Päivä meni enemmän tai vähemmän viikonlopun uurastuksesta palautuessa ja tiistaina alkaa leiriä suunnitellessa. Ritan ja Saran osalta asiat kääntyivät parhain päin. Morvan epäpuhtaan liikkeen syyt on selvitetty ja niistä palattu normaaliin arkeen. Minttu ilmoitti ottavansa leirille mukaan Ruutipojan ja Saana kaikkien harmistusten jälkeen ja leirin pienoisen epävarmuuden vuoksi valitsi perheloman (ja tämä siis täysin ymmärrettävää). Vähän oli mietittävänä logistiikkaa ja muonitusta ynnä muuta. Älyttömän kiva, kun tytöt tulevat. Tästähän oikeastaan sovittiin jo vuosi sitten ja Sara heti vuoden alussa anoi itselleen lomapäivät ja ilmoitti, että hän tulee leirille vaikka yksinään. Ja mikäpäs siinä. Ihanaa, että tulevat ja toivon oikeastaan, että tämä perinne säilyy niin pitkään kuin kukin meistä hevosten kanssa puuhailee. Vaikka sitten 30 vuoden päästä ihan vaan kuivaleirinä, mutta kuitenkin. Viime vuonna meillä oli Urhon poismenosta huolimatta hienoja hetkiä ja vaikka edellä mainittu menetys varjostaa tietenkin tätä aikaa vuodesta mun elämän loppuun asti, niin uskon tämänkin leirin tuovan meille kaikille iloa ja elämyksiä. Mun valintahan on tehdä nuorten kanssa töitä ja hienoahan se on myös harrastustoiminnan nimissä. Nyt kun ei Karilla ole aktiivista vaihetta matkaratsastuksessa, niin näiden nuorten luotsaaminen on äärettömän terapeuttista myös minulle itselleni. Terapeuttista ja palkitsevaa.
