Tänään sitten ilmaistiin mielipidettä ja sen seurauksena pk-seudun liikenteen ounasteltiin menevän aivan solmuun. Mä ratkaisin tilanteen niin, että tein etäpäivän. Samalla odottelin Podiumilta laatikko tulevaksi, mutta turhaan. Neljältä lähdettiin ajelemaan Jämsänkoskelle. Nadirin porukka oli lähtenyt tuntia aikaisemmin ja puhe oli, että treffataan Jämsän Shellillä. Mulla oli Ritalle muutama Free Bute ja Ritalla oli mulle netti ja kahva.
Pöllyävää lunta alkoi tulla kohta Vääksyn jälkeen ja matkanteko vähän hidastui. Pakkanen samalla kiristyi ja keli alkoi vaikuttaa varsin talviselta. Samaan aikaan Yhdistynestä Arabiemiraateista tipahdella aavikkokuvia. Melkoiset ääripäät. Riemuratsukoiden aktiivit olivat samaan aikaan pimeässä ja tuiskussa merkkaamassa reittejä. Viikolla olimme tutkineet jo kartat ja lähtölistat ja muut systeemit. Kellojen kanssa vähän jännitettiin, koska niiden kaukosäädin on hukkunut matkan varrella. Trackereiden lataus myös arvelutti, vaikka OP sanoi ne ladanneensa. Eli omat askareet oli meilläkin vielä tehtävänä ennen kuin kellahdettaisiin ihanan pehmeään punkkaan.
Seiskalta oltiin perillä ja Kari sai kantaa meidän kamat vakkarihuoneeseen. Pre Ride etkot oli täysillä käynnissä. Mummeli höyrysi sitä, että ei ollut ehtinyt mankeloida ja silittää lakanoita. Yritin selvittää, että meillä ei kotonakaan lakanoita silitetä, joten ryppyisemmätkin kelpaavat erinomaisesti. Pedro alkoi riehua tuttuun tapaansa ja hyppeli sylistä syliin. Keittiössä lajiteltiin palkintoja. Tyhjin käsin ei kenenkään tarvitse lähteä kisan jälkeen kotiin, jos tulos syntyy.
Teetä ja sympatiaa oli tarjolla ja tohina oli kova. Uutut kävivät tipauttamassa Trackerit ja kellot paikalle. Kari jotui avaamaan kellot, jotta ne saatiin aikaan. Trackerit nousivat yksi kerrallaan ja illan päätteeksi saatiin todettua kaikki elektroniset apuvälineet toimiviksi.
Kotona Taina hoiteli tammat ja siellä ei ollut mitään se erikoisempaa ohjelmaa tarjolla.