Aamulla pakkasimme itsemme ja piskin autoon ja kurvailimme Hevonkuuseen. Vähintään kerran kesässä on ollut tapana käydä Turusen tiluksilla rentoutumassa. Ja oikein mietin, että joka vuosi on tainnut kelikin suosia. Ei ollut hevosia mukana, eikä Tanja vonkunut Kari kengittämään tai ratsastamaan, mutta ilman hevojuttuja ei visiitti tietenkään mennyt. Hevosta löytyi myös lihaisasta herkkupöydästä.
Hanu oli mukana alkutohinoissa ja tietenkin käytiin laitumella tarkastamassa Turusen lauman tilanteen. Valedro oli mukavan lihaksikkaassa kunnossa, Lotta kasvanut sopusuhtaiseksi ja tasapainoiseksi tammaksi ja Keijo keikkui puoliksi lankojen ulkopuolella. Laumalla on hyvin tilaa temmeltää ja syötävää runsaasti, joten mikäpä on niiden ollessa.
Iltaa ja yötä istuttiin terapeuttisen puheen merkeissä. Teki ihan hyvää meille jokaisella jauhaa samoja juttuja vähintään neljään kertaan illan aikana. Viimeistään neljännellä kerralla asia oli loppuun käsitelty. Käytiin läpi muutama mennyt kisa ja muutama tuleva ja lajin nykytila, mennyt sekä tulevaisuus sekä tietenkin omia henkilökohtaisia käänteitä. Vielä siinä vahvistettiin omien sidosryhmien merkitystä yöttömän yön sinisinä hetkinä. Juurta jaksaen purkamalla purettiin ja pureuduttiin. Beluga oli jälleen mukana kuvioissa, mutta ehkä se nykytilanteessa on ihan ok. Ja mahdollisesti nyt muutama juttu voitaisiin jättää jo taakse. Tanjalle sydämellinen kiitos, että jaksoi vielä kaiken muun kiireen ja tohinan keskellä ottaa meidät pariksi päiväksi vaivoikseen.
Tammat laitumella ja ilmeisesti hengissä, kun ei mitään ilmoitusta tullut. Positiivista. Jotenkin joka kerta kun ei ole laitumen vierellä kököttämässä on outo tunne, että heittääkö siellä joku henkensä.