3.10.2005

Kiipeän selkään kahdeksalta aamulla ennen töihin lähtöä. Hopo on valmisteltaessa kiltti ja lenkki menee muutenkin kivasti. Virtaa on kuitenkin mielettömästi ja takapellolla ravaamme mäkeä ylös moneen kertaan ja poika lämpenee oikein kunnolla. Kiirettä on edelleen niin paljon, että volteilla se kanttaa jälleen mielettömästi.

Hiekkatiellä teemme väistöjä ja käännöksiä ja ne meneekin kivasti, mutta kun taas tullaan uudelle kentälle, jonka laidassa estekalusto houkuttelevasti seisoo, niin poika on ihan pitelemätön. Ei kuuntele, eikä ehdi, puskee vaan kohti esteitä. Tyydymme näin ollen muutamaan kiemurauraan ja kahdeksikkoon ja jatkamme peltoreittejää pitkin takaisin tallille.

Loppuhoidon aikana Hopo on esimerkillisesti, mutta puomilla ei olekaan muita. Taluttelen sitä vielä pellolle napsimaan viimeisiä vihreitä ja sitten takaisin laitsalle porkkanoiden kera.

2.10.2005

Tallilla taas aamulla varhain. Kari oli kuullut Merkulta, että uutta kenttää saa käyttää, vaikka aidat vielä puuttuvat. Olimme suunnitelleet, että kiertelen ensin Hopon kanssa reippaan peltolenkin ja sitten menemme uutta kenttää koittamaan.

Kenttä on entistä suurempi, mutta jotenkin se tuntui Hopolle silti pieneltä. Voi olla, että puuttuvat aidat aiheuttivat sen, että vauhtia oli liikaa ja sen vuoksi kenttä tuntuu ahtaalta.

Mulla on jotain häikkää istunnan kanssa. Jalustinhihnat eivät tunnu millään mitalla hyviltä ja toisen hihnan venyneisyys häiritsee pahasti. Lisäksi en ole tottunut uuden kengityksen tuomiin muutoksiin hevosen liikeessä, vaan heilun ja keinun satulassa huonolla tasapainolla. Aamun touhu ei mennyt perjantaita tai lauantaita paremmin. Volteilla Hopo tuntuu kanttaavan niin, että kaatuu ja väistötkään eivät onnistuneet toivotulla tavalla. Käännöksissä vähän sanomista ja kokonaisuudessaan ratsastuksesta ei jäänyt kovinkaan onnistunutta fiilistä. Kentän pohja sen sijaan tuntui loistavalta.

Ratsastaja vaihtui ja Kari puolestaan pyöritti poikaa hetken kentällä. Vauhtia oli edelleen kamalasti ja isoillakin ympyröillä se veteli ihan kallellaan, vaikka ratsastaja kuiknka koittaa pitää sisäpohjetta vastassa. Kari veti itsensä hikeen ja sitten taas vaihtui ratsastaja.

Keventelin muutaman kierroksen ja lähdimme sitten vielä sänkkäreitä pitkin verkkalenkille. Ratsastaminen on aina kivaa, mutta tällä kertaa jäi vähän hampaan koloon, kun ei saanut yhteispeliä toimimaan niin hyvin, kuin parhaimmillaan. Kotona aloin pommittaa Pauliinaa tekstiviesteillä, että missä vika, kun suksi ei luista.

30.9.2005

Rajakulmassa tunnit. Vauhtia riitti alusta loppuun ja hikosimme molemmat. Siirtymillä pelottava juttu oli tietöiden takia laitetut väliaikaiset metallisillat. HUI!

29.9.2005

Pikku-Pauliina käy toista kertaa selässä. Yhteistyö sujuu ihan kivasti ja vähän saatiin uutta kuvamateriaalia katseltavaksi. Pauliina tekee päätöksensä, että hän alkaa käydä Hopoa ratsastamassa pari kertaa viikossa.

27.9.2005

Hopolle talutuslenkki ja paljon vihreän mutustelua siinä samalla.

26.9.2005

Pikku-Pauliina käy kokeilemassa Hopoa ja on polleen varsin tyytyväinen.

25.9.2005

Hain Hopsukan laitsalta kahtakymmentä vaille kymmenen. Taas se alkoi köpötellä “portille” päin, kun pari kertaa mäeltä vislasin. Olimme samaan aikaan portilla. Hopo hörähteli, näki minut ja tietenkin tuliaisina oli pari herkullista omenaa. Hyvin nukutun yön jäljiltä polle oli ihan purussa ja kutterissa. Lauantaina oli ilmeisesti myös piehtaroitu raivokkaasti, sillä polle osoittautui mielettömän pölyiseksi.

Kahden ihmisen voimin harjasimme sitä moneen kertaan ja sitten kamat päälle ja eukko selkään. Olemme vähän perehtyneet matkaratsastuksen saloihin ja tänään olimme päättäneet ottaa aikaa yhdeltä peruslenkiltä ja illemmalla käydä mittailemassa kuinka pitkä matka on. Kari polki menemään jopolla ja minä puolestani Hopolla. Matka taittui väliin rennosti kävellen ja väliin reippaasti ravissa. Aamupäivä oli aurinkoinen ja Hakalantien maisemissa oli paljon lenkkeilijöitä ja muita reippailijoita.

Parin tunnin taivalluksen jälkeen pidimme pientä lepotaukoa omassa pihassa. Hopo tyhjensi rakkonsa ja nappaili ihanan vehreää syysruohoa apiloilla ja muilla pihan rikkakasveilla höystettynä. Jopoilija ja Hopoilija nauttivat ansaittuja virvokkeita ja hetken huilin jälkeen Hopo sai taas työkalut suuhun ja köpötteli Karin kanssa viimeisen siirtymän kotoa tallille. Palkkiona taas sylillinen omenaa ja päiväheinät.

Myöhemmin kävin matkoja mittailemassa. Selvisi, että Tiipiiltä kotipihaan on aika tarkalleen 5 kilometriä matkaa mutkittelevaa ratsastusreittiä pitkin. Matka, jolta otettiin aikaa ja johon aikaa kului tänään 1 tunti 50 minuuttia oli n. 14-15 kilometriä. Matkaratsastuksen ihanneaikakisassa 15 kilometriä pitää suorittaa 1h 15 minuutin ja 1 h 35 minuutin väliin. Eli meidän rentoa sunnuntailenkkiä ei kamalan paljoa tarvitsisi rutistaa, jotta tuohon haarukkaan pääsisi. Lenkin tuntivauhti oli n. 7 km/h ja kisoissa liikutaan 8-12 km/ h vauhdilla. Pitää kai lähteä ostamaan Hopolle syke- ja askelmittari, jotta treenaaminen voidaan aloittaa….

23.9.2005

Pitkästä aikaa kunnon liikuntaa! Kari panee pollen viiden aikaan valmiiksi ja hyppää selkään. Matka kohti Rajakulmaa alkaa taas. Syksy on jo niin pitkällä, että polle saa suojien lisäksi kinttuihinsa heijastimet ja häntäheijastinkin laitetaan heilumaan.

Rajakulmassa kuski vaihtuu ja on minun vuoroni rytyyttää tunti läpi. Menoa ja nokitusta! Pienet pidätteet eivät tunnu missään ja painellaan ympäri kenttää niin että hipulat vinkuu. Mikään homma ei oikein onnistu, kun vauhtia on niin kamalasti. Tunnin jälkeen minä olen ihan poikki ja Hopo hiessä.

Kari köpöttelee heijastimet kiiluen takaisin kotitallille. Matkan varrella ensimmäisen kerran ratsukko kohtaa selvää häirintää. Muutama teini koittaa saada Hopon pelästymään keinolla millä hyvänsä ja rossaavat Hopon ympärillä fillareillaan kiljuen ja rääkyen Karin tulikiven katkuisesta sadattelusta huolimatta. Eipä Hopo tuosta kuumene, mutta ratsastaja sitäkin enemmän. Hopo olisi voinut jättää Rajakulman porttiin kohdistuneen kolistelunsa tähän episodiin, niin olisi teinien leikit loppuneet siihen. Meitäpä on niin moneen junaan.

22.9.2005

Hopon viikko on kulunut Paasisalojen omppuja mussuttaen ja kevyesti liikkuen. Syynä tähän on jälleen eukon sairastelu ja äijän kiireet.

17.9.2005

Hopolla olikin tänään paljon aktiviteetteja. Heti aamusta jo ennen kahdeksaa painelimme toppatakeissamme tallille ja laitoimme pollen kuntoon. Se on alkanut jo kasvattaa talvikarvaa ja tuntui mukavan pörhöiseltä. Kari hyppäsi selkään ja köpötteli kentälle lämmittämään hevosta ja puoli yhdeksän kieppeillä Pauliina hyppäsi selkään. Tavoitteena oli tutkailla ovatko väistöt ja etuosan käännökset parantuneet ja miten kengitys on liikettä muuttanut. Lisäksi toivoin Pauliinan tsekkaavan väistöjä ravissa ja takaosan käännöksen. Takaosan käännöstä Hopo tuntuu tarjoavan aika usein ihan luonnostaan ja Pauliinan pyynnöstä se teki sitä hienosti.

Pauliina kehui poikaa taas niin, että olimme pakahtua ylpeydestä. Uhkaili jopa ostavansa hevosen, jos kyllästymme. Eipä ole pelkoa, että kyllästyisimme. Väistöt ja käännökset olivat kuulemma kehittyneet roimasti. Väistöt ravissa eivät meinaa onnistua syystä tai toisesta. Pauliina arveli, että liikettä eteen on niin paljon, joten ristiaskeleet voivat olla vähän vaikeat ottaa.

Kengitys oli Pauliinan mielestä muuttanut hevosta paljon. Etuosan liike oli vähän pienentynyt, mutta toisaalta liikettä on ollut niin paljon, että välttämättä tämä ei ole paha asia. Laukassa polle pyrki muutaman kerran ottamaan ristilaukkoja ja muutenkin kengitys mitä ilmeisimme vaikuttaa suuresti juuri laukkaan. Anssin mukaan hevoselta vie vähän aikaa tottua uuteen kenkään, joten täytyy nyt vain rauhassa katsella, miten askellus asettuu. Toisaalta, vaikka liike pienenisi, niin aika merkittävää on sekin, jos kengät alkavat pysyä etusissa paikallaan.

Pauliinan jälkeen Kari vielä vähän pyöritteli ja sai ohjausta. Kun itse olen koko ajan kuumeessa, niin jätin ratsastuksen tälläkin kertaa väliin. Tämän jälkeen kotona nautittiin Hopon liikkeestä videota katsellen.

Illalla poikaa kävi tervehtimässä uusi vuokraajakokelas. Ei tyttö ainakaan ensinäkemästä pelästynyt, vaan tulee lähitulevaisuudessa pollea kokeilemaan. Saa sitten nähdä, mitä jekkuja Hopsulainen keksii.