Aamutallin jälkeen alkoi ankara kengitys. Hopo sai kaivatut tilsakumit ja mulla tuli mittaa täyteen, kun kuuntelin jankutusta kengättömyyden erinomaisuudesta. Lisäksi Hopolla oli roska silmässä. Kurkin silmään jo eilen, sillä se näytti rähmivän. Mun pitäisi tosiaan käydä optikolla. Tuon tyyppinen työskentely on nykytilassa lähes mahdotonta. Tänään kuitenkin bongasin heinähippusen lähellä silmäkulmaa. Pitkäkyntisyys pelasti tilanteen ja sain kuin sainkin hippusen pois. Tai se ei oikeastaan ollutkaan hippunen, vaan korsi. Heinäverkkojen johdosta hippusia varmasti helpommin päätyy silmiin. Mutta tässäkin asiassa on juuri niin monta puolta, kuin näkijä haluaa nähdä.
Kun pedikyyri oli tehty, niin lähdin ratsastamaan. Tai tuulettumaan, kuten Kari asian ilmaisi. En kyllä kaivannut tuulettumista, vaan sitä, että saan oman hevoseni kanssa toimi siten kuin haluan. Eli pientä kunnioitusta ja vaikutusvaltaa itseäni koskevissa asioissa. Lenkki oli hyvä. Tosin lunta satoi pistävinä tikkuina, kun viiletettiin pitkin peltolenkkiä. Lumi oli kerääntynyt kinoksiksi ja pääsimme niitä mukavasti pöllyttämään. Hokki piti ja tilsat eivät olleet vaivoina. Yhteispeli toimi ja muutenkin mieliala kohosi hyvässä seurassa.
Tallilla Hemppa oli saanut uudet kengät jalkoihinsa ja äijä valitteli selkäänsä. Oli siis aika pistää kolmikko taas pihalle, varmistaa heinätilanne ja poistua paikalta. Muutaman tunnin päästä kiirehdittiin iltatalliin, joka oli taas nopeasti tehty.