. Taitaa olla ainut seura, joka todellisuudessa noudattaa palkinnoille annettua ohjeistusta ja kärkisijojen ratsukot saavat takuuvarmasti rahoilleen vastinetta.

Meidän osalta homma meni niin kuin pitikin. Mitä nyt Urho kuumui aiemman luokan startista niin paljon, että en meinannut saada sitä pidettä aloillaan yhtään ja kun Kari hyppäsi selkään, niin pienimuotoinen rodeaohan siitä syntyi ja väki lakosi alta pois. Maine varmaan kiiri taas uusien harrasjien keskuuteen.

Todettiin alkuverkoissa, että lähtevät omille teilleen, niin pysyvät kuumakallet edes jollain tavalla näpeissä. Urho oli jopa alkumatkasta potkinut!  Ihan uusia piirteitä taas ilmaantunut, kun on saanut Sellan vakkariheilakseen. Sella tosin liehitteli kaikkiin suuntiin ja sai Dali-raasun pään sekaisin kuseksimalla nurkkiin. Lopputulosena meillä 30 km:n pikkuluokasta sijat 1 ja 2. Eihän se nyt kamalan kunnioitettavaa ole mennä näihin alempiin luokkiin rohmuamaan palkinopöytää tyhjäksi, mutta tämä oli Lauran eka kisa, ei olisi voinut ylempää aloittaa ja koska meno on ollut kotona aika vaihtelevaa, niin ei voinut myöskään lähteä kisaan yksinään. Eiköhän hän seuraavan kerran mene jo 50 km matkalle.

Raportti päivästä löytyy täältä!

Kari ja Laura suuntasivat iltapäivällä tallille. Hakivat kaikki hevoset talliin ja samalla laittoivat kaikki seuraavan päivän kisakamat nippuun. Myöhäksi meni, mutta onneksi lähtökin on myöhään. Hevosilla oli edelleen silmissä turvotusta, joten ihan tyytyväisinä tulivat illalla talliin yhdeksi yöksi lepäämään.  Tosi kuuma päivä ja huomiseksi on luvatta yhtä kuumaa.

Mulla alkaa työt lähennellä loppuaan ja tämän loppuviikon ohjelma oli tutustumiskäynti Kuopioon Savon ammatti- ja aikuospistoon. Mielenkiintoinen reissu ja ammatillisesti erittäin antoista. Mutta koska mä vihdoin muualla, niin Kari hoiteli hevoset. Kävi laitumella katsomassa, mikä oli silmätilanne ja sitten lähtivät Pedron kanssa yhden tuttavan avuksi katsastamaan myynnissä olevaa arabia. Ei meille yhtään enempää, mutta matkaratsastuspiireissä vannoutunutkin muihin rotuihin ihastunut ihminen ennemmin tai myöhemmin hoksaa, että lajissa helpoiten etenee nimenomaan arabin kanssa. Harrastaa voi millä tahansa hevosella, kuten alkeiskursseillakin todetaan. Ja hirvittävällä työmäärällä ja ajan kanssa sen suokinkin saa hilattua nopeusluokkiin. Mutta jos ihan aikuisten oikeasti haluaa kilpailla ja edetä lajin parissa, niin melkein se on saatava arabi alle. Nähtäväksi jää, onko kohta taas uusi onnellinen arabin omistaja keskuudessamme!

Kari ja Laura hakivat hevoset tallille. Kari löi Urhon kenkään ja manasi sitten taas kavioita. Sella pääsi kentälle tekemään pienet viimeistelyt. Aika pellosta ne nyt kisoihin lähtee, mutta jotenkin 30 km ei tässä vaiheessa enää tunnu vaativan kovinkaan suurta valmistelua tai panostusta. Toki mun mielestä hommat pitäisi tehdä skarpisti, vaikka kyseessä onkin pikkuruinen köpöttely, mutta toisaalta 30 km n. 15km/h nopeudella ei pitäisi olla kummallekaan kovinkaan suuri ponnistus. Kiva jotenkin kuitenkin taas lähteä kisatantereille ja mukavaa, kun ei tarvitse puristaa  mailaa. Höntsähommia vaan. Majatallilla on yleensä ihan ylivertainen meininki, joten mielenkiinnolla odotetaan yökisaa. Toivottavasti sää suosii.

Hevosilla oli kaikilla vähän silmät turvoksissa. Ilmeisesti jotain siitepölyä on nyt niin paljon ilmassa, että käy silmiin.