Kari ja Jarko suuntasivat iltapäivällä Ritasiin ja hirvittävällä tempolla alkoi tolppaa upota maahan. Kun ennätin muutamaa tuntia myöhemmin paikalle, niin tarhojen välinen kuja oli jo melkein valmis ja lantalan etuosan muoto oli löytynyt. Samaan aikaan Riitta ajoi pihaan ja antoi asiantuntijalausuntonsa. Luonnollisesti kierrettiin paikat ympäri. Riitta lupasi tulla lähiaikoina kääntelemään autoaan pihassa ja mittailemaan oikeita tulokulmia.

kun Riitta poistui paikalta ja meillä hommat jatkuivat, niin pihaan saapui Sari Sennun kanssa ratsain. Sennu oli kengitystä vailla, joten Kari veti essun eteen ja alkoi hommiin. Sarin kanssa kierrettiin tilukset ja Jarko jatkoi puuhiaan. Kengityksen jälkeen juotiin kahvit ja tehtiin loppuhommat. Siirsin Hempan pelletit uuteen karsinaan ja perustin vieraskarsinan. Ratsukko poistui uutta ratsastuskujaa pitkin ja uudesta portista ulos. Hyvin toimi.

Hevoset ovat jo saaneet laitumelle lisäheinää, joten totuttelu esikuivattuun on alkanut. Pitäisi pyytää ensimmäinen muovitettu paali pihaan, niin alkaisi olla valmius talviruokintaan kunnossa. Aika jänniä aikoja, kun vähitellen arjen rutiinit alkavat muotoutua.

Kari kävi töiden jälkeen varsalassa. Meno oli taas vauhdikasta ja maanantaiseen tapaan osa touhuista myös taltioitui. Ihanaa on tammojen oleilla entisestään laajennetulla laitumella. Tammojen luota Kari siirtyi herrojen luokse ja samalla hän kävi vielä pyöräyttämässä muutaman reiän aitatolppia varten. Myöhäksi meni taas, sillä kävi vielä kotimatkalla palauttamassa lainailemiaan tavaroita.

Hain Jarkon puoli yhdeksältä ja ysiltä oltiin jo tallilla pupulan kimpussa. Mä lapioin ja Jarko kärräsi. Välillä oli pakko pitää pientä taukoa. Samalla tohinalla vedettiin kanala tyhjäksi. Ensi kesään jää pesuhommat, mutta nyt tilat on ainakin tyhjinä ja tuulettuneina. Ainakin pupulaan voi säilöä lisää heinää, jos tarvetta on. Ja säilytystilaahan ei koskaan voi olla liikaa.

Kun lapiohommat oli tehty, niin aloitettiin vanhojen aitojen purkuhommat. Vähän muista erillään ollut iso tarha katoksella muutetaan vierastarhaksi. Caro toivoi, että muutama elossa oleva koivu eristetään, joten siltä osin tarha pienenee vähän. Lisäksi siirretään poistumisreitti pihalta peltotielle ja sen myötä tarhasta höylätään myös pieni siivu pois. Jarko hurisutti Makitaa ja mä keräilin lankoja ja kanniskelin lankkuja. Homma eteni hitaammin, kuin olin kuvitellut, mutta juuri ja juuri saatiin urakka valmiiksi ennen kuin Kari saapui unihiekkaa silmistään pyyhien työyön jäljiltä.

Toby ja Jenni haettiin myös paikan päälle. Käytiin katsomassa isoja poikia ja pistettiin grilli käyhäämään. Paljon saatiin pienelläkin porukalla aikaiseksi ja sääkin suosi. Samoissa merkeissä täytyy vielä viikolla jatkaa ja maalaushommat jätän suosiolla tuleville kesille. Kun nyt tarhat alkavat muotoutua, niin homma alkaa olla syksyä vaille valmiina.

Aamupäivällä ajeltiin taas Ritasiin ja helteen johdosta otettiin Kylikseltä jädet. Terde oli täynnä kilpa/kuntopyöräilijöitä! Kari pudotti mut laitumen reunamille ja otin pojat laitumelta ja lähdettiin hiipimään tallia kohden. Kari tuli vastaan ja iso tie ylitettiin turvallisesti kahden taluttajan ja kahden hevosen voimin. Ei oikein tohdi yksinään kuljetella, sillä asfaltilla ajetaan aika reippaasti

Hevoset pääsivät hetkeksi talliin viileään. Ulkona olikin melkoinen helle. Koko elokuun on jaksanut paistaa ja nytkin päivien keskilämmöt on 10 astetta yli normaalin. Kesäkuu ja heinäkuu olivat vuosisadan surkeimmat ja elokuu nyt uskomattoman lämmin ja hieno. Harvoin elokuun loppupuoliskolla helle on hellinyt. Kari otti Hopon kengitykseen, sillä se oli pudottanut hetken kilkanneen kengän. Jaksoi paappa taas hauskuuttaa itseään ja keksi kaikenlaista jäynää. Mä siivoilin paikkoja ja seuloin vanhan roskiksen sisältöä. Aika epäkiitollinen homma, mutta nyt sekin on tehty.

Kun Hopo oli kengitetty, niin kaivettiin Omega esiin ja oikein nahkasuitset. Siitä onkin jonkin verran aikaa. No ei mitään, sikapainava CB selkään ja muitsu perään. Hopo tuntui tosi hyvältä ja jos mahdollista, niin vielä paremmalta tuntui pyöritellä sitä omalla kentällä. Urho hölkötteli kentän ulkopuolella omia kuvioitaan ja Kari istui pihaton varjossa hörppien kahvia. Asiat aika lailla niin, kuin niiden tuleekin olla. Kenttä on vaan alkanut ruohottua, kun ei sitä ole kesän aikana juurikaan käytetty. Möyhittiin nyt Hopon kanssa jonkin verran ja täytyy vaikka huomenissa lähteä kitkentähommiin.

Hevoset saivat vielä touhuilla keskenään tarha-alueella. Mulla virtasi luonnollisesti hiki ja kun olin hetken viilennellyt itseäni tallituvassa, niin otettiin pojat yksi kerrallaan suihkuun ja myrkytykseen. Sitten lähdettiin lompsimaan takaisin laitumelle. Taas oli tarjolla uusi herkkuheinälohko. Jäin katselemaan kolmikon touhua, kun Kari lähti hakemaan autoa. Päätin mennä ottamaan kuvia ja mennessäni hipaisin lankoja. Tälli oli sitä verta tiukka, että oikein polvissa sävähti. Tuli mieleen, että edellisenä iltana olin vähän Erikalle mutissut, että ei meidän kolmikko kyllä taida uuden lohkon langoissa pysyä. Nyt tiedän, kyllä pysyy.

Töiden jälkeen pakkasimme autoon pehmusteet persauksien alle ja lähdimme Ridasjärvelle. Poikien kanssa humputeltiin hetkinen ja siirrettiin se herkkuapajilta vähän köyhemmälle puolelle. Hopo sai pillerinsä ja tämän jälkeen kiirehdittiin Päivölän kesäteatterin yönäytökseen. Tunnelma oli hieno. Tarkoitus oli mennä katsomaan viimeinen esitys, mutta koska Karille napsahti taas viikonlopputöitä, niin Riitta sai puhuttua meidät toiseksi viimeiseen näytökseen. Toppatakit olivat ihan asiaa, kun mustalaisleiri muutti taivaaseen. Selvä merkki siitä, että kesä on väistymässä talven tieltä. Tuttuja naamoja ja tuttuja turpia näkyi lavalla yhtenään ja täytyy myöntää, että hevoset rooleissa kyllä säväyttävät. Riitta on meitä sitkeästi pyytänyt katsomaan ja kerrankin saatiin aikataulut järjestettyä siten, että päästiin mukaan.

Kari kävi hakemassa tammat sisään.

Töiden jälkeen kiireesti tallille. Kari alkoi askarrella pesukarsinan lattiakaivokuviota ja minä lähdin fillarilla nuttura täristen laitumelle. Pojat olivat perimmäisessä nurkassa, mutta Urho bongasi mut jo kaukaa ja lähti reippaasti siirtymään portin tuntumaan. Vaihdettiin hevosten kanssa kuulumiset. Olivat hyvällä tuulella ja miksipä eivät olisi, kun on hehtaaritolkulla tilaa liikkua, katos tarvittaessa pään päällä, upeat kelit ja sapuskaa piisaa. Kolmikko alkaa olla aika tiivis porukka ja varmasti siirtyminen sisäruokintakaudelle sujuu hyvin. Sarin kanssa vaihdettiin muutama sananen ja lähdin takaisin samoja renkaanjälkiä.

Tallilla viemäri laitettiin testaukseen ja valutettiin varavesisäiliönä käytetty kuutio tyhjäksi. Hyvin toimi ja samalla sain karsinan pestyä. Yksi asia taas valmiina. Suojaritilä tosin täytyy hankkia, tai tammojen saavuttua alkaa sattua vahinkoja. Moni asia toimii, kun ollaan poikaporukalla, mutta kun tytötkin ovat tulossa kotiin, niin ihan samat turvajärjestelyt eivät enää riitä.

Sellan, Tatankan ja Urhon kavioiden raspaus. Sella ja Urho ottivat raspia vastaan kuin vanhat tekijät ja Tatanka niin kuin uusi tekijä. Eli nyppi ja häsläsi. Hiljaa hyvä tulee, eikä tilanne kuitenkaan ollut epämiellyttävä varsalle tai raspaajalle.

Kari meni heti aamusta katsomaan Tatankan tilannetta ja se vaikutti hyvältä. Töiden jälkeen ukko kiirehti tallille puuhailemaan ja viettämään isojen poikien kanssa laatuaikaa. Hanna oli samoissa puuhissa. Hempalla ei ollut hyvä päivä.

Karilla oli Valedron kanssa aamulla kengitystapaaminen. Se tosin vähän viivästyi, kun jalo ratsu ei antanut itseään kiinni, vaan juoksi omaksi ja Tanjan iloksi sellaisen puoli tuntia mutkille ennen kuin pääsivät hommiin. Kun työ oli tehty, niin alkoi hupi. Ihana lämminhenkinen tilaisuus, jossa tuleva ratsumestari Arvi sai kasteen ja rakastavien läheisten ympäröimänä sai perisuomalaisen voimanimen. Itse sain jokin aika sitten kutsun kunniatehtävään, jonka yritän parhaan kykyni mukaa hoitaa. Olen Arvin kummi. Kiemurtelevaa pötkylää kannattelin hiki valuen ja jähmettynyt hymy huulilla, mutta selvittiin ilman suurempia vaikeuksia.

Kotimatkalla käytiin moikkaamassa pojat. Huudosta hölkkäsivät paikalle ja kaikki näytti olevan kunnossa. Ihana kesäilta loi hienon valaistuksen ja hevoset näyttivät silmiä hivelevän kauniilta. Hevonen taitaa kyllä olla jaloin ja kaunein eläin, mitä maa päällään kantaa. Yksisarvinen on kyllä kauniimpi, mutta niitä ei moni ole päässyt näkemään.

Mervi ilmoitti varsalasta, että Tatankan ruhjeet näyttivät lähteneen hyvin paranemaan.