Kuva K-M Nieminen
Aamulla kiirehdin pistämään hevosia pihalle. Rita tupsahti hetkeä myöhemmin tallitupaan. Ja eipä aikaakaan niin oltiin jo matkalla Vammalaan. Sara oli pummannut kyytiä Toijalan ABC:ltä eteenpäin. Sara siellä odotti jo ties kuinka paljonetukenossa ja mä sitten painoin nilkka suorana motarilla, ettei joutuisi kamalan pitkään odottamaan. Poimittiin toinen nuori nainen kyytiin ja peltipoliiseja vältellen viiletettiin Exlibris-talolle. Kamat kantoon, hissillä yläkertaan ja kauden viimeinen yhteinen tapaaminen saattoi alkaa. Käytiin läpi mennyt kausi, tuleva kausi ja sen jälkeen Matkalla matkaratsastajaksi IV luento.
Kuudeksi siirryttiin Kärppälään. Mersu oli täynnä nuorta energiaa. Pedro ja Kari olivat löytäneet tiensä perille ja lähihistorian pikkujoulut saattoivat alkaa. Ruoka oli herkullista ja sitä oli vähintäänkin riittävästi. Ohjelmallinenkin osuus oli aivan huikea. Käsistään taitavat olivat jo väkertäneet upeat joululahjat, joita ei vounut kuin henkeä haukkoen ihastella. Ja jos siinä vaiheessa luuli huippuhetken jo menneen, niin oli väärässä. Saana ja Minttu olivat kehitelleen melko kattavat palkitsemiset. Pokaaleja oli niin että pöytä notkui. Nauru ja laulu raikasi. En muista yhtä hauskaa tilaisuutta pitkään aikaan. Reissusta lisää Tien päällä-osiossa.