Meillä kun heräiltiin, niin Abi Dhabissa oli lähes vedetty jo eka lenkki. Seurattiin tulospalvelusta ja livestreamista menoa. Onhan se aina jännittävää. Lähinnä kiinnosti kuinka kovaa kyytiä päästeltiin ja kuinka nopeasti hevoset saatiin tarkastukseen. Ja joka kerta se jaksaa ihmetyttää. Yleensä vauhti ja palautumisnopeus ovat suhteessa toisiinsa, mutta arabimaissa eivät vallitse samat lainalaisuudet. Mitä pidemmälle tuloslistaa meni ja mitä enemmän euroopalaisia ratsukoita listoilla vilahteli, niin sen maltillisemmiksi tuli sekä nopeudet että palautumisajat. Vähitellen ratsukoita karsiutui pois varsin rankalla kädellä. Eurooppalasia ei montaa lopputuloksissa näkynyt. Eikä se tietenkään ole edes ihme. Vaikka palkintorahat ovat hulppeat, niin harva niitä oikeasti kai lähtee edes tavoittelemaan. Enemmän varmaan takana on halu kokeilla oman tiimin toimivuutta äärioloissa. Jos alkukesästä viljelimme sanontaa ”only in Russia”, niin ihan vastaavaa voisi varmasti toistella myös President cupin ollessa kyseessä.
Loppuhulinat olivat jälleen ihan mahdottomat ja jäin miettimään, että saataisiinkohan vinguttua Lassilta samanlaiset kypärät palkinnoiksi NBCH-kisoihin. Viimeksihän saatiin ja monen sattuman kautta yksi niistä kolmesta kypärästä on nykyään Karin pakkasratsastuskypäränä. Mersua ei varmaan saada hommattua, mutta kypärät ehkä. Meininko olisi sitten ihan niin kuin Abu Dhabissa.
Tallilla puuhattiin tavalliseen tapaan. Kari kävi iltapäivällä ratsastamassa pellon serpentiiniä auki. Harmi kyllä tuliviva alkutalvi oli nostanut pellolle vettä ja sen jäädyttyä pellon pohjoisosassa on ikäviä jääkansia, joiden alla on ontto tila. Lähipellolla voi pöllyttää menemään vapautuneesti, mutta kakkospellon päässä täytyy mennä tarkemmin ja rauhallisemmin. Sella oli innokas, niin kuin aina.