4.8.2005

Todella ikävä keli: sataa ja tuulee, vaikka onkin kohtalaisen lämmintä. Hopoa ei huvita yhtään. Joudun murisemaan aika lailla ja pitämään puhuttelua joka käänteessä aamuratsastukseni yhteydessä.

Ajatus oli, että ensin minä ratsastan Hopon kunnolla alle ja sitten Julia saa vähän ravata ja tehdä loppuverkat. Arvasin kyllä, että tänään tyttö ei hevosen kanssa pärjää. Eikä pärjännyt. Kun minä hyppäsin alas, niin elikko päätteli, että nyt ei tarvitse enää tehdä muuta kuin seistä. Julia yllättävän sitkeästi koitti vääntää ja kääntää ja mairitella, mutta ei siitä oikein mitään tullut. Kopukka kopsutteli sinne minne sitä itseään huvitti. Pysähtyi, kun mieleen juolahti ja seisoi sitten patsaana paikallaan. Kun likka lopulta päättä lopettaa, oli minun vielä pakko kiivetä selkään, ettei elukalle missään nimessä jäisi sellaista käsitystä, että “ei ole pakko, jos ei taho”.

Sain tehdä todella töitä, että sain sitä juurikaan liikkumaan. Kunnon murinalla se kuitenkin onnistui ja ravaamaankin se suostui jonkun ajan kinaamisen jälkeen. Mutta kyllä sain kovasti tehdä hommia, että löysimme yhteisen sävelen siitä, kuka käskee. Sain täpärän voiton, mutta lyhytjännitteisempi ratsastaja olisi saattanut antaa periksi.