Faijan kemut veivät meidän mielenkiintomme, joten muut saivat hoitaa tallihommat. Viideltä oltiin jo Huilissa ja seitsemältä kuuntelemassa leffateatterissa Tuntemattoman tykkien jylyä. Hevosia oli leffassa mukana jonkin verran ja uutisoinnin mukaan joku avustaja oli kuvauksissa jopa kuollut jäätyään kärryjen alle. Kyllä muutamassa kohtauksessa oli vaaran tuntua aistittavissakin. Leffa oli ihan katsottava, vaikka juoni ja lopputulos ovat ainakin itselläni polttoraudalla mieleen poltettu. Ei siis mitenkään yllätyksellinen kokemus. Jos Tuntemattoman olisi nähnyt ensimmäistä kertaa, niin olisihan se ollut järkyttävä leffa ja pistänyt miettimään. Sota on mieletöntä. Silloin ja nyt.
