Maanantai ja vapaat jatkuvat. Caro laitteli hevoset aamulla ulos ja siivosi karsinatkin. Karin piti aloittaa kotona pieni piharemppa, mutta tarvittavia juttuja olikin jäänyt tallille. Lähdetiin koko konkkaronkka siis nauttimaan aurinkoisesta aampäivästä tallilla. Pisteltiin paikat kuntoon jo iltaa varten. Kiertelin paikkoja ja listasin mielessäni, mitä kaikkea pitäisi kesällä taas saada aikaiseksi. Paljon!
Olen yrittänyt aktiivsesti pitää pyhien ajan yhden ajatuksen poissa mielestä. Se ajatus on Hopo. Aikanaan juuri pääsiäisenä käytiin sitä koeratsastamassa. Kyllä siitäkin on jo kauan. Ikävä on kova. Ratsaillekin tekisi mieli. Ristiriitaisia juttuja. Sain yhdeltä ystävältä kuvaviestin, jossa hän oli pitkän ratsastamattoman kauden päätteeksi päätynyt satulaan. Mieltä lämmittävä juttu. Onhan se valtava asia päästä tekemään hommaa, josta nauttii ja joka käy terapiasta.
Varsat tulevat kivasti juttuun. Orvokki on ottanut aseman määrät heinäkasoista ja sen sellaisista. Mutta toisaalta se on varsin riippuvainen Tatankasta ja kiehnää kyljessä koko ajan. Urho suhtautuu tulokkaaseen suopeasti ja Sella epäsuopeasti. Ensi viikonloppuna aletaan varmaan yhdistella laumaa. Kari arvelee, että Sella näyttää kaapin paikan. Enpä tiedä…
Illalla kävin tekemässä iltatallin. Caro tuli taas hengailemaan ja puuhailemaan Orvokin kanssa. Täyttelin kaikki mahdolliset heinäsäkit ja pöllytin heinälässä oikein huolella. Meillä on kohtalaisen kivasti kuivaheinääkin vielä jäljellä. Siitä on monella huutava pula ja kenelläkään ei ole ylimääräistä myytäväksi asti. Kuvikevarastossa tein pikaista laskutoimitusta ja kuivikekulutus on ollut arvioitua vähäisempi. Pellettirouhetta jää hyvin odottelemaan seuraavaa sisäruokintakautta.
Kun ajelin kotiin, niin aurinko oli laskemassa. On se hienoa, että valoa riittää myöhään iltaan!