Yritin mukamas hoitaa duunit napakasti, mutta eihän siitä mitään tullut. Karilla meni vielä enemmän pitkäksi. Piti jo viideltä olla menossa noutamaan tallin uutta asukasta, mutta aikataulut kosahtivat tavalliseen tapaan. Puoli tuntia siirtyi hommat myöhäisemmäksi, mutta joskus seitsemältä olin laitumella hakemassa Sellaa talliin. Kun ennätettiin tallin pihaan, niin kappasta vaan siellä yksi kappaletta ruskeaa ruunaa nyhti jo innokkaasti ruohoa. Sella ei sitä suuremmin kiinnostanut ja tunne aika kyllä ihan molemminpuolinen. Saivat tarhata vierekkäisissä tarhoissa sen aikaan kun Nadirin omistajat kantoivat hevosen kamppeet ensin sisälle talliin ja sen jälkeen kisakamat taas takaisin autoon.
Me keräilimme myös pakkauslistan mukaisesti kisakamoja. Mitään kisajännitystä ei voi sanoa olleen, mutta onhan se aina kiva lähteä pois kotinurkista ja tässä nyt tosiaan Sellan mielenterveyden lisäksi oli takana se, että saadaan uusi jäsen helposti sulautettua porukoihin. Team Nadirilla oli selvästi enemmän adrenaliinia elimistössä jo illalla. Sivukorvalla ja sivusilmällä seurailin touhuja.
Hevoset otettiin sisään ja laitettiin yöpuulle. Sella tietenkin piehtaroi antaumuksella, mutta siinä oikeastaan kaikki. Ihanan helposti kelpuutti uuden hevosen. Nyt laumaan toki onkin helppo tulla. Hopo, vanha vartija on poissa. Urho aseenkantaja on poissa. Jäljellä on vain kourallinen hupakoita, joita Sella on paimentanut. Ruuna mahtuu joukkoon, mutta kyllä mulla hakusessa on selainen vahvaluonteinen suokki, joka pitää lauman kasassa. Mutta nyt mennään tällä.
Kotimatkalla nähtiin iso hirvi laukkaamassa pitkin peltoa ja se ylittikin tien heti meidän takaamme. Pakostikin muistin vuosi sitten ajetun hirvikolarin. Alkaa olla aika, kun liikkuvat kiihkeästi, joten nyt on syytä olla varuillaan.