Ja niinhän siinä kävi, että aamulla ei ollut asiaa ylös sängystä Eikä ollut seuraavaan kolmeen päivään. Olin aika sakeassa usvassa kolme vuorokautta ja yritin tehdä kaikkeni, että saisin itseni kuntoon ennen loppuviikkoa. Kari ja Caro hoitelivat hevoset. Kelit olivat aika kivat ja saivat pihatarhat uudistettua. Mä nukuin.

Keskiviikkona hevoset pääsivät laitumelle. Lauran piti tulla avuksi, mutta hänelle tulikin muuta menoa ja mo olin ulkona kuviosta. Caro ja Kari tekivät sitten kaksi lenkiä. Ensin herkkupöytien ääreen pääsivät nuoriso-osasto, jotka löyvät turvat maahan ja alkoivat syödä. Hetkeä myöhemmin valvoiset vauhtikoneet tulivat paikalle. Muutama juoksuaskel siinä otettiin, mutta varsin rauhallista oli. Ilmeisesti Sella on jo seestynyt keski-ikäinen, koska sitä ei enää kiinnosta pistää laulaa sekaisin siinä kohtaa, kun vapaus koittaa.

Vähän pyrähtelyä ja pään kieputtelua, vähän Orvokin häätämistä kauemmas, vähän syömistä ja vähän jaloittelua. Jotain otököitä lenteli ilmassa, mutta eivätköhän siedä sen, kun ihanaa tuoretta on tarjolla. Toivottavasti kelit pysyvät nyt  hyvinä ja toivottavasti on siedätetty riittvästi vihreälle. Kamalasti on tullut ähkyuutisia ja kaviokuumeuutisia ja en halua meille mitään sellaista. Tätähän se aina on: toivotaan, toivotaan-juttuja.

Ajoin aamulla kuuden jälkeen tallille. Hevoset olivat tyytyväisinä sisällä. Auton lämpömittari näyttä kahta ja kun tallissa useampi räppänä oli jätetty auki, niin tallin lämötila oli 8 astetta. Eli oikeastaan juuri se, minkä toivoisin olevan yölämpötilan pihalla, jos hevoset olisivat laitumella. Harjailin ja kollailin koko sakin ja lähetin pihalle. Orvokki halusi jäädä käytävälle tupeksimaan ja Tatankakaan ei sitten halunnut lähteä omasta looshistaan. Sain töniä niitä moneen kertaan ennen kuin liipaisivat pihalle. Siivosin karsinat ja katselin lauman touhuja. Se on aina yhtä seesteista katseltavaa näin aamulla, kun nelikko keskittyy heiniinsä. Vähitellen lähdin kohti kotia ja pieniä päiväunia. Kari veteli suorilla puolille päivin.

Iltapäivällä lähdettiin taas tallille. Kari oli kipeä, mutta oli pakko saada kesätarhahommaa vietyä eteenpäin. Laurakin tuli mukaan ja totesi, että voidaan keskittyä aitojen rakentamiseen ratsastamisen sijaan. No likka heilutti rautakankea, Kari heilutti lekaa ja mä heiluin itse. Saatiin kuja valmiiksi ja purettua väläiakaiset langat pois. Oma kolmikko laidunsi taas pellon reunassa ja kolmikkoa katsellessa totesin, että Urho on vähän ep. Kari kävi tutkimassa tilannetta ja kappas vaan, ruuna oli jossain tiukassa tilanteessa mennyt turvalleen. Molemmat polvet olivat auki ja turpa veressä. Taas ei voinut muuta kuin arvailla ,että mihin ihmeeseen se on vetänyt pahkat. Todennäköisesti Orvokkia jahdatessaan. Eli ehkä se oli sitten oikein sille.

Kotimatkalla Kari veteli takapenkillä sikeitä. Laura oli kaivanut lantalasta äidilleen lannoitetta ja ideoi itselleen kesäkuuksi hevospaskabusinesta. Illalla ennen nukahtamista mun kurkku alkoi tuntua karhealta ja se oli sitten siinä…

Kari lähti aamulla vajaakuntoisena tallille ja mä lähdin täysissä voimissani töihin. Toiset ja samalla viimeiset Suvivirret soivat. Nyt on enää muutama viikko aikaa päivittää omaa osaamista, hoidella muutama roikkuva juttu ja siivota pöytä kesäkuntoon. Kari päätti puuhata vielä ruohonleikkurin parissa tallireissun jälkeen ja kun se oli tehty, niin ukko olikin ihan puolikuollut ja painui nukkumaan.

Hevoset otettiin taas yöksi sisään, sillä luvassa edelleen lähes nollaan painuva  lämpötilaennuste.  Ennen sisäänottoa tein niille kuitenkin peltotielle perinteiseen tapaan harjoittelulaitumen ja oma kolmikko nakersi siellä ja Orvokki omalla lohkollaan. Orvokki otettiin ensin sisälle ja sitten oma kolmikko tuli itse valitsemaansa järjestykseen. Tammat ensin ja Urho sitten kaikessa rauhassa omaan tyyliinsä viimeisenä. Kun se käveli tallin käytävää pitkin se heilautti tervehdykseksi päätään muiden karsinoiden suuntaan. Ihan niin kuin Hopo teki aina tullessaan viimeisenä talliin. Jäin miettimään, että Urholla on ollut valtava kasvun paikka. Se on noussut vuodessa oman pikkulaumansa pohjimmaisesta lauman johtajaksi. Siitä on tullut jotenkin myös aika tyyni uudessa roolissaan.

Kari yski ja sätki koko yön ja mä mietin, että takuuvarmasti olen seuraavaksi kipeä. Mukava tuliainen Göteborgista!

Karin piti reissulta kotiuduttuaan lähteä heti Urhon kanssa lenkille, mutta A) hän oli tulossa kipeäksi ja B) pohjoinen Siperian tuuli kuljetti mukanaan kaikkea kissaa pienempää, joten jättivät väliin. Hevoset tulivat erittäin halukkaasti sisälle talliin yöksi. Kesästä ei ole tietoakaan ja keli on oikeastaan jopa hyytävä. Untsikalla olen jo parina aamuna lähtenyt töihin ja autosta saa laittaa lämppärin päälle.  Oma iltani meni lukuvuotta lopetellessa.

Kari ehti kaiken muun lisäksi piipahtaa keskustassa hakemassa mun passin. Vähän meni tiukille, kun vetkuttelin anomuksen jättämistä. Nyt on viisumi valmiina, olihan mulla Venäjän Olympiakomitean kutsu perusteluna ja ilmeisesti mitään venäjävastaista toimintaa en ole harjoittanut. Yöllä sain  myös junaliput varattua. Oli siinäin oma vaivansa kaikkine passinumeroineen ja muine tietoineen kahteen kertaan näpyteltäväksi. Viikon päätä onkin jo Pietarissa täys hulina käynnissä. Mukava päästä reissuun ja odotan jotain vähän erilaista tekemistä, kuin meillä tai muissa naapurimaissamme. Matkaratsastus lajina tuntuu nauttivat vähän jokaisessa maassa erilaista arvostusta ja sillä on erilainen status. Tämä näkyy myös siinä, miten kilpauluja järjestetään. Jokaiselta reissulta on jotain tuliaisia tuotavana siitä, miten asiat voisi tehdä ja samalla pystyy kehittämään omaa tekemistään ja myös muiden lajin parissa toimivien tekemistä. Ikävä kyllä emme ole ihan edelläkävijöitä, joten opittavaa on paljon.

Kari reissussa ja mulla viimeiset vitsaukset duunissa. Caro hoiteli hevoset. Väilillä pitivät sadetta katosessa ja piilottelivat Siperiasta puhaltavaa pohjoistuulta. Välillä taas maistelivat tuoretta ruohoa tilapäistarhassaan. Kesästä ei ole tietoakaan. Ulkoillessa pitäisi olla pipo päässä ja pitkät kalsarit jalassa. Hevosia pitäisi melkein loimittaa, sillä ovat ohuessa karvassa, mutta kelit ovat kuin marraskuussa. Rakeitakin on saatu ja vähän pohjoisempana tulee räntää. Niin että hyvää kesää vaan!

Kari ja Laura painelivat tallille etukenossa ja laittelivat hevoset lenkkikuntoon. Nyt alkaa olla viimeiset hetket saada Sellan ja Lauran kisarutiinit kohdilleen sillä tavoite kisa on viikko ennen juhannusta Liedossa. Menivät kohtuurauhallisesti 12 km lenkin metsässä samoillen.  Kari otti vähän videomateriaali Lauran ratsastuksesta ja tutkailtiin sitä lenkin jälkeen. Mä ajelin Pedron kanssa pakalle vasta lenkin jo loputtua. Laiteltiin hevoset nappailemaan vihreää ja siivoiltiin tarhoja. Sateenuhka oli ilmeinen ja näin ollen otettiin hevoset yöksi sisään. Aika erikoista on, että lämpötilaa laskee vielä oisin lähemmäs nollaa ja ollaan ihan juuri kesäkuussa.

Hevoset saivat kekkuloida keskenään. Kari kävi illalla hoitelemassa perusrituaalit ja tarkisti, että kaikilla on kaikki hyvin. Vettä kuluu  ja oikeastaan joka päivä saa vettä lisätä lähemmäs 150 litraa.

Puolilta päivin ajeltiin kolmisin (Laurakin mukana) tallille. Nuoriso-osasto pistettiin tuoreelle ja valkoiset lähtivät lenkille. Itse iskin kiinni talikkoon, sillä olin saantu päähäni, että nyt tarha-alue pitää siivota pienimmästäkin kikkareesta. Keli oli hyvä ja sopivasti tuulinen, niin satunnaiset paarmat ja muut öttiäiset pysyivät kurissa. Mulla oli kaikenlaistaa puuhaa tehtäväksi, kun muut olivat ratsastamassa. Hommat vähän keskeytyivät, kun portin taakse ilmaantuivat Late ja Sennu ratsastajineen! Kaverukset olivat juuri aloittaneet laidunkautensa ja lähteneet vähän liikenteeseen. Tulivat siis moikkaamaan meitä ja ihmettelemään varsaa, joka ei enää oikeastaan edes ole varsa. Riitta totesi, että s eon kuitenkin vielä niin uusi, että kiiltelee. Hörötettiin sitä sitten porukka ennen kuin jatkoivat lenkkiään ja mä palasin puuhiini.

Lenkki oli mennyt hyvin. Vauhti pysyi maltillisella ja Kari yritti kerta kisaamisen lainalaisuuksia esimerkiksi vauhdinjaosta. Se on sitten toinen juttu, menikö jakeluun. Vain muutaman kerran Sella pyyhkäisi ohi omavaltaisesti. n. 17 km heilahti n. tuntiin ja varttiin. Tallin pihalla mitattiin sykkeet ja huuhtaistiin hevoset. Kuten olettaa saattoikin, oli Sellan palautuminen nopeampaa ja totuuden nimissä on tällä hetkellä kyllä paremmassa kunnossakin. Nyt pitäisi alkaa Urhon kanssa työskennellä vähän pitkäkestoisemmin, että saadaan se heinäkuun kisoihin starttikuntoon.

Isot hevoset pääsivät vuorostaan vihreälle ja kakrut otettiin tavanomaiseen tarhaukseen. Laiteltiin hommat iltatallia varten valmiiksi ja ajeltiin kotiin. Kymmeltä kävin Pedron kanssa antamassa niille yöheinät ja toivotin hyvät yöt. Ihana oli ajella kotiin kesäisessä illassa: valoa, lämpöä ja kesän tuoksua. Ennuste lupaa alkavalle viikolle kehnoa, mutta ollaan silti toiveikkaita.

Iltapäivällä uurastettiin harkkatarhan kanssa. Tarkoitus on päästä harjoittelemaan laiduntamista. Ensin kartoitettiin alue. Simo ja  ja Caro olivat repineet ja raijanneet jo suurimmat rojut pois ja alue olikin jo tosi hyvässä kunnossa, kun saavuttiin paikalle.  Keräiltiin vähän risuja alta pois, Kari alkoi purka vanhaa aitarakennelmaa Caron avustuksella ja mä virittelin väliaikaisista laidutikuista tilapäisaitaa. Sinne pääsivät sitten kukin vuorollaan vähän nappailemaan tuoretta. Myös piha ja kentän reunukset on hyvällä hoidolla. Puuhattiin ihan tosissamme ja saatiinkin paljon aikaseksi. Hevoset jätettiin ulos yöksi. Heinää on jouduttu jo jatkamaan Pro Haylla ja vettä menee vuorokaudessa mielettömiä määriä, mutta otukset tuntuvat nauttivan olostaan. Sinne jäivät heiniään rouskuttamaan.

Caro hoiteli aamutallin ja me lähdettiin kaupunkiin hoitamaan mm. mun viisumiasiaa.Venäjänreissuun ei ole enää kuin reilu pari viikkoa aikaa. Mielenkiintoista päästä näkemään sikäläistä toimintaa. Tutut nimet tuomaristossa, mutta varmasti silti on opettavainen reissu tiedossa. Toivottavasti säätkin suosivat.

Tässä ja nyt kelit ovat kohdillaan. Ruoho kasvaa. Sadetta kaivattaisiin, että kasvaisi paremmin ja hevoset pääsisivät laiduntamaan. Iltatallin jälkeen käytiin vielä laitumien tilaa tsekkaamassa ja kyllä ruoho tosiaan saisi vielä vähän nousta ennen kuin nämä tuuliharjat sinne kannattaa viedä. Alustavasti sovittiin ajankohtaa viikon päähän.