Viikko 41

Aika hiljaista hevosrintamalla. Kari kävi testaamassa, että Soro toimii ilman satulaa. Aluksi se oli vähän ihmeissään. Kohtalaisen kuivaa, joten tarha ei ole ihan toivottomassa kunnossa. Takapelto sen sijaan on liian märkä ratsastettavaksi. Ainakin Karin mittapuun mukaan. Ja kyllä hevoset sinne selkeästi uppoaa, joten ei viitsi kenkiä lähteä hukkaamaan.

Hevoslehdissä on juttua Ritvan vaelluksesta. Hyvin on uutiskynnys ylittynyt. Hipppoksen juhlalehteen tulee siitä pieni maininta ja samalla vähän muutakin juttua myös matkaratsastuksesta. Toimittaja soitteli mulle maanantaina. oli kohteliaan kiinnostunut, mutta ihanan pihalla. Niin kuin tietenkin suurin osa ihmisistä on. Mutta ihan joka kerta, kun lajista pääsee jollekin puhumaan, niin yleinen tietämys lisääntyy.

Sorolla on selkeästi ollut havaittavissa pienimuotoista läheisriippuvuutta. Olen sitä nyt määrätietoisesti ottanut porukasta pois. Sunnuntaina vein sen talliin ja ekaa kertaa oli koko sisälläoloajan ihan rauhassa. Ei tarvinnut huutaa tai pyöriä.  Mun piti myös mennä sen kanssa kentälle, mutta kenttä on ikävä kyllä niin vetelässä kunnossa aamutuimaan, että päätin jättää väliin. Muutoinkin Soronoo on alkanut ottaa elämän lungimmin. Aika vähistä asioista se enää silmin nähden huolestuu. Ja jos huolestuu, niin siitä päästään nopeasti yli. Vielä kun ratsastuksellisesti löytyy harmonia ja saadaan kaviot kuntoon, niin ollaan voiton puolella.

Kärppälään suunnitellaan KV-kisoja ensi vuodelle. Tohina on ilmeisesti jo kova. Ja olisihan se hienoa saada tänne FEI-kisat ihan vaikka kerran vuodessa.  Joka viiden vuosi se vaatii mielettömästi työtä ja osaaminenkin välivuosien aikana karisee. Toivotan hankkeelle onnea ja sitä, että saadaan siitä vuotuinen tapahtuma. Reitistöstä en tiedä, mutta muutoin puitteet ovat upeat, niin kuin FEI-kisoissa tietenkin pitääkin olla. Myötä tuulta nyt vaan hankkeelle!