Suruliputus. Presidentti Koivisto nukkui pois eilisiltana. Ei mitenkään järisyttävästä vaikuttanut meidän elämään, mutta toki elämän rajallisuus aina koskettaa ja muistuttaa siitä, että emme me kukaan täällä ikuisesti ole. Caro laittoi aamulla hevoset pihalle ja me suunnattiin siihen suuntaan yhdeksän jälkeen. Laiteltiin heti alkuunsa hevoset jälleen samoihin lankoihin. Pieni ralli siina alkoi heti, mutta kun heinää oli turvan edessä ja aurinko lämmitti mukavasti, niin menokaan ei mitään tavatonta ollut.
Tehtiin kaikessa rauhassa tallihommia ja tarkkailtiin silmäkulmasta menoa tarhoilla. Carokin tuli pihalle katselemaan menoa. Parin tunnin jälkeen todettiin ,että homma on hanskassa ja lähdetiin Haudankoskelle viettelemään äitienpäivää vähän etukenossa. Caro jäi kotiin leipomaan ja lupasi tarkkailla tilannetta. Sovittiin, että ilmoittaa, jos jotain oleellista tapahtuu. Kun palattiin pihapiiriin, , niin huomattiin jo kaukaa ihan uutta arkkitehtoonista tyylisuuntaa aitarakennelmissa. Orvokki oli jälleen tullut samasta paikasta lankuista läpi ja jatkanut edelleen aimmin hyväksi todetulla tyylillä pihaportin läpi. Caro oli päättänyt varmistaa, että kolmatta kertaa niin ei enää tapahdu. ehkä tuo virity ei silmää hivele, mutta jos ajaa asiansa, niin yritän kestää. Näin iltapäivällä tilanne vaikutti jälleen ihan stabiililta. Orvokki saa olla ja hengittää, mutta kyllä Urho sitä koko ajan vahtii silmä kovana ja aika ajoin sitä täytyy käydä väistättämässä.
Laitettiin kaikki iltaa varten kuntoon ja jaettiin pienet väliheinät. Iha sopuisasti söivät, mutta tässäkin tilanteessa Urhon pitää varmistaa, että niin halutessaan se saa Orvokkia pyöritettyä säkiltä toiselle. Ja saahan se. Ei Orvokki oikeastaan vastaan laita yhtään.
Illalla Kari kävi ottamassa pollet sisälle. Kaikki tulivat takaovesta sopuisasti vuorollaan. Orvokki jätettiin viimeiseksi ja leaun louskuivat käytävän molemmin puolin, kun se tuli vuorollaan sisälle Onhan se nyt aika kovassa koulussa, mutta noin se vaan menee. Vuosi siten katselin menoa tippa linssissä, kun säälitti Tatankan kohtalo, mutta nyt se on jo ihan täysvaltainen laumansa jäsen. Se tosin on hyvin sovitteleva tässäkin tilanteessa ja kaveeraa sekä tunkeilijan että yrinlauman kanssa.