Hopolla ja Fasulla on treffit puoliltapäivin. Ilma on yhtä ikävä, kuin viikon verran ja vettä sataa aamusta iltaan. Tunnelin kautta poikkitien alitus tuottaa vähän ongelmia, sillä Hopo ei ole siitä aiemmin mennyt. Taluttamalla Fasun hännässä siitä päästiin ja sitten matka jatkuu Hopolle tuttuja reittejä kohti Hakalantietä ja kisaveikkojen majan latupohjia.
Hopo osoittautui reiluksi retkikumppaniksi, sillä se asetti vauhtinsa pienemmälle kaverille sopivaksi. Lopussa alkoi tallin vetovoima vaikuttaa magneetin lailla ja Kari joutui poikaa vähän toppuuttelemaan. Kaveria ei jätetä. Fasu jaksoi hyvin ja oli todella reipasta seuraa. Lenkki kesti kolmisen tuntia ja molemmat pojat kuivattelivat hetken tallissa ennen laitumelle menoa. Niistä taisi tulla nyt kavereita ja Alman kanssa sovittiin, että jatkossakin maastoillaan yhdessä. Hauska pariskunta tämä kyllä on, toinen on valtavan kokoinen suokki ja toinen on pienen pieni vuonis, oikea namu. Niinhän se on, että kaveruus ei katso kokoa tai ulkonäköä.