Alkuviikon Satu ja Rita ahkeroivat tallilla. Vihdoin ja viimein pitkään odoteltu kuivikekuorma tuli ja Kari kantoi lastin kuivikevarastoon. Lunta ja vettä sataa vaihtelevasti. Maa on märkää ja sen päällä on ohuen ohut lumikerros. Hyvällä mielikuvituksella voisi sanoa, että lunta on ja saadaan valkoinen joulu. Tänään työpaikalla suunnistettiin sankoin joukon naapuritontille, eli Espoon vanhaan kirkkoon. Siitä alkaa mielestäni joulu kun porukalla käydään Jyri-papin kertoma jouluevankeliumi kuuntelemassa. Inkun kanssa vedettiin laulut täysin palkein ja iloiset jouluntoivotukset kaikuivat holvissa kun toimitus päättyi. Nyt aletaan laskeutua jouluun.
Tänään laitettiin talli joulukuntoon. Vaikka Kari hymistelee tätäkin juttua, niin sain kuin sainkin pari paalia olkia tallin puolelle ja levittelin ne käytävälle. Hevoset seurailivat kiinnostuneina tekemisiäni ja kurkottelivat karsinoistaan kirahveina, jos vaikka voisivat syödä sen, mitä lattialle leviteltiin. Kävin vielä rämpimässä tarhan reunamilla ja sain havija sen verran kasaan, että talliin ilmestyi viisi kuusilyhdettä hevosten iloksi. Tatanka ei ymmärtänyt niistä aikaan mitään. Se käytti vihtaa ikään kuin mistelin oksana ja hönöili sen alla. Kiirehdinkin antamaan sille suukon.
Tarhaan tehtiin heinäkätköjä. Inhottavan märkää on edelleen suurelta osin ja mullakin turvakenkien vetskarin kohdalta kuravesi tursusi kenkiin. Rehvakkaasti lähdin lampsimaan tarhoja pitkin ja usko oli vahva, että maa olisi jo kova. Ei ollut. Kyllä siellä- helposti nilkkoihin asti uppoaa. Pellolla on lähes sama tilanna, vaikka hentoinen lumipeite on päällä. Hevoset tuntuvat tietävän tarhojen pahimmat paikat, sillä siellä ei oltu kävelty ollenkaan.
Lopuksi tonttuilin vähän ja jätin tallituvan pöydälle kiitokset kuluneesta vuodesta. Satu on ihan korvaamaton apu. Homma ei toimisi millään ilman häntä. Tämän syksyn myös Rita on uurastanut tallilla ja sen johdosta olemme tietenkin itse päässeet jopa luvattomon helpolla. On siis syytä kiitellä ja olla kiitollinen.