Monen, monen, monen ihmisen kauden päätapahtuma. Myös meillä, tavallaan, sillä tähän kilpailuun on panostettu vuoden verran ja viimeiset kuukaudet todella isolla efortilla. Ihan ei voi kiitettävää arvosanaa kuitenkaan antaa, vaikka töitä paiskittiin aivan homoina aamusta iltaan. Koko ajan oltiin askeleen verran jäljessä milloin mistäkin. Mun oma via dolorosa liittyi surullisen kuuluisaan sm-kilpailuun, joka sitten erilaisen vaiheiden kautta muuttuikin lajimestaruuskilpailuksi. Yhtä kaikki, voittajat ovat tämän maan tämän päivän parhaan matkaratsastajat ja vuoden päästä nimetään jälleen uudet.
Uskoakseni PM-kisat saatiin hoidettua paremmin osallistujia tyydyttävästi läpi. Ainakin saamani suora ja epäsuora palaute oli kiittävää ja ylistävää. Mitä nyt olin ollut viimeiset kaksi viikkoa ihan helvetillisessä piinassa mitä ihmeellisempien kysymysten johdosta.
Mestarit saatiin julistettua, kukaan ei kuollut ja iltajuhlassa ruokaa jäi jopa vähän yli. Joten kyllä lopputulokseen täytyy kuitenkin voida olla tyytyväinen. Pieni seura haali apukäsiä sieltä mistä kykeni ja yhteistyössä mm. Majatallin väen kanssa saatiin kuin saatiinkin yhdistetyt PM/SM-kisat vedettyä jollain tapaa kunniallisesti läpi. Lopputulemana pääsen varmaan taas kirjailemaan vastineita kurinpitolautakunnalle, mutta sellaistahan tämä vapaaehtoinen harrastustoiminta on näyttänyt viimevuosina olleen. Aika vahvasti luulen, että mun kotimaan tuomaroinnit on osaltani tuomaroitu tai ainakin valitsen vieläkin tarkemmin kenen kanssa lähden tuomaristoon.
Moni juttu onneksi kuitenkin onnistui ja kotimatkalle naapurimaihin lähti iloisia ja tyytyväisiä ihmisiä. Ihanahan heitä oli nähdä, vaikka niin kiire oli koko ajan, ettei montaa sanaa ehtinyt kenenkään kanssa vaihtamaan.
Tarkempi selonteko kilpailutapahtumasta Tien päällä -osiossa.