Meillä ei ole koskaan suuremmin juhlittu vuoden vaihtumista. Toki aina ynnään mennyttä ja suunnittelen tulevaa. Vuoden vaihde rytmittää sopivasti elämää, mutta mitään suurta humua ja hulinaa en oikeastaan edes kaipaa. Yleensä vuosi ja joulunaika on yhtä hulinaa, joten vuoden lopun pyhät on hyvä viettää pienimuotoisesti ja mieluiten helposti poistumatta kotikulmilta. Tänä vuonna ei ollut yhtään mitään muita suunnitelmia kuin itse tehtyä perunasalaattia, nakkeja ja lihapullia!

Kuudelta oli herätys ja kiireellä pakkasin pikku-piskin kuljetuskassiin ja lähdimme tallille. Siellä kolme ihanaista odottelivat aamuporkkanoitaan ja kaurojaan.  Tavanomaiseen tapaan harjasin ne, kollasin lihaksiston ja kintut ja päästin yksi kerrallaan pihalle. Urho ensin, sitten Sella ja kakru viimeisenä. Ovat jo niin rutinoituneita, että eivät jää enää odottamaan Hopon johdattavan laumaa pihalle. Nykyään myös illalla tulevat jo rennosti sisälle ja pääpiirteittäin omiin karsinoihinsa.

Pihalla oli pimeä, joten laitettiin aamutallin ajaksi pihavalot päälle. Hetken kuluttua Urho olikin jo kulkeutunut puupussille ja toisen tovin kuluttua se oli siirtynyt vierastarhan säkille ja Tatanka oli siirtynyt puupussille. Mukavasti ne liikuskelevat päivän aikana paikasta ja säkiltä toiselle. Me huiskittiin tallihommat ja tehtiin karsinat iltaa ajatellen valmiiksi. Mietittiin, että laitetaan yöksi heinät säkkeihin ja otetaan ne aikaisemmin sisälle.

Ajeltiin kotiin lounaalle ja sen jälkeen Kari lähti heittämään Urhon kanssa vuoden viimeistä kevyttä lenkkiä. Kiersivät Ritasin peltolenkin ja käyttivät aikaa puolitoista tuntia. Kaikki askellajit läpi ja hevonen oli tuntunut hyvältä. Erityisen tyytyväinen Kari oli siihen, että Urho ei hötkyillyt satunnaisista paukahduksista tai mistään muustakaan. Etenit toivotulla tavalla toivuttuun suuntaan.

Kun lenkki oli tehty, niin Kari jäi vielä siivoilemaan tarhoja ja samalla seuraili, miten hevoset suhtautuivat kasvavaan jylinään sekä välkkeeseen. Tammat eivät oikeastaan olleet millänsäkään, mutta Urho oli hermostunut. Kohta kuuden jälkeen Kari otti ne sisälle. Yöksi jäi radia sekä yövalo päälle. Heinää oli vähän tavanomaista enemmän ja pihaton valot jäivät myös päälle. Toivottiin parasta ja pelättiin pahinta. Normaalisti meillä ei ole ollut mitään hässäkkää, mutta nythän kaikki on toisin.

Kuluneesta vuodesta en paljoakaan jää kaipaamaan. Urhon debytointi kv-tasolla on ollut valopilkkuja. Niidenkin kirkkautta vähän laimentaa se, että kummankin kisan jälkeen palauteltavaa on ollut aika paljon. Eivät ole olleet helppoja kisoja. Se että Sella ja varsa saatiin kotiin on luonnollisesti myös upeita asioita. Hopon poismeno ei unohdu ikinä. Se jää tästä vuodesta varmasti päällimmäiseksi muistoihin. Toivottavasti alkava vuosi on edeltäjäänsä parempi. Vuotta 2016 ei tule ikävä!

Sääolosuhteissa ei ole tapahtunut mitään muutosta. Päivällä aurinko ehkä pienesti loimotteli taivaanrannassa. Kun Kari lopetti työpäivänsä, niin lähdettiin tallille. Tavanomaisia juttuja. Kävin turhautuneena potkiskelemassa kentän pintaa. Kenttä ei ole ratsastuskunnossa. Ilahduttava juttu on se, että Urhon jalat ovat taas kuivat. Vammakintun vuohisnivelessä saattaa olla aamuisin vähän turvotusta, mutta muuten kintut ovat kunnossa. Sellan jalat ovat rutikuivat, niin kuin ne ovat aina olleetkin ja luonnollisesti Tatankalla on kaikki hyvin. Olen piileväsit vähän huolissani tästä paukkuajankohdasta. Tämä on eka todellinen tulikoe pienentyneelle laumalle. Toivon, että tilanne ei riistäydy käsistä ja ilotulittelu ei aiheuta mitään elämää suurempaa draamaa. Tänään meininki oli ainakin tyyntä ja rauhallista. Toivottavasti samaa saan sanoa myös seuraavien kahden vuorokauden aikana.

Puolilta päivin lähdettiin piskin kanssa ajelemaan Vammalasta kotiin. Olin reissuun tosi tyytyväinen. Pitäisi useammin lähteä liikenteeseen ilman mitään suunnatonta agendaa. Oikaistiin tallin kautta. Laittelin karsinat iltaa ajatellen valmiiksi ja heippailin hevoset. nyt on viikon verran ollut jotain +5 päivisin ylin lämpötila, joten maa alkaa olla pintasula. Samalla tämä tarkoittaa sitä, että Karia ahdistaa entistä enemän jokainen paskakikkare tallialueella.

Jaoin vielä kolmikolle iltapäivän väliheinät ja poistuin paikalta. Kari jatkoi tästä ja viihtyi tallilla iltamyöhään. En oikein tiedä, pitäisikö tässä alkaa toivo kevättä vai odotella vielä talvea. Mietiskelin kotona koneen ääressä alkavan kauden kilpailukalenteria. Olen yllättäen aika uudessa tilanteessa, sillä alkavana kautena mulla näyttäisikin olevan runsaasti nuoria matkaratsastajia luotsattavana. Olen tätä vähän vältellyt siitä syystä, että kikkailen nuorison kanssa jo viran puoltesta. Mutta katsotaan nyt, miten tämä lähtee enenemään. Nuorten kanssa toimimisessa on se hyvä puoli, että nuoret yleensä tekevät niin kuin sovitaan. Eivät sovella ja keksi omiaan. Hyvä kausi tästä on taas alkamassa. Ainakin vähän erilainen. Monessakin mielessä.

Aamulla lähdin kamalan kamamäärän kanssa ajelemaan Vammalan suuntaan kohta seiskan jälkeen. Satu puuhaili samaa aikaan tallilla ja Kari lähti töihin. Iltapäivällä äijä kävi tekemässä Urholla pitkästä aikaa lenkin. Käyntilenkki, sillä meillä on edelleen paljaat ja kovat pohjat. Tyytyväisiä olivat molemmat lenkin jälkeen. Tatankakin pääsi hetkeksi hommiin. Loppuillan Kari taas raapi tarhoista paskaa.

Mulla oli hyvä päivä kurssilaisten kanssa. Se on aina yhtä hienoa kohdata innostuneita ihmisiä ja vielä upeampaa kohdata innostuneita ihmisiä, joilla on tavoitteita ja potentiaalia niitä lähteä tavoittelemaan. Kurssin jälkeen päädyin Hevonkuuseen. Reissusta lisää Tien päällä-osiossa.

Illalla pääsin jakamaan viimeiset Suonpään joululahjat. Joka vuosi olen yrittänyt keksiä jotain uutta. Nyt kalenterin vierelle tulivat myös Suonpää-leikkuulaudat. On ihana muistaa jollain tapaa ihmisiä, jotka ovat vuoden aika olleet osallisina.

Caro laittoi hevoset aamulla ulos ja minä menin päivällä siivoamaan karsinat. Puuhastelin hetken kolmikon kanssa ja totesin ilokseni, että Urho liikkuu tavanomaiseen tapaansa. Kelit ovat raivostuttavat ja pihatot sekä katos ovat nousseet arvoon arvaamattomaan! Nyt pitäisi vaan jostain saada pikkupaaleja olkea.

Kari touhusi tallilla illan ja minä pakkasin Matkalla matkaratsastajaksi-kurssin materiaaleja ja rekvisiittaa kasaan. Aamulla lähden taas reippaana matkaan ja luentopaikan kanssa on sovittu, että pikku-piski saa lähteä assariksi mukaan. Kiva on taas päästä levittämään ilosanomaa.

Ripeä aamutalli ja kotiin puurolle. Yleensä Tapanina meillä on ollut tupa täynnä, mutta tämä vuosi oli erilainen ja tänään talo oli hiljainen. Oikeastaan todella hiljainen, sillä Kari käytti kaiken energiansa tarhojen siivoamiseen. Nythän niitä on hyvä siivota, kun lämmintä on edelleen viitisen astetta. Palautetta on vähän tullut siitä, että hänen reissunsa aikana en ole tarhoja siivonnut. Olisi kiva tietää, millä ajalla ja innolla. Nyt kuulemma suurin osa tarha-alueesta on taas siinä kunnossa, että valoisan aikaan äijä pystyy tallilla olemaan.

Pirtsakoina aamutalliin. Taas radiosta joulurallit soimaan ja talikot laulamaan. Uusi lantala on ajanut asiansa. Näillä näkymillä tyhjäys mennee kevääseen. Ja oikeastaan keväässähän tässä kohta ollaankin ja päivät pitenevät huikealla tahdilla – muutaman minuutin päivittäin!

Hevoset lähtivät hyvässä järjestyksessä pihalle. Tatanka poistuu aina viimeisenä ja jää pääsääntöisesti aina käytävälle haaveilemaan. Se haluaa seurustella ihmisten kanssa ja haluaisi myös tutkia muut karsinat jos sellainen mahdollisuus vaan aukeasi. Näin tälläkin kertaa. Harjasin kolmikon, kollasin kintut ja hätistin viimeisenkin pihalle. Tämän jälkeen taas juotiin glögit ja mietittiin seuraavan viikon tallivuoroja. Mulla on lomaa, mutta lähden keskiviikkona pitämään alkeiskurssia Tampereen suunalle. Kari taas ei malta töistään olla pois.

Tallilta suunnattiin suoraan Haudankoskelle. Oli saunaa ja sapuskaa. Suonpään leikkuulauta ja kalenteri saivat ansaitsemansa huomion. Aika vierähti siivillä ja kohta pitikin taas lähteä iltatallihommiin. Kari hoiteli sen jälleen. Kolme virkeää veikkoa siellä odotteli iltaporkkanoitaan.

Aatto alkoi aamutallilla. Eipä ollut lumesta tietoakaan joten ei myöskään mistään jouluratsastuksesta kannattanut haveilla. Maa on musta ja vettä sataa. Tarhakin on sen mukainen. Maa toki kova ja sen ihanampaa on kun sen jäisen ja muhkuraisen pinnan päälle sataa vettä. Kolmeen pekkaan (Pedro mukana auttamassa) hoideltiin hommat joululauluja kuunnellen. Lauran laittamat havut olivat olleet pienen mielenkiinnon kohteena, mutta pääosin edelleen paikoillaan. Juotiin glögit tallituvassa ja vähitellen suunnattiin kotiin nauttimaan notkuvasta pöydästä ja lämpimästä saunasta. Keli aiheutti sen, että mitään mieletöntä joulufiilistä ei ollut, mutta aina sitä jollain lailla tunnelmaan pääsee. Varsinkin kun ilta pimenee ja saa sytyttää knyttilöitä ja muita jouluvaloja. Ennen kotiin lähtöä sytytin tallin lyhtyyn kynttilä Hopoa ja Dottieta muistellen. Vaikea tuota kaksikkoa on ilman kyyneleisiä silmiä muistella.

Kari hoiteli iltatallin, joka olikin nopeasti tehty. Ehti kuitenkin kikkailla vedenkeittimen kanssa siinä mittakaavassa, että kotona pääsin antamaan ensihoitoa palovammoihin. Tietenkään ei lääkäriin lähdetty. Hevosilla kaikka hyvin ja tyytyväisinä olivat tulleet vesisateesta sisälle.

Kiltteinä olimme taas olleet ja pukki muisti meitä runsaskätisesti! Kiitos kaikille ja Hyvää Joulua!

Kari piti ansaitun vapaapäivän ja aloitti sen lyömällä Urholle kengät jalkaan. Koska lumesta ei ole tietoajaan ja äijän seuraava työmatka lähestyy, niin päädyttiin tähän. Tämä talvi on varmaan mun elämäni talvista surkein. Saa nähdä, jos vielä luntakin saataisiin, mutta erittäin huonolta näyttää.Koppurainen, muhkurainen pohja ei ole kenenkään mieleen ja hevosten liikuskelun tarhassa se tekee melkoisen vaikeaksi.  Hopo aikanaan tamppasi kulkureitit ja se saa nyt olla Urhon tehtävä. Muille ei kuulemma ole kenkitä tiedossa.

Tallihommien jälkeen Kari lähti kauboille ja mä kiirehdin Lauran kanssa tallille. Käytiin ensin autolla katsomassa yksi reitti ja sen jälkeen tyttö lähti samalle taipaleelle Sellan kanssa. Mä jäin siivoilemaan karsinoita ja puuhailemaan sitä sun tätä. Ratsukkoa saapui ajallaan ja tyytyväisenä. Kuivateltiin tamma ja juotettiin sille ansaitusti melassivettä. Tämän jälkeen se pääsi taas Tatankan ja Urhon kanssa pihalle ja kaikki saivat aimokasan heinää turpansa eteen. Me Lauran kanssa lähdimme kotimatkalle. Tyttö hypisteli ja helisteli lahjapakettiaan. Vannotin häntä avaamaan sen vasta jouluaattona. Tässä vaiheessa voi varmaan paljastaa että laatikko piti sisällään ihanan, iskemättömän LAS-kypärän.

Kari teki vielä iltatallin ja vähitellen aloimme rauhoittua jouluun. Mulla on vuoden työt tehtynä ja nyt on viikko aikaa nollata ja aloittaa uutta.

Karilla oli kengityshommia ja hän singahti niihin töistä suoraan. Mä kävin nappaamassa Lauran kyytiin ja tarkoitus oli jatkaa harjoituksia Sellan kanssa kentällä. Kenttä oli kuitenkin muuttunut luisteluradaksi, joten lähetin ratsukon heijastimin varustettuna maastoon. Tekivät tunnin rauhallisen lenkin. Sella oli muutamaa asiaa vähän kavahtanut, mutta muuten homma oli ollut smoothia kuin silkki. Sella sai melassivetensä ja koko kolmikko sai väliheinät. Sitten meillä oli kiire kotiin, sillä mulla oli vielä melko monta juttua tehtävänä ennen joulua.

Kari palaili aikanaan kengityshommista ja teki iltatallin tullessaan. Ehti vähän raapia tarhaakin puhtaaksi, sillä hän menettää yöunensa siitä, että paska makaa tarhassa. Hyvä asia tässä on se, että kun lunta ei ole, niin keväällä ei tarhassa ole niin paljoa paska koska sitä voi lapioida pois jo nyt.