Mä lähdin kasilta ajelemaan Kärppälään ja Kari tallille. Aiemmin olivat Rita ja iskä ja Nadir lähtenee jo liikenteeseen. Keli oli alkumatkasta aika ikävä: satoi ajoittain vaakatasossa ja vesi jäi ikävästi tielle. Mulla tietenkin vanhat kitkat alla. Pääsin kuitenkin hyvissä ajoin Kärppälään ja kävin ajamassa suunnitellut reitin läpi. Tilanne oli se, mitä arvelinkin. Tie osittain vellovaa pinnan alla pullistelevaa savera ja routareikiä siellä täällä. Ainut järkevä ajolinja olisi siis keskitie ja tarkkana saisi olla. Käytiinkin asia tyttöjen kanssa läpi ennen starttia.
Harjoitus oli sellainen, että ratsastetaan 40 km jokainen kymppi vähän edeltäjäänsä nopeammin. Tarkkailtiin nopeuden lisäksi sykkeitä. Lisäksi vetovuoro vaihtui kilsan välein ja vetoja otettiin ylämäkiin. Tytöt noudattivat ihan kiitettävästi taas annettuja ohjeita. Vähän kai jotain poikkeamia oli ehdotettu, mutta ryhmäkuri on kova ja tekivät harjoituksen aiotulla taavalla ja seuraavana päivänä saivat vielä analysoida videoiden perusteella omaa tekemistään. Sainkin kuvattua hyvin ja hiivin milloin minkäkin kiven taakse kurkkimaan. Muistin siinä, miten nuoruuden suunnistusharjoitukissä vihasin sitä, että yksi pappa aina ilmestyi reitille ja tivasi kertomaan tarkalleen, missä mennään. Koin nyt samaistuvani silloiseen kyylään täysin.
Meno näytti oikein hyvältä. Istunnun kanssa on tehty kovasti töitä ja kovinkaan paljoa mulla ei enää oel huomautettavaa. Tietenkin kun kilsoja tulee, niin väsymys alkaa vähän näkyä, mutta erittäin, erittäin hyvin paketti pysyi kasassa. Minä siirryin paikasta toiseen ja tytöt tikkasivat eteenpäin. Loppuun oli sovittu puolentoista kilsna loppulaukkaharjoitus. Tulivat kyllä mallikkaasti! Jossain ryhmässä kyseltiin, ttä miksi ihmeessä ihmiset tulevat maaliin laukalla. Selvä vastaus on, että sillä haetaan rutiinia. Kun siirrytään nopeusluokkiin, niin ratkaisut voidaan tehdä myös loppulaukoilla. Jos ei sitä ole koskaan aiemmissa kisoissa tai vastaavissa tilanteissa harjoitellut, niin huonosti käy. Sen takia pidän tärkeänä, että kaikkea harjoitellaan, mikä kilpialutilanteessa voi tulla eteen. Ja tänään myös maalilaukkoja.
Hevoset palautuivat hyvin ja olivat lenkin jälkeen erittäin hyvävoimaisia. Harjoitus onnistui hyvin. Kukin teki tunnollisesti loppuhoidot, hevoset pääsivät suihkuun yms. Tanja oli päättänyt avata pihagrilli- ja terassikauden ,joten tarjolla oli ihanan pihamakkarat ja pihakahvit sekä tietenkin pillimehut. Täydellä vatsalla pääsin kotimatkalle.
Kari oli puuhannut tallilla ja omien hevosten kanssa, joten olimme illalla ”kisapizzamme” ansainneet.