Rita hoiteli iltatallit. Mä vedin ekan webbikurssini ja homma toimi ihan moitteettomasti. Osallistujilla pitää vaan olla myös nopea netti, jotta hommasta tulee mitään. Ritan kanssa joskus vähän yritettiin, mutta pelkästään diat tahmasivat, videoista puhumattakaan. Tällä kertaa systeemi pyöri ihan reaaliajassa. Palaute oli sen laatuista, että ilmeisesti tuota hommaa kannattaa kokeilla. Mikäs tässä on jättinojatuolissa köllötellessä ja koiraa rapsutellessa luentoja pitää. Jotenkin se tuntuu vaan puolivillaiselta edelleen.
Aurinko on hellinyt ja päivisin lämpötila on noussut reippaasti yli 10 asteen ja lisää on tulossa. Kohtahan on lämpimämpi kuin kertaakaan koko viime kesänä. Sella olikin perjantaina järjestänyt kivan yllärin. Iltatallin aikaan sain kuvaviestin, jossa oli joku lähes musta hevonen. Ihanaa mutakylpyä ilmeisesti ollut tarjolla. Olenkin vähän ihmetellyt, että tamma ei ole vielä innostunut keväisistä piehtaroinneista vaan on ollut suhteellisen puhdas. Noh, nyt se sitten alkoi.
Perjantai 13. ei aiheuttanut tällä kertaa mitään surua tai murhetta. Tosin, silmiini sattui joku hevosen lopettamiseen liittyvä keskusteluketju. Valtava ikäväaalto löi läpi ja ihan väkisin ajatuksiin pelmahti Hopon viimeiset hetket. Olen aika taidokkaasti painanut tuon illan tapahtumat jonnekin mieleni sivulokeroihin, mutta välillä ne sieltä aina tunkee ajatusten pintakerrokseen. Kyyneleet valuivat vuolaasti. Mietin, että enkö oikeasti pääse asiasta ikinä yli. Tälläkin viikolla olen käsitellyt opiskelijoiden kanssa monin verroin kammottavampia juttuja ja suurempia menestyksiä, mutta silti poraan kerta toisensa jälkeen lemmikin menetystä. Tosin noille kohtuuttoman kovia kokeineille nuorillekin suosittelen kissaa, koiraa tai hevosta.