Siirrytään heinäkuulle ja samalla polkaistiin käyntiin jo perinteeksi tullut Suonpään junnuleiri. Junnut eivät ole enää niin junnuja, niin kutsuttiin mukaan pari uutta nuorta. Uskon vahvasti, että tämä nuorten kanssa työskentely tekee hyvää ihan koko lajille. Uskon myös, että yhdessä tekeminen vie näitä kyseisiä nuoria eteenpäin. Nämä kohtaamiset voivat olla sellaisia pieniä piristysruiskeita harrastamisen arjessa.
Perusrunkohan on sellainen, että aloitetaan radalta, sitten kentälle, hevosten ja ihmisten lihashuoltoa, jotain fyysistä ihmisille, leirikisa, elämys ja homma huipentuu aina pitkää lenkkin. Tällä kertaa olin tehnyt muutaman muutoksen perusrunkoon ja tämän vuoden uutuus oli vierailu Hepokalaan. Joka vuosi olen ottanut aina jonkun ns. elämyksellisen elementin ja tällä kertaa se oli Forest Trail. Uittamiset jäivät, sillä sää ei oikein suosinut. Ohjelmaa oli niin paljon, että aikaa ei jäänyt muuhun häröilyyn ja viimeisinä päivinä tuntui pinnatkin jo vähän kiristyneen. Ilmeisesti vähäisen unen vuoksi. Niin olin ajatellutkin, että joutoaikaa ei ole, mutta ehkä ohjelma oli nyt vähän liian tiivis. Teen leiristä vähän tarkemmat raportin Tien päällä-osioon. Varmasti olia taas ikimuistoista ja kyllä mullekin uni maistui kun tallin piha hiljeni ja porukat saatiin kotimatkalle. Ja hevosille varmaan tiedossa kuntopiikki, sen verran tehtiin töitä.
Tatanka oli mukana Hepokalassa ja ylitti kaikki odotuksemme. Tosi mukavalta tuntui saada todeta se, että olemme kasvattaneet ja kouluttaneet täysipäisen nuoren hevosen. Ainoastaan vesi tuotti haasteita ja sitä nyt voimme treenata kotona. Muutenkin meidän hevosille teki hyvää, että saatiin pihapiiriin vieraita hevosia. Ovat niin mökkihöperöityneet omissa oloissaan.
Hepokalan käynnistä löytyy video Youtubesta Team Suonpään kanavalta.