Kari ylitti itsensä ja lähti aamutallihommiin yksinään. Mun mielestä eka kerta Suonpään oman tallin aikana, kun jäin punkkaan kääntelemään kylkeä, mutta Karin muistikuvan mukaan näin on sattunut aiemminkin. Niin tai näin, niin ukko kävi nakkaamassa pojat pihalle, katseli niiden touhua ja joi kahvia aamun sarastaessa. Se on kanssa mahtava juttu, että nyt aamu sarastaa jo huomattavasti aiemmin kuin jokunen viikko sitten!
Ennen puolta päivää äijä oli jo tammalassa. Sella sai satulan selkään ja lähtivät laidunpelloille kirmailemaan. Sella oli pörinä päällä. Siitä tietää, että menohaluja olisi. Siltä on nyt muutenkin alkanut äitiyskilot karista, joten pian se ehkä pääsee jopa kunnollisille lenkeille. Peltopörinöiden jälkeen tekivät vielä kentällä hetken töitä. Loppuhuipennukseksi herranterttunen meinasi hyökätä itseään puolta isomman suokin kimppuun kentällä. Mikä lie ei neitokaista miellyttänyt tällä kertaa. Samoja piirteitä on jälkikasvulla: Se antaa aika paljon Pamelalle runtua ja yhteiselo samassa karsinassa ei taida tulla onnistumaan. Muuten pennuilla on kaikki hyvin ja viettävät päivät sopuisasti talvilaitumella kahdestaan.
Iltapäivällä ajeltiin Ritasiin. Hopo pääsi vuorostaan peltolenkille kahlailemaan. Tehtiin hyvän verkat alkuun ja loppuun ja kierrettiin pellot kahdesti kumpaankin suuntaan. Lumen pitäisi vähän painua ja sitä saisi tulla vähän lisää, niin pellolla olisi kiva mennä. Nyt kovan pohjan päällä on 20cm puuteria.
Urho ja Hemppa seurailivat tarhassa kiinnostuneina ja myötäelivät Hopon tekemisiä. Kun palasin takaisin tallille, niin Kari veteli hirsiä banaanissa. Viiden jälkeen lähdettiin kotiin sillä Hanna teki iltatallin.