Kelloja taas veivattiin ja aina se tuottaa vaikeuksia sekä mulle että eläimille. Mä sitten heräilin normaaliin aikaa, Kari ei ollut tullut vielä edes kotiin, joten kaappasin piskin kainaloon ja ajeltiin tallille aamutallihommiin. Alkumatkasta satoi vettä, mutta Ridasjärvellä tipahteli jo lunta pieninä hippusina. Olin ollut illalla vähän huolissani Sellan aavistuksen vaimeista suolistoäänistä. Olinkin antanut hevosille greenline-vettä ja jatkoin samalla linjalla nyt aamullakin. Eipä silti, Sella oli ihan tavanomainen itsensä, paskaa oli normaalisti ja yöllinen tarjoilu oli hyödynnetty.
Harjailin kolmikon ja availin karsinoiden ovia vuoron perään ja painuivat kaikki pihalle. Tatanka olisi jäänyt taas mielellään käytävälle hengaamaan ja tutkimaan mun taskuja, mutta kun mitään herkkuja ei tuntunut olevan tarjolla, niin sekin siirtyi ulos.
Otin karsinat ja tein systeemit iltaa varten valmiiksi. Virinit jopa radion siten, että jokin kanava taas kuului. Aloin mietiskellä pikkujoulujuttuja sillä kyllä jotain täytyy taas järjestää, vaikka karonkkaa ei tänäkään vuonna tule. Kävin myös vähän varusteita läpi ja järkeistin hyllyjä. Koira riehui ja pöllytti karsinoiden kuivikepatjoja ja kuoputteli heinäpaaleja. Huvinsa kullakin.
Kun pääsin kotiin, niin otin pienet päiväunet. Kari heräili jossain vaiheessa, keräsi kengityskamat ja lähti hoitamaan yhden kengityksen ja samalla reissulla kävi kiinnittämässä kuivatushuoneen seinään lämpöpatterin. Nyt tila on valmis. Kokeeksi pisti lämmöt päälle ja totesi, että hyvin lämpenee ja kosteat kamat kuivuvat takuuvarmasti nopeasti. En tosiaankaan toivo vetisiä kelejä, mutta ainakin saadaan varusteet kuivaksi.