Työpäivät menivät kummallakin tahollaan vappuvapaata odotellessa. Mä kärvistelin purkamassa hyvivointikyselyä ja Kari pokkasi taas yhden huomionosoituksen hyvin tehdystä työstä. Töiden jälkeen pakattiin Pedrokin kyytiin ja ajeltiin tallille. Siellä kovati höristiin. Otettiin karsinat ja puuhattiin tavanomaisia puuhia. Kun karsinat oli siivottu, niin Perdokin pääsi vapaana burnaamaan ja kyllähän se siellä taas viiletti touhottamassa. Otettiin hevoset sisälle ja harjasin ne kaikki. Sellasta lähtee edelleen karvaa ja se olikin tämän talven paksussa karvassa. Urho alkaa olla aika lailla sulkasatonsa loppuvaiheessa. Katselin Orvokkia ja mietin, että eipähän mulla ole enää sitä kylmäverisen mielettömän turkin rapsutusta vaivoinani. Eipä tosin olen paljoa muutakaan. Kaipaan Hopoa mielettömästi. Puoli vuotta ei siis ainakaan riitä eläämän tasapainottumiseen. Elämä jatkuu, eihän se loppuakaan voi, mutta kyllä mun elämässä on edelleen valtava tyhjä aukko.
