Muutama pakkasaste ja reipas hevostelupäivä. Aamutallin jälkeen laiteltiin hevoset ratsastuskuntoon ja siirryttiin pellolle. Ensin vähän taivuteltiin ja sitten mentiin reippaammin. Harmi kyllä lumi on sellaista hötöä, että se vaan pöllyää alta pois. Jos saisi toivoa, niin toivoisin 10-20 cm lisää lunta ja ehkä pari lämpimämpää päivää, jotta lumi vähän tiivistyisi. Sitten olisi hyvä viilettää ja saisi lumesta hyvän vastuksen myös. Lisäksi nyt Karilla alkaa olla tekoselitykset aika vähissä hevoslumilautaulun suhteen.
Kun ratsastushommat oli tehty, niin Hopo sai loimen päälleen ja koko kolmikko jatkoi päiväänsä tyytyväisinä tarhaillen. Laiteltiin talli sitä myöden valmiiksi, että illalla ei tarvitsisi muuta kuin avata ovet.
Kari pudotti mut kotiin ja suuntasi Tammalaan. Sella pääsi myös peltoratsastukseen. Vauhtia oli eteen ja ylös. Tammalle tyypilliset maneerit: nelijalkapomppuja, paikallaan laukkaamista yms. Herne meni heti nenään, kun vauhtia vähän rajoitettiin. Tyypillistä kyllä Kari oli tyytyväinen saamiinsa kyyteihin. Ja Sella oli myös. Ja hillitöntä suitsutusta sai Podiumin Champion Pro. Se on kuulemma satula, jossa pysyy, vaikka alla olisi minkälainen kenguru. Harmi vaan se ei ihan jokaiseen selkään sovi, mutta Seljankalle kuin kumihanska labrahemmon käteen. Tosin, onhan sieltäkin kanveesiin tömähdetty.
Vierotushommat eivät ole ihan menneet toivotulla tavalla. Varsoja ei voi laittaa yöksi samaan karsinaan, sillä Tatanka alkaa välittömästi latoa kaveriaan huolella. Meille kaikille on vähän mysteeri, mistä moinen johtuu. Tarhassa kuitenkin ovat sulassa sovussa. Tosin, kun Tatankalla lähtee kone käyntiin, niin Pamelalla menee konseptit sekaisin. Mutta karsinassa meno äityy mahdottomaksi. Ja jos Tatankan laittaa yksinään karsinaan ilman, että ei näe Sellaa, niin se kiipeilee seinille. Sellalta on jätetty nyt väkkärit pois, sillä maitoa tulee edelleen huomattavasti. Pientä viivettä siis. Ensi viikolla yritetään valvotusti pistää äitiä ja lasta eri karsinoihin.