Kari hoiteli aamupäivällä hevoset. Rita kävi liikuttamassa Nadirin ja mä kiirehdin Pedron kanssa puoli viideksi tallille. Olin minuutin myöhässä ja äijä oli jo ehtinyt murista, että missähän Heidi kuppaa kun piti olla puolelta paikalla. Ilmoitinkin kun astelin tallitupaan, että tein Turuset. Olin minuutin myöhässä. Karia ei naurattanut, oli kai ollut kohtuuttoman pitkä odotusaika! Ihan kokonaiset 8 minuuttia kuopeksittiin tallituvassa ja sitten minä ja Rita nostimme kytkintä ja lähdimme ajelemaan Jokoisiin. Matka sujuikin taas niin nopeasti ja leppoisasti, että pyyhkäistiin ohi Hämeenlinnasta ja piti kääntyä takaisin, että päästiin 10-tielle. Ritaa huvitti, kun oli kuullut siitä ressusta jolloin Saran kanssa ajettiin puoli tuntia väärään suuntaan kisaa analysoidessa. Oli miten oli, niin ehdittiin juhlapaikkaan juuri sopivasti muutaman minuutin yli kuusi.
Väkeä oli kerääntynyt jo hyvin paikalle ja iloinen kalatus täytti 
tuvan. Aiemmidta vuosista muistin, että tupa oli ollut vähän kolea, mutta nyt oli lämmintä! Ruokailuun päästiin aika nopeasti ja tarjolla oli perinteinen jouluruoka. Naureskelin, että edellinen vastaava kattaus olikin ollut Riemuratsukoiden vastaavassa juhlassa. Ruoka oli kyllä hyvää ja kaikesta päätellen lämmöllä tehty.
Vähän yllätten jouduin keskusteluun, jonka aiheena oli välien selvittely ja kissan nostaminen pöydälle. En ollut ymmärtänyt, että mitään kissaa oli edes olemassa. Mutta arvostan kyllä sitä, että jos jokin epäilys mieltä kalvaa, niin se otetaan käsittelyyn. Aika usein näissä jutuissa on kyse väärinkäsityksistä ja ennen kaikkea tulkinnasta. Mulla on varmaan huono tapa keskittyä kulloinkin käsillä olevaan tekemiseen niin, että en huomioi ympäristöäni. Silloin kai vähäsanaisuuteni tai ilmeettömyyteni voi tulkita vihamielisyydeksi. Eikä tämä nyt ollut ensimmäinen kerta kun sain selitellä epäsosiaalisuuttani. Eikä varmasti viimeinenkään.
Kun safkat oli kauhottu kupuihin alkoi palkitseminen. Rita palkittiin vuoden junnuna. Nuori ratsastaja oli kovasti mielissään ja miksi ei olisi. Kausi ei ollut mitenkään mielettömän helppo, joten loppuvuoden onnistumiset antoivat varmasti usko tulevaan. Ensi vuodelle onkin jo kaavailtu isoa askelta eteenpäin. Valmistelut on tehty hyvin ja uskon vakaasti, että ensi kautena saavutetaan jo kv-tuloksia.
Suonpään Maljan SuMaRan hallitus oli päättänyt antaa Lintalan Marikalle. Valinta oli mielestäni oikein hyvä. Kamalan tarkasti en ole kyseisen ratsukon etenemistä seurannut, mutta sen tiedän, että tulevat kaukaa ja ahkerasti kiertävät kisoja. Intoa ja panostusta tuntuu olevan runsaasti. Usein into ja panostus jossain vaiheessa realisoituu myös menestykseksi, joten hyvällä tiellä varmasti ovat.
Kahvittelun jälkeen alettiin vähitellen tehdä lähtöä. Tajusin ERTF:n poistuneen jo paikalta ja mulla oli heille pieni joulumuistaminen. Soitin kiiresti perään ja sovittiin, että jäävät johonkin odottelemaan. Nopeasti kiittelin järjestävän tahon ja toivottelin hyvät joulut ja sitten kiirehdittiin matkaan. Jokioisten Leivän kohdalla treffattiin ja ovikranssi siirtyi takaluukusta toiseen.
Kodin suuntaan matka etenin taas nopeasti. Rita jäi pois Hyvinkään ABC:llä ja vähän jälkeen kahdentoista olin kotona. Kari raportoi tallikuviot. Ei mitään ihmeellistä, mutta vihdoinkin saadaa naapurista sovitut kaurat. Ilmo on myös tuonut esikuivattua neljä palleroa, mutta ei niitä tohdi avata ennen pakkasia. Saa nähdä, tuleeko niitä pakkasia ollenkaan. Kättä vähän kivisteli, joten kaivelin lääkepurkin esiin ja painuttiin nukkumaan.