Tiist
ai oli aika kammottava päivä ihan jos siitä syystä, että kaikkialle oli tullut taas talvi. Noh, päivän mittaan lumet oikeastaan sulivat pois, mutta jotain rännän tapaista kuitenkin mätkähteli taivaalta. Me punnerrettiin taas PM/SM-kisojen parissa. Paljon on kaikkea hoidettavaa ja sovittavaa. Yhdelle maksetaan matkat, ei muuta. Toiselle taas ei makseta matkoja, vaan jotain muuta. Kolmannelle ei makseta mistään mitään ja yksi ei suostu tulemaan, kun saa liitoltaan liian vähän tukeja jne, jne. Eli riittää säädettävää ja sovittavaa ja vielä kun joku pysyisi kartalla siitä, mitä kenenkin kanssa on sovittu. Palkintoja on saatu jo kasaan jonkun verran ja jos yhtään ennakkokyselyni pitää kutinsa, niin mahdollisesti puhutaan 50 osallistujasta. Se olisi aika huikea määrä kovatasoisia kisaajia. Kertoo kuitenkin siitä, että edelliset PM-kisat vedettiin tyylillä, niin nytkin kiinnostusta löytyy. FEI-kalenteri pohjoismaiden osalta on kutistunut viime vuosina, joten selkeä tilaus olisi sille, että meilläkin voitaisiin järjestää yhdet kv-kisat vuodessa. Ja palvelisihan se koko lajia. Nousujohteinen harrastaminen huipentuu kv-tasolla kisaamiseen, mutta kynnys tavoitella tätä on kohtuuton, jos kotimaassa ei kisoja vakituisesti järjestetä. Ja jos taas on tarkoitus kisoja järkätä, niin sitten pitää olla esillä noissa kv-kuvioissa muutenkin. Se että kerran viidessä vuodessa järkätään kv-kisat on kaikista tyyleistä raskain.
Loppuviikko sitten sulateltiin lunta ja jäätä. Kyllä se kevät tulee, mutta niin nytkähdellen ja pienin askelin. Keskiviikkona alkoivat muuttolinnut jo palailla ja loppuviikosta tallin tuntumassa kaikui kurkien ja joutsenien huudot taukoamatta. Hevosillakin on kevätintoa rinnuksissa. Ja kuinka ollakaan kaikkien aitojen alta on kurkoteltu napostelemaan viime kesän kulottuneita korsia. Maitohappobakteeria saa varmaan kohta taas aloitella kummallekin, kunhan nyt pakkaset loppuvat ja maa on oikeasti sula. Äitinsä kaltaiselta kaivelijalta Tatankakin vaikuttaa.