Kari lähti aamulla aamutalli ja mä Karjalohjalle. Mulla oli kurssikeikka siellä. Vuosi on lopullaan ja tulevat sääntöuudistukset piti kaapata seminaarikalvoista ja Miran briiffistä, mutta luulen että pääpiirteittäin ne oli hallussa. Tosin toivon, että esimerkiksi pisteytystä nyt edelleen mietittäisiin ja mm. palautumisaika noteerattaisiin jatkossakin. Se kuitenkin on asia, joka on hyvä oppia nopeuskisoja ajatellen. Jos tottuu kuppaamaan lenkin jälkeen 20-30 minsaa ennen tarkastukseen ilmoittautumista, niin nopeusluokissa voi tulla äitiä ikävä.
Anyways, kurssimateriaalit oli monistettu, kamat kannettu autoon ja ihanassa ohuen lumipeitteen valaisemassa ja punaisen auringonnousun poltteessa ajelin Isotalo Farmille. Kurssi onnistui hyvin ja bonuksena sain tutustua upeaan miljööseen ja isosarvisiin lehmiin. Reissusta lisää Tien päällä-osiossa.
Kari huiskaisi tallihommat alta pois ja alkoi sitten laitella Sellaa ratsastuskuntoon. Rita tuli sovitusti ja lähtivän ratsastamaan hiittiradan suuntaan. Pääasiassa askellaji oli käynti. Treeniohjelmassa on tässä vaiheessa pitkät rauhalliset lenkit. Muutama pätkä laukkaa ja jokunen kilsa hölkkää, mutta muuten Sellan kulkivat vauhdittamaa käyntiä. Käyttivät aikaa kolmisen tuntia ja matkaa taittuui parikymmentä kilometriä. Rita oli ilmeisen iloinen, kun pääsi vähän uusiin maastoihin. Karikin oli iloinen kun ei satanut ja aurinkokin näyttäytyi, tosin vain muutaman minuutin ajan. Sellan kengät pysyivät kiinni ja se oli tavanomaisen pörhäkällä tuulella ja tarjoili Nadirille potkutusnäytöstä. Vanhat metkut on tallella. Toistaiseksi liimakengät saavat vielä peukkua ylöspäin.
Lenkin jälkeen hevoset pääsivät takaisin tarhaan. Tatankakin oli selvinnyt hengissä lenkin ajan. Olihan sillä A seuralaisena, vaikkakin lankojen toisella puolella. Hevoset saivat väliheinät ja Kari kiirehti kotiin ottamaan päiväunia koira kainalossa. Mä palailin kotiin kuuden kieppeillä ja Kari lähtikin samoihin aikoihin ottamaan hevosia sisään. Iltatallin yhteydessä hevoset myös madotettiin.
Kaura alkaa olla kortilla ja olkipellettirouheet puolentoistavuoden takaa ovat vihdoinkin loppumassa. Kauran saaminen on ollut haaste ja ehkä joudutaan taas kääntymään Töppärän Valinnan puoleen. Mielellään sitä ostaisi omalta kylältä, mutta toimitus on aika häilyväistä. Kuiviketta pitää tilata nyt kun aiemmat on saatu kulutettua. Rouhe osoittautui varsin riittoisaksi, mutta se on kyllä pellettiä kovempi pölyämään. Mutt yksi mikä on varma, niin turvetalliin meidät hevoset eivät ikinä enää mene!