Päivä teema Liettuassa oli varmasti Turusen sakannut auto. Onneksi biili saatiin jollain tavalla luotettavaksi ja pystyttiin keskittymään olennaiseen, eli kisaan valmistautumiseen. Loput Suomen tiimistä saapuivat paikalle ja sinivalkoinen touhuilu pääsi alkamaan. Vaikka aika tarkasti keskitytään tässä vaiheessa vannoutuneina mörrimöykkyinä jo omaan tekemiseen, niin onhan se nyt hienoa, että suomalaisia vilisee silmissä! Mua ei koskaan ole häirinnyt se, jos kysytään vinkkiä, apua tai neuvoa. Rasitun ehkä vaan hälinästä ja häslingistä. Joten kun saan välillä omaa rauhaa, niin jaksan myös sosiaaliset paineet.

Kotoa Satu raportoi tapahtumista. Olivat käyneet Tatankan kanssa kävelyllä ja Sellakin oli ratsastettu.  Viihdettä oli ollut tarjolla kummankin kanssa. Hopo oli ollut hyvinkin hämmentynyt, kun typykät kävivät ”töissä” kumpikin vuorollaan.

Kisaraportti reissusta.

Aamulla kello pärähti kuudelta ja siitä homma lähti rullaamaan. Koskaan ikinä ei mikään mene niin kuin suunnitellaan, mutta silti uskon, että suunnittelu kannattaa. Seiskalta meillä oli kokoontuminen tallilla. Siellä olivatkin kaikki muut, paitsi meidän suunnalta tuleva porukka. Onneksi ahkerat groomit ottivat hevoset talutukseen ja kaverukset saivat nappailla tuoretta hetken ennen lähtö. Ja niin sitä mentiin kohti uutta seikkailua.  Lisää tapahtumarikasta tarinaa kisaraportissa.

Mulla oli rapsakka 10 h työpäivä ja sitten kiireesti kotiin.  Kari oli tallilla laittamassa viimeiset jutut valmiiksi ja haki Urhon talliin juuri ennen pimeää. Zendurancen porukan piti tulla meille kahdeksalta. Piti laittaa sauna ja syödä iltapalaa. Toisin kävi, oli auton noutoa ja iv-vitskun odotusta ja ties mitä tahansa. Eli se tavallinen tarina, että saapuivat Suonpäähän lähempänä kahta. Me nukuttiin kuin tukit ja kumma kyllä en edes herännyt, kun kolme ihmista kamoineen jymisti sisälle. Valtee oli jäänyt tyytyväisenä talliin ja Urhokin oli ilmeisen tyytyväinen, kun sai kaverin. Nukuttiin hyvin, joskin toki liian vähä ja herättiin enemmän tai vähemmän silmät ristissä.

Raivokasta hommaa töissä ja raivokasta pakkausta tallilla. Kisavire ja kisajännitys alkaa kasvaa.  Paljon on puuhaa, tehtävää ja hoidettavaa sekä sovittavaa. Satu onneksi luvannut hoitaa hevoset ja Melli käy ratsastamassa. Ihan loppuun asti on myös pientä säätöä reissuun liittyen. Se on tiedossa, että samalla lautalla menemme me, Turusen huoltoauto ja Töppärät, lisäksi Lampisten yhdistelmä ja asuntoauto.

Aamupäivällä pakattiin auto ja lähdettiin Sastamalaan.  Tanja siellä odotteli Valedron kanssa uusia kenkiä. Kaikki menikin aika kivasti siihen asti, kunnes piti aloittaa kengitys. Kenkiä ei ollut.  Ei muuta, kuin soittelurinkiä pystyyn ja paikallinen Puuilo pelasti tilanteen.  Kari jäi irrottelemaan kenkiä ja me Turusen kanssa lähdettiin mallikappaleen kanssa asialle. Ja hoituihan homma.  Kaahattiin takaisin ja Kari pääsi lyömään rautaa alle. Pohjalliset ja täyttö, niin kuin tavaksi on jo tullut.  Liettuan pohjat eivät sitä välttämättä vaatisi, mutta Tanja on selvästi tapojensa orja ja kun on jonkun asian hyväksi havainnut, niin ei halua sitä enää muuttaa. Ymmärrettävää ja meilläkin on joitain vastaavia pinttymiä. Varmistellaan jotain asiaa, vaikka se ei välttämättä olisi tarpeen.

Kävimme Tanjan kanssa läpi vielä tulevaa reissua. Mietittiin valmiiksi kauppareissut ja ratsastuskerrat ja muut kuviot.  Lisäksi tutkailtiin viime vuoden karttoja, jotka olin ottanut mukaan. Aika levollisilla mielin olemme toivottavasti reissuun lähdössä.  Sovittiin, että jo ajomatkalla välillä mennään yhdessä ja välillä hajaannutaan siten, että etuauto käy tsekkaamassa paikat tai hoitaa kauppareissut ynnä muut sellaiset.  Suunnitelman tasolla kaikki on erinomaisesti. On niin sanotusti hyvä pössis. Ja jälleen kerran, tuli tulos tai ei, niin tässä viritellään reissua, joka tulee olemaan ikimuistoinen. Näitä voi sitten muistella, kun ei enää kisoja kierrä.

Illalla Kari kävi vielä moikkaamassa omaa laumaa.  Hopo oli hukannut toisenkin etukenkänsä, joten sekin sai uudet kengät. Kivennäiskivi oli kaivettu ulos ämpäristä. Tehtävä suoritettu! Luulenpa, että viikon päästä möykystä ei ole enää mitään jäljellä.

Ennen nukkumaanmenoa etsiskelin vielä omia reissukamojani valmiiksi. Kamaa lähtee taas ihan valtavasti mukaan. Satun kanssa käytiin läpi hevosten hoito-ohjeita. Luvassa on Tatankalle taluttelulenkkejä ja Melli käy ratsastamassa Sellaa. Viihdettä vähän kaikille tiedossa.

Aamulla käytiin pakollinen hevostarvikekauppakierros. Kisareissua varten tarvittiin yhtä ja toista, joten vauhdikkaasti hölkättiin kaupasta toiseen. Kymmeneltä oltiin jo Ikean kahvassa kiinni ja siitä shoppialumarathon sai alkunsa.

Puolen päivän jälkeen Kari kiirehti tallin suuntaan. Sella piti vuolla ja sen jälkeen se lähtikin Laten kaveriksi lenkille.  Kari pääsi taas uudelle lenkille. Vielä kun muistaisi jatkossa missä kaikkialla on kesän aikana käynyt. 15 km köpöttelivät puoleentoista tuntiin. Sella tuntui alkuun vähän jäykältä, mutta kun laukkakarnevaalit alkoivat, niin pisteli taas halukkaasti menemään. Pikasuihku ja takaisin laitumelle.

Minä ajelin vähän myöhemmin tallin suuntaan, sillä vein sinne taas jotain kotiin kulkeutunutta tavaraa. Riitan tuoma sora pitäisi levittää ja muutama muukin juttu viedä päätökseen ennen kuin hevoset palaavat talliarkeen. Luulen, että aika pian kisareissun jälkeen ne palaavat, joten vähitellen systeemin saisivat jo olla valmiina.

Kävin vielä laitumella istuskelemassa. Tuliasiomenat tekivät kauppansa.  Lisäksi aamulla viety livottava kivennäiskippo oli kovassa suosiossa. Mielestäni se oli kyllä ihan viihdekäytössä. Kilvan lipoivat kiveä, purivat ja polkivat jaloillan. Näyttäisi siltä, että ei toimi meidän laumassa.

Hopo oli hukannut toisen etukenkänsä. Etsiskelin sitä tovin. Vaari kulki perässä ja tökki turvallaan, sillä halusi tauotonta rapsutusta. Ja jos Vanha herra jätti mut hetkeksi rauhaan, niin johan nuori neitokainen tuli siihen tökkimään.  Yksinään ei tuon lauman joukossa tarvitse kyllä olla. Ei löytynyt kenkää ja toinenkin etukenkä kilkkasi.

Hevoset hoitelivat toinen toisiaan ristiin ja rastiin. Hopo mielellään hakeutuu vähän kauemmas, mutta kolme muuta ovat tosi tiiviisti. Sella käy välillä aidalla näyttämässä hapanta naamaa naapurilohkon tammoille, mutta muuten oleilu on varsin rauhallista. Jäljistä päätellen siellä välillä vähän juoksennellaan, mutta mitään välien selvittelyä ei ole havaittavissa.

Pitkältä tuntuneen työviikon päätteeksi Kari hoiteli tallikäynnin.  Satu olikin jo päivällä käynyt ja elo sekä olo on varsin rauhallista. Ei siis mitään ihmeellistä. Valmistaudutaan tulevaan reissuun ja se vaatii paljon eirilaisia suunnitelmia ja poikkeusjärjestelyjä.

Tein pitkän päivän kotiväen illan kunniaksi ja kotiuduin vastan yhdeksän jälkeen. Samoihin aikoihin Kari kotiutui tallilta.  Viimeiset polttopuut saapuivat kotipihaan. Laitumella kaikki oli hyvin. Polttiaisia on ja sen asian kanssa yritetään nyt elää.  Yöksi toivotaan aina tuulta, mutta kummasti vähäinenkin vire katoaa illan tullen.

Laitumellaan touhutessaan Kari pääsi ensimmäistä kertaa näkemään, miten Tatanka ja Seljanka rapsuttelivat toisiaan. Hopohan piti Sellan varsin pitkään erossa varsasta ja Sellakaan ei mitenkään osoittanut olevansa siitä kiinnostunut. Nyt ilmeisesti kohtaaminen ja lähentyminen on tapahtunut. Ehkä tammat tiedostavat verisiteensä, tai ovat sitten muuten vaan bondanneet. Sellahan ei välttämättä siedä vieraita tammoja ollenkaan ja käykin langoilla vinkumassa viereisen lohkon asukeille.

Liettuan ilmoittautuminen on sulkeutunut ja Suomesta pääsee matkaan 7 ratsukkoa. Kuljetuskombinaatiot ja matkustusajankodat ovat eläneet ja vaihdelleet, mutta nyt näyttää siltä, että Valedro tulee meidän kyydissä keskiviikkoaamuna. Samalla lautalla lähtee Lampisten klaani. Illalla liikkeelle lähtee loppuporukka ja varhain tostaina pitäisi koko porukka olla Kurtuvenaissa. Mukaan saadaan myös jojo ja ell. Tämä on kokonaisuudessaan hyvä esikisa tuleville NBCH-kilpailuille. Yksilötasolla tämä on monelle tärkeä reissu, mutta ehkä jopa vielä tärkeämpi se on joukkuetasolla, sillä uskon ja toivon, että vuoden päästä meillä on kaksi kilpailukykyistä joukkuetta PM-kisoissa mukana.

Keli taas ihan kohdillaan. Aurinko paistaa ja yökin oli ollut lämmin. Mulla oli puhekeikkaa keskustassa THL:n seminaarissa ja pääsinkin sielltä säädyllisessä ajassa irtautumaan arjesta. Näin ollen olinkin jo neljältä hevosten luona. Karilla oli pitkä työpäivä, joten vaikkakin vähän infektiokammoisena, niin silti suuntasin hevosten luo. Ja jälleen kerran ne tekivät mieleni kyllä todella kepeäksi ja iloiseksi. Lauma on selvästi lauma. Koska pidän itseäni jonkin sortin ryhmäytymisguruna, niin eläinten metodit ovat aika rajut. Ensin tulokkaalta otetaan totaalisesti luulot pois. Sitten sille vähitellen annetaan siimaa ja kun ilmeisesti on jotenkin varmistettu, että tulokas on roolinsa ja asemansa sisäistänyt, niin se otetaan porukkaan mukaan. Mutta kun se otetaan, niin se todellakin otetaan ja sen jälkeen sillä ei ilmeisesti ole enää riskiä tulla kiusatuksi tai syrjäytyneeksi.

Porukka oli tullessani jakautunut tasaisesti ympäri laidunta.  Hopo ja Sella olivat kuitenkin kohtalaisen lähellä toisiaan ja kaksi muuta selvän välimatkan päässä, mutta kuitenkin tasavetaisina porukan jäseninä.  Tatanka tuli tietenkin ensimmäisenä tervehtimään, sitten Sella ja Urho ja Urho ehti seuraani jo kyllästyäkin ennen kuin Hopo sitten ihan laitumen perukoilta asteli sanomaan moikat. Tämän jälkeen porukka taas jakautui. Urho on istkenyt silmänsä viereisen lohkon laikukkaaseen tammaan ja päivysti sen välittömässä tuntumassa.  Varsan taas kipitteli vuoron perään minun ja kolmen aikuisen hevosen luokse. Erika on sille tuonut lelupallon, mutta Urho lähinnä pallolla leikkii ja retuuttaa suussaan. Tatanka haluaisi potkia palloa ja sitte täytyy varmaankin hommata jumppapallo.

Rapsuttelin ja harjasin kaikki läpi ja istuin pienelle piknikille vielä lankojen ulkopuolelle. Elo lohkolla on äärettömän seesteistä.  Sella päätti piehtaroida ja siitä käynnityi tietenkin perinteinen piehtarointiaalto. Hopo ei vahtaa Sellan turvallisuutta enää kovikaan tiiviisti. Se meni omaan rauhaansa piehtaroimaan omalla vuorollaan ja samaan aikaan tamma ja varsa söivät päät yhdessä. Juuri sillä hetkellä en olisi voinut iloisempi olla. Loikoilin pehmeällä apilamatolla ja nautin. Miten onnelliseksi eläimet voivatkaan meidät tehdä, vain olemalla olemassa!

Aurinkoiset kelit ovat jatkuneet ja hevoset saaneet olla laitumella. Mä poden edelleen ulos kaivettua hammasta ja Kari on hoitanut hevoskuviot. Samalla hän on kuskannut naapurista ostettua polttopuukuormaa iltaisin kotiin. Riitta kävi kaatamassa tallille kuormallisen soraa, jotan pitäisi alkaa levittelemään. Satu on käynyt tervehtimässä päivisin hevosia. Huvittava tilanne tapahtui, kun Hopo sattui liiskaamaan yhden omenan kavionsa alla. Sella päätti, että se oli maultaan ja koostumukseltaan parasta mitä laitumelta löytyy. Aavistuksen närkästyneenä oli sitten imemällä imenyt raatoa kitusiinsa.  Satu oli seuraillut tilannetta leveä hymy naamallaan.