Lähdin liikkeelle jo aamulla varhain. Aamuteen join Roosan sekä Kirsin kanssa. Siitä lähdin ajelemaan Espoosee ja nappasin Hamidin kyytiin. Tallilla perussettiä ja sen jälkeen Nappi ratsastuskuntoon ja Hamid satulaan. Satula olikin pienimuotoinen ongelma, sillä ei kuulemma ollut ollenkaan ratsastajan mieleen. Niin nopeasti ihminen tottuu. Yleensä Hamid on ratsastanut Podiumin Pro-satulalla, jossa ei ole peinintäkään siipeä ja istuinosasaa lampaan karvaa. Nyt kun alla oli Desert, jossa on pieni siipi ja näin ollen tulee leveyttä vähän lisää ja nahkainen istuinosa, niin se oli siinä. Ei ollenkaan ratsastajan mieleen. Ei onnistunut kevennys eikä kuulemma mikään muukaan toivotulla tavalla. Mikään ei ollut hyvin.
Noh, annoin ratsukolle vähän aikaa, touhuilin omiani ja vähitellen kentällä alkoi yhteinen sävel löytyä. Jos ratsastus tuntui huonolta, niin silmämääräisesti se näytti hyvältä. Napilla on hitaampi frekvenssi kaikessa sen tekemisessä ja se mun mielestä sopi paremmin ratsastajalle. Puolitoista tuntia tekivät töitä. Pääsääntöisesti ravissa ja mun mielestä tekeminen oli ihan mallikasta.
Hevoset saivavat vielä hetken jäädä ulkoilemaan sillä keli oli aika kiva ja me lähdettin ratsastajan kanssa tutustumaan Vermon iltaraveihin. En mäkään ihan kylläsymiseen asti Vermossa ravaa, voisi käydä enemmänkin, onhan siellä aina mukava tunnelma. Klinikalla aikanaan rempattiin ja ehkä sen takia olen koko paikkaa vähän karsastanut. Porukkaa oli ilmaisraveissa aika kivasti ja oheisohjelmaa myös. Köppinen kävi sanomassa heipat ravikansalle ja uskon että ensimmäisissä raveissaan oleva seuralaiseni sai ihan hyvä kuvan toiminnasta. Kovasti olisi pitänyt päästä pelaamaan, mutta mä en saanut pelitiliäni toimimaan, niin en saanut laitettua edes Pamelalle sijaa. Eipä silti, se jäi seitsemänneksi, joten hukkaan olisivat menneet taas kerran mun roposet. Mutta veikattiin sitten voittajia muuten vaan ja helppoa hommaa oli kuulemma ihan mutupohjalta veikata voittaja.