Satu kävi laittamassa hevoset aamulla ulos ja me saatiin venyä kotona vähän myöhempään ryhmityttiin tallille vasta kympin jälkeen. Aurinko lämmitti mukavasti, muuttolinnut antoivat näkyä ja kuulua itsestään ja meilläkin oli jotain keväistä virtaa niin paljon, että pistettiin taas oikein hihat heilumaan. Ja mikä olisi heilutellessa kun hetken puuhaamisen jälkeen sattoi vähentää vaatetta ihan t-paitatasolle. Risukasakin saatin poltettua maan tasalle ja Kari kantoi epämääräiset rojut Dianan roskakätköihin ja lähiaikoina tontille tulee vielä roskalava,niin talven aikana kertynyt roju saa häipyä tontilta. Haravoin vimmalla ja mielestäni saatiin tallin etupiha nyt aika hyvään kuosiin. Luntakan ei siis enää ole ja nyt tuntuu jo vahvasti keväältä.
Kolmelta lähdettiin kotiin ja syömään. Kyliksellä nähtiin muutama tuttu ratsukko ja pappatuntsaseurue. Pienen päivätorkun jälkeen Kari lähti takaisin lyömään yhtä irtokenkää ja ratsastamaan Sellaa. Samalla päätti sitten nykästiä tammalta liimakengät kokonaan pois. Toivottavasti tästä ei ala taas elämää suurempaa riitaa kengistä ja kengättömyydestä. Sitä aihetta kun ei ole onneksi tarvinnut nostaan esille kohta vuoteen.
Mä olen viikon lämmitellyt Skype-kurssijuttua. Tänään kahdeksalta päätettiin sitten toteuttaa ihan kunnolla kurssi Matkalla matkaratsastajaksi III. Aloiteltiin pienimuotoisesti ja mulla oli linjoilla kolme kurssitettavaa. Peitto oli kuitenkin aika hyvä, sillä yksi hääräili tallihommissa Urjalassa, yksi jollain lainakoneella Vaasassa ja kolmas Pudasjärvellä. Eli käytönnässä meidän neljän tapaaminen kasvotusten olisi vaatinut todennäköisesti jokaiselta meiltä useamman tunnin ajomatkan. Eli ihan ymmärrettävää, että juuri nämä pohjoisemmassa elävät harrastajat ovat peräänkuulutelleet verkkokurssien ja webinaarioiden perään. Tässä vaiheessa mä pystyn vastaamaan huutoon Skypen
kautta näyttämällä dioja, puhumalla suu vaahdossa ja pyöräyttämällä muutaman videon sekaan. Ei mitään ihmeellistä teknistä kikkailua, mutta jos tuota halutaan, niin toki se voidaan toteuttaa. Helposti.
Tältä pohjalta lähdettiin liikkeelle ja kolme tuntia vierähti ihan leikiten. Yhteydet pelittivät, ääni ja kuva kulki toivotulla tavalla ja sisältökin oli käsittääkseni antoisa. Jonkun verta saatiin jopa keskustelua aikaaan ja yhdessä pohdittiin, miten homma voisi kehittää. Loppukeskustelun perusteella olen nyt vakututunut siitä, että tinttaan kalenteriin muutaman ajankohdan ja tarjoan koko tämänhetkisen kurssitarjonnan, eli kurssit 1-4 läpi ainakin kertaalleen. Katsotaan sitten, mitä ja miten kursseja voisi pyöritellä ja onko kysyntää oikeasti olemassa. En tiedä onko tämä niitä suuria väärinymmärryksi, mutta jotenkin en vaan pysty uskomaan tai hyväksymään, että verkkokurssit tai vastaavat koskaan korvaisivat läsnäoloa. Mutta ainakin tämän kolmituntisen päätteeksi mulla oli hommasta hyvä fiilis. Jotenkin olin tosi hyvilläni, että olin bongannut juuri nuo kaksi hornan tuutissa asuvaa mukaan kokeiluun ja Sara keikkui vähän statistina mukaan. Hän totesi kuitenkin, että kuunteli meidän juttuja ikään kuin äänikirjana tehdessään tallilla hommia. Eli ihan näppärä homma sekin, olla kännykällä hommassa mukana.