Kuudelta vähän availin silmiäni ja kuulin, että keittössä jo häärättiin. Hetken vielä kellittelin pedissä ja sitten vääntäydyin ylös. Kahdeksaksi oli sovittu että suurin osa porukasta tulee paikalle. Ehdittiin siinä hyvin napata aamupalaa ja Tanja availi toimiston seitsemältä. Kahdeksan korvalla Habanero näytti kävelevän kohti kilpailukeskusta. Joku tiesi kertoa, että olivat yöpyneet parin kilsan päässä, joten tekivät sitten alkuverkat kävellen kisapaikalle. Hevoselle ja ratsastajallekin rankka reissu edessä vedellä 80 kilsaa itsekseen.
Ell perehdytettiin nopsasti ja sitten hän pääsikin aloittelemaan päivää tekemällä ensimmäisen tarkastuksensa. Reittiselostus vedettini heti perään. Kari kiukutteli kun tulospalvessa oli jotain häikkää. Mun mielestä turha aihe, sillä sitä tarvittaisiin n. kahden ja puolen tunnin päästä. Napattiin nopeasti kuva järjestäjäporukasta. Kaikkihan eivät tietenkään ennättäneet kiireiltään kuvaan, mutta kyllä meitä yli parikymmentä tyyppiä siellä touhuamassa oli ja se on oikeastaan määrä, jolla jouhevasti kisat saadaan järjestettyä. Tuolloin ei kukaan kuormitu kohtuuttomasti ja kaikilla on vielä kisapäivänäkin hauskaa. Meillä nyt tietenkin pientä haastetta aiheuttaa aina se, että moni seuran jäsenistä haluaa myös kisata, joten pienelle lenkille nytkin pari keskushenkilöä ennätti kesken päivän.
Yhdeksän jälkeen paikalle saapui Ylen pieni lähetysauto. Olimmekin jo ennakkoon saaneet tiedon, että suoraa lähetystä ajetaan ulos yhdeksästä kahteentoista. Toimittaja ei ollut ihan säänkestävä ja alkoikin hytistä varsin nopeasti. Hän kierteli paikalla ja teki tuttavuutta lajin harrastajien kanssa. Pääsin itsekin antamaan haastattelun suorassa lähetyksessä. Samalla tietenkin ihan luvan kanssa buffasin kesäkuun PM-kisoja. Alustavasti sovittiin, että Yle Keski-Suomi tulee tekemään lähetystä myös Morvasta.
Vähitellen 32 km:n menijät alkoivat valua paikalle. Aurinko nousi ja antoi lupauksen ehkä tähänastisen talven parhaasta ulkoilusäästä. Tiimit saapuivatkin sopivalla aikataulutuksella ja eläinlääkäri ehti todella jouhevasti tehdä tarkastuksensa. Olimme viikolla säätäneet luokkien lähtöaikoja siten, että ruuhkat yritettiin minimoida. Mikään ei ole niin ärsyttävää kuin se, että ratsukot joutuvat kiertämään kehää ja odottelemaan tarkastuksia joskus jopa kymmeniä minuutteja.
Tarkastusten jälkeen reittiselostus ja sitten rivakka lähtö. Hauskan näköistä, kun lähtijöitä oli yli kymmenen. Moni tuntui haluvan aloitta kauden juuri tältä matkalta. Varmaan monta muuttujaa matkassa. Kärki etenikin varsin vauhdikkaasti ja pariin tuntiin saatiin luokan kärkiratsukot maaliin. Meillä oli erinomainen valmius pistää porukat liikkeelle, ottaa vastaan taukoaluueelle, hoitaa tarvittavat kellonajat pilven taulukkoon jne. Palkinnotkin jaettiin lähes samalla minuutilla kun viimeinen hevonen oli tarkastettu.
50 km:n luokan startti ei ollut ihan yhtä näyttävä, sillä lähtijöitä oli vain kolme: Sara, Rita ja Saana. Ennakkoon olikin naureskeltu, että tavoite on kolmoisvoitto. Tavoite kuitenkin oli tehdä yheistyötä niin ratsastuslenkillä kuin huollossakin. Ekan lenkin tavoite oli mennä yhtä matkaa ja toisella lenkillä oli tavoite tehdä oma kisa. Tyttöset etenivät aika lailla suunnitelmien mukaan. Pientä hiottavaa ja opeteltavaa tietenkin vielä on siinäkin, miten yhteistyötä tehdään. Hevoset palautuivat nopeasti ja tarkastuksessa ei löytynyt mitään huomautettavaa joten koko kolmikko pääsi mukavin aikaeroin toiselle kierrokselle. Toivoin vähän ihan kunnollista kisaa ja alkumatkasta vaikuttikin siltä, että saadaan jännittää tulojärjestystä loppuun asti. Sara oli kuitenkin itse vähän heikossa hapessa ja totesi, että ei pysty puristamaan enempää ja antoi Hepun määrätä toisen lenkin toisella puoliskolla tahdin. Rita ylitti maalilinjan ensimmäisenä ja lähes 10 minsaa myöhemmin Sara ja Saara saapuivat maalin rennosti rinnatusten laukaten. Kaikki kolme olivat tyytyväisiä ja helpot suoritukset ropsahti jokaisella plakkariin.
Välissä ehti vielä lähteä ja tulla maaliin 18 km:n luokka. Se on kyllä aina aika hasardia hommaa. Vähän pelottaa jo hevosten tulovaiheessa, että jotain tapahtuu. Homma meni hienosti. Ihan pientä ohjailtavaa vain löytyi. Kun olin aikessa mennä tarkastelemaan traikkuparkin tilannetta, niin sainkin viestin puuttuvasta reittimerkistä, joten oikaisin sitä ihmettelemään ja traikkuparkki sai jäädä. Aura oli heittänyt lunta kääntymisnuolen päälle. Pyyhkäisin lumet pois, niin loput tulijat löysivät perille ilman ylimääräisiä sydämen tykytyksiä.
Muut luokat lopettivat urakkansa ja palkinnot saatiin jaettua ripeästi. Emme lähteneet kokeilemaan uutta pisteytystä, koska se ei ole mielestäni loppuun asti mietitty versio. Se, että palautumisaikaa ei pisteytyksessä noteerata, ei mielestäni ole kannustettava tekijä. Pelkästään sykkeen tarkastelu ei kannusta ratsastamaan siten, että hevonen palautuu nopeasti ja syke saadaan raja-arvoihin. Ilman pisteytystä kisat on huomattavasti helpompi vetää läpi. Joku muu järjestäjä voi olla se, joka lähtee uutta pisteytystä kokeilemaan.
Lopulta reitillä ei ollut enää muita kuin Habanero. Ihan kamalan tuoreelta hevonen ei näyttänyt vikalle lenkilel lähtiessään. Toivoimme kuitenkin kaikki, että tulos napsahtaisi. Ehdimme hyvin syödä talkooväelle viritettyjä herkkuja ja jakaa näkemyksiä kaikesta taivaan ja maan välillä. Mietittiin myös erilaisilla kokoonpanolla kesäkuun kisoja. Osa porukasta lähti kotiin ja osa keräämään reittimerkkejä pois. Pienellä pakollisella porukalla hurrasimem Habaneron maaliin ja jäimme odottamaan eläinlääkärin ratkaisuja. Ja tuloshan sieltä nasahti. Hevonen ja ratsastaja olivat molemmat voipuneita, mutta ratsastaja sekä huoltaja olivat haljeta onnesta. Kv-kvaalit oli ilmeisesti nyt kasassa.
Iloisina saimme lopetella kisat ja kiitellä osallistujia. Paikallinen iskuryhmä oli reiteillä, Uutut poistuneet ja aurinko alkoi hiipia mailleen upean päivän päätteeksi. Pakattiin kamat ja Pedro autoon, halisteltiin Ritva ja lähdettiin kotimatkalle. Pedro, joka oli koko päivän ilahduttanut kisaväkeä kähveltelemällä pipoja ja rukkasi, sippasi sillä sekunnilla kun auto käynnistyi. Minä analysoin päivää ja Kari ajoi autoa.
Rita hoiteli iltatallin samalla kun vei Napin kotiin. Tytöt olivat kaikki tyytyväisiä. Minttu tietenkin vähän alakuloinen, kun ei päässyt itse kisaan mukaan, mutta toistaalta hän oli tehnyt äärettömän teräviä huomioita kisan kulusta. Huoltohommat opettavat aina, vaikka mukavampi tietenkin olisi ratsastaa. Myös Uutut saivat monta oivallusta puuhatessaan kilpailukeskuksessa koko päivän. Heilläkin alkaa olla hyvää rutiinia kisojen järjestämisestä kuten myös toimihenkilöinnissä. Harjoittelut taitaa olla pian tehty ja pääsevät ihan oikeisiin tuomarihommiin.
Vaikka oltiin syöty koko päivä, niin Kari vielä vaati illalla kisapizzaa. Eihän siinä muu auttanut kuin kunnioittaa perinteitä. Kun laittelin päivän kuvasatoa nettiin, niin liettualaiset villiintyivät talvikisoista. Monille se olisi todella eksoottista. Varmasti ihan yhtä eksoottista kuin suunnata viikon päästä Abu Dhabiin,