Aamutalli tehtiin Korean 50 kilometrin hiihtoa seuraten oikein pitkän kaavan kautta. Vaikka pakkasta on, niin aamuvarhain taivaan punastuttava aurinko pitää mielialan korkealla. Nyt alkaa olla tilanen se, että hevoset pääsevät pihalle valoisan aikaan. Pimeä tulee vähän kuuden jälkeen, joten iltatallia ei päästä vielä valoisassa tekemään, mutta ei siihenkään pitkää aikaa mene. Pistettiin tammat ilma loimia pihalle ja käytiin vielä varmistamassa ennen lähtöä, että olivat lämpiminä. Kotimatka jännitettiin hiihtoa ja kultamitalihan sieltä tuli. Samalla kuuntelin taas tarkalla korvalla valmennuksellisia juttuja. Joka kerta kestävyysurheilua seuratessa saa vahvistusta omiin ajatuksiin tai keksii jotain uutta. Ihan varsinaisesta kunnonkohotuksesta henkiseen valmennukseen ja tankkaamiseen asti. Kuten jokainen matkaratsastuksen parissa touhuava tietää, että onnistuminen tai epäonnistuminen on usein pienien tekijöiden summa.
Kari kävi päivällä pyörähtämässä ja tyytyväisiä olivat, varsinkin kun saivat vähän lisäheinää.
Illalla lähdettiin vielä ajelemaan tallille, sillä hain sieltä muutaman asian mukaan seuraavan päivän kisaan. Pakkaspäivä ilmeisesti oli pelästyttänyt innokkaat harrastajat ja peruutuksia oli tullut paljon. Järjestäjän puolesta aina harmittaa, että ensinnäkin ilmoittautumiset tehdään viimeisen vuorokauden aikana ja toisaalta tietenkin se, että peruutuksia tulee ja tässäkin tapauksessa osallistujamäärät tulevan jäämään varsin pieniksi. Kisaajien kannata tylsää on myös se, että vaikka itse pääsee kisaamaan, niin luokat eivät ole virallisia ja sen myötä ranking-pisteitä ei kartu. Onneksi nyt kuitenkin on saatu taas km-seuranta pyörimään ja näin ollen tiimien tekemä työ tulee näkyväksi.
Ihan illan loppuun asti eri foorumeillä kävi kuumana keskustelu pukeutumiseen ja hiuksiin liittyvistä sääntötulkinnoista. Oma näkemykseni on, että varsinkin talvikisoissa on ihan turha nillittään pukeutumisesta. Tärkein juttu näillä keleillä on, että hevoset ja ratsastajat pysyvät lämpiminä.