Aamulla ajeltiin vähän seitsemän jälkeen tallille. Uudet tallilaiset olivat jo innokkaina paikoilla. Käytiin vähän läpi aamurutiineita. Touhuttiin siinä muutenkin jotain pientä ja tietenkin juotiin teet ja kahvoset. Hevoset olivat pirteässä kunnossa. Ei mitään kosketusherkkyyttä missään. Sellalla oli ihan aavustuksen pehmeyttä kaikissa jaloissa, joka suli kun pääsi pihalle liikkumaan. Vahvisti jälleen sitä käsitystä, että kisan jälkeen hevosten pitäisi oikeastaan saada aina olla seuraava yö ulkona. Pariskunta lyötään samoihin lankoihin ja söivät heinänsä sulassa sovussa. Nadir antoi heti tilaa kun Sella sitä tahtoi. Eli lähinnä tamma kierrätti ruunaa kasalta toiselle kunnes lopulta söivät samalta kasalta.
Hetken päästä lähdettiin taluttelemaan Pedroa ja kahta hevosta laitumille. Sella innostui heti taas suokeista. Niissä sitä vaan on jotain Sellankin mielestä. Nuoret hevoset olivat ihan hämmenntyksessä ja kun uusi tulokas lyötiin samoihin lankoihin, niin pikkutammat olivat kyllä kuin liimattu toisiinsa. Aika laimeaa juoksentelua nähtiin, joten kesysti meni. Seurailtiin hetki menoa, mutta ei siinä ollut oikein mitään seurattavaa, joten palattiin tallille.
Nadirin ihmiset lähtivät syömään itse tehtyä muussia ja uunimakkaraa, jota munkin olisi tehnyt mieli. Me jäätiin polttamaan risuja. Tallipiha pitäisi saada siistiksi, sillä jos kelit eivät radikaalisti muutu, niin hevoset tulevat varsin pian takaisin tallille. Kelit ovat olleet jo aika syksyiset. Aina sitä toivoisi että hevoset saisivat olla pellossa pitkälle syksyyn, mutta näin tuskin tänä vuonna tapahtuu.