Ihana aurinkoinen aamu ja se alkoi Anan ja Maritan sisäänmarssilla. Papparaiset eivät petä koskaan! Satu kävi laittamassa hevoset ulos ja siitä se onnitteluryöppy sitten lähtikin liikkeelle. Näin vanhana ihmisenä some on kuitenkin varsin uusi ilmiö ja mielenkiintoinen sellainen. Päivän päätteeksi oli hauska tutkailla, ketkä olivat someonnittelujaan laittaneet ja millä tyylillä. Hyvin erilaiset ihmiset, elämän eri vaiheilta. Se on todella mielenkiintoista ja valtavan iloiseksi tulin ihan jokaisesta muistamisesta. Tuli se sitten mitä kanavaa pitkin tahansa. Kiitos ystävät muistamisesta!
Auringon lämmittessä lähdettiin tallille. Käytiin matkalla ostamassa herkkuja pöytään. Tallin seinustalla lämpöä riitti jo siinä mittakaavassa, että Kari kantoi pihakalusteet ulos. Siinä sitten auringon porotellessa syötiin välipalaa. Tuntui todellakin keväältä.
Tampereelta tuli kuvaviesti. Sara oli käynyt pokkaamassa valiomerkkinsä messuhumussa ja Saana sekä Minttu olivat perintöprinsessoina mukana. Noiden nuorten touhuja on kyllä mukava seurata. Kehittyvät koko ajan valtavasti, niin matkaratsastajina kuin ihmisolentoinakin. Tavallaan tajuan myös entistä paremmin oman ammatinvalintani. Onhan se aivan timanttista työskennellä näiden tavoitteellisten ja tervehenkisten nuorten kanssa. Tytöt noudattavat varsin tunnollisesti treeniohjelmaa ja kirjaavat tekemisensä ylös kiitettävällä pieteetillä. Lisäksi kaikki annetut suoritteet tekevät tunnollisesti. Jos heitän jonkun venyttelylinkin, niin samana iltana tulee kuvamateriaali, missä ollaan vääntäydytty solmuun. Tämä junnuvalmennuskuvio antaa itselleni vähän erilaista näkökulmaa myös arkityöhöni. Vaikka alkujaan kuvittelin homman täysin mahdottomaksi edes ajatuksen tasolla. Olin siis väärässä tässäkin asiassa. Todella palkitsevaa ja myös voimaannuttavaa on ollut nähdä miten tämä neljän hengen porukka hitsautuu yhteen ja miten palanen palaselta asiat loksahtelevat paikoilleen. Erittäin hienoja nuoria ihmisia!
Ensimmäisen kerran tänä keväänä ilma oli niin lämmin, että päästiin tarhoilla purotus- ja siivoushommiin. 3-4 tuntua haravat ja talikot heiluivat ja sitten alettiin olla valmiita kotiin. Illemmalla Kari kävi vielä ratsastamassa Sellan ja illalla saunottiin. En keksi tähän hätään parempaa tapaa viettää synttäreitä. Tanja onneksi otti puheeksi vuoden takaisen lahjakortin, joka luonnollisesti oli käyttämättä. Sain kuin sainkin kylpyläviikonlopun varattua, joten tuli sekin, viimeinen viiskymppislahja, lunastettua.