Kari oli päättänyt, että hokkeja ei kuluteta asfaltilla, joten Hopo oli tarkoitus liikuttaa ennen meidän ratsastustunteja. Olimme luvanneet myös Arskan kevyesti liikuttaa.
Riemu ratkesi taas, kun hain Hopoa kuraisesta tarhasta. Vasen etukenkä puuttui! Minulta oli aika lähellä, ettei lipsahtanut herne nenään ja käpy sinne toiseen paikkaan. Eihän siinä muu auttanut, kun soittaa Anssille ja vinkua kengittämään. Irtokenkä lyötyi kentältä. Pauliina oli käynyt lopuksi taluttamassa Hopoa kentällä iltahämyssä ja sinnehän se oli sitten jäänyt.
Pakko poikaa oli kuitenkin vähän liikuttaa ja kiipesin selkään. Eihän siitä mitään tullut. Hevonen kompuroi ja kolisteli. Olihan se selväkin, kun hokkien lisäksi kolmeen muuhun kinttuun kertyi vielä kunnon tilsat ja etujalka näin ollen jäi monta senttiä lyhyemmäksi. Käveltiin ihan hiljaksiin kilometri hiekkateillä ja sen jälkeen hetken aikaa kentällä ja sitten vein pollen pois. Harjailin ja touhuilin ja samaan aikaan Kari liikutti Arskaa kentällä. Heillä oli mennyt kivasti. Illalla olimme tunnilla ratsastuskoulun hevosilla.